Ämy kulki Sirpan opaskoirana 9,5 vuotta – "Onneksi siitä ei tarvitse luopua kokonaan"

Näkövammaiselle tutusta opaskoirasta luopuminen sen 12 vuoden eläkeiän tullessa täyteen voi olla hankala paikka.

Kotimaa
opaskoira Ämy
Opaskoira Ämy on ollut Sirpa Myöhäsen tuki ja turva viimeiset 9,5 vuotta.Niko Mannonen Yle

12-vuotias eläkeläisrouva Ämy reagoi kajaanilaisen Sirpa Myöhäsen jokaiseen liikkeeseen. Se on heti valmis auttamaan emäntäänsä jokaisessa asiassa ja kulkee vieressä varmistamassa näkövammaisen Sirpan kulkua, vaikka työtehtävät ovat jo ohi. Ämy nimittäin aloitti tämän viikon eläkeläisenä.

– Mies ja poika ottavat hoitovastuun, niin Ämy saa olla meillä loppuun asti. Onneksi siitä ei tarvitse luopua kokonaan, mutta työkaverina se jää kotiin, kertoo Sirpa Myöhänen, jolle Ämy on ollut tuki ja turva viimeisen 9,5 vuoden ajan.

Kun näkövammaisen kanssa asuu muita henkilöitä samassa taloudessa, koira voi jäädä perheeseen eläkeiän saavuttaessaan. Sirpalle tämä on helpotus. Vain hieman valoa ja hahmoja näkevälle naiselle opaskoira on ollut elinehto lähes kymmenen vuoden ajan. Se on mahdollistanut Sirpan itsenäisen liikkumisen. Ämyn avulla hierojan työtä tekevä Sirpa on esimerkiksi kulkenut töihin tai kauppaan.

Suhde on syvä. Koira on muutakin kuin liikkumisen apuväline.

Onhan se kotioloissa perheenjäsen, työkaveri ja personal trainer.

Sirpa Myöhänen

– Onhan se kotioloissa perheenjäsen, työkaveri ja personal trainer.

Se on ollut myös kommelluskaveri. Välillä Sirpa on kävellyt päin pylväitä Ämyn johdattamana, välillä on toikkaroitu kaupassa.

– Käytiin kaupassa, jossa ei oltu pitkään aikaan käyty. Siellä oli muutettu hyllyjärjestystä. Puhuin Ämylle, että mammalle pitäisi löytää jotain herkkua. Se vetäisi minut äkkiä hyllyn väliin, häntä heilui hurjana, kuono oli hyllyssä ja koira tökkäsi minua polveen.

– Ja minä katson, että mitä siellä on. Siellä oli possunkorvia. Olin opettanut Ämylle toisessa kaupassa, että herkku on koiranruokaosasto.

Luottamuspulan kautta kavereiksi

Labradorinnoutaja Ämy on Sirpan ensimmäinen opaskoira. Osittain siksi Sirpa ja Ämy eivät heti ensimetreillä löytäneet yhteistä kieltä. Luottamuksen rakentumiseen meni noin vuosi aikaa.

– Seikkailtiin siellä sun täällä. Ja luottamuspula vaivasi varmaan kumpaakin, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa. Yhdessä kun eksytään, niin kyllä se siitä.

opaskoira Ämy
Niko Mannonen Yle

Tänä päivänä tilanne on aivan toisenlainen.

– Luottamus on molemminpuolinen. Luotan täydellisesti koiraani.

Noin 200 suomalaista kulkee opaskoiran kanssa. Koiran hankkiminen on monitahoihin prosessi, mutta sen kustannukset maksaa sairaanhoitopiiri, jonka alueella näkövammainen asuu.

Miten Ämy pärjää?

Vaikka Ämy jääkin Sirpan perheen lemmikiksi, on oma prosessinsa luopua koirasta opaskoirana.

– Luopumisen tuska on ollut pitkään. Siihen on pitänyt alkaa valmistautua hyvissä ajoin, että se ei ole kohta rinnalla kulkemassa. Vähitellen on alettu tehdä niin, että lenkit käydään remmissä, ei enää valjaissa.

opaskoira Ämy
Niko Mannonen Yle

Eniten Sirpaa mietityttää, miten koira pärjää itsekseen kotona, koska se on ollut aina kaikkialla mukana. Kokemus on osoittanut, että eroahdistus iskee Ämylle helposti. Päivän poissaolo on saattanut saada Ämyn seuraamaan emäntäänsä kahden viikon ajan.

Eroahdistusta on lieventämässä tulevien päivien leppoisa aikataulu.

– Kotona oloa, lenkkeilyä ja ruokailua, eiköhän se ole sitä peruskoiran arkea.