Teinipojat Milo & Moses aikovat elää jazzilla: "Se vaan on parasta musaa"

Kun kitaristi Milo Mäkelä ja rumpali Mooses Kuloniemi alkoivat vuosi sitten jammailla yhdessä, löytyi yhteinen ääni samantien. Muusikkoperheissä varttuneet pojat ovat ikänsä kuunnelleet monenlaista musiikkia, mutta 14-vuotiaille soittajille yksi genre on yli muiden. Se on jazz. Siitä he aikovat myös ammattia, kunhan ensin hoidetaan kouluhommat ja saadaan ensilevy maailmalle.

kulttuuri
Milo&Moses harjoittelemassa Kaapelitehtaalla.
Milo&Moses harjoittelemassa Kaapelitehtaalla.Pekka Tynell/Yle

Instrumentaalijazz ei ole keskivertoteinien lajityypillistä lempimusiikkia, mutta neljätoistavuotiaat Milo Mäkelä ja Mooses Kuloniemi eivät ole keskivertoteinejä, mitä musiikkiin tulee. Esikuvikseen Mäkelä listaa Wes Montgomeryn, Joe Passin ja Jussi Jaakonahon; Kuloniemi puolestaan Tony Williamsin, Brian Bladen ja Jaska Lukkarisen.

Muusikkoperheissä varttuneet pojat on piltistä pitäen altistettu muullekin kuin listahiteille. Kitaristi Milo Mäkelän isä Mikko Mäkelä on ammattibasisti, joka soittanut useissa bändeissä Egotripistä Don Huonoihin ja Ismo Alangon yhtyeeseen.

Rumpali Mooses Kuloniemi on tuurannut vanhempiensa yhtyeen Honey B. and T.Bonesin vakirumpalia sekä keikoilla että lokakuussa ilmestyvällä uudella studiolevyllä. Lisäksi Kuloniemi soittaa säännöllisesti Honey B. Family -kokoonpanossa äitinsä Aija Puurtisen ja isänsä Esa Kuloniemen rinnalla. Kuulijoillla on ollut vaikeuksia uskoa, että pattereissa oleva taituri on vasta kasiluokkalainen.

Mooses Kuloniemi kuitenkin vakuuttaa, etteivät kotijoukot ole sysineet häntä erityisesti jazzin suuntaan. Se vaan jotenkin putosi.

– Aloin katsella You Tubesta jazzrumpaleita ja sitä kautta enemmän kuunnella jazzia. Sitten vaan aloin soittaa. En mä ollut aiemmin jazzia kauheesti treenannut, vaan ihan muuta musiikkia.

Milo Mäkelä soittaa Melancholy Downtown -kokoonpanossa omia indiepopbiisejä, minkä lisäksi hänellä on pesti big bandissä. Juuri nyt jazz on silti tärkein asia.

– Kyllä se heti ekoilla soittokerroilla Mooseksen kanssa hahmottui, että instrumentaalijazz on meidän juttu. On hankala sanoa mistä se johtuu, se on vaan parasta musaa.

"Vuodessa on tapahtunut huima loikka"

Milo & Moses julkaisevat esikoisalbuminsa perjantaina.
Milo & Moses julkaisevat esikoisalbuminsa perjantaina.KHY Suomen musiikki

Niistä ensimmäisistä, vajaan vuoden takaisista jammailusessioista poikien tie eteni rivakasti studioon. Milo & Moses -nimellä Facebookissa julkaistu video pisti samantien levy-yhtiön silmään. Puhelin soi, ja langan päässä oli KHY Suomen Musiikin Kari Hynninen. Sama mies on häärinyt takapiruna muun muassa PMMP:lle, Egotripille ja Jukka Pojalle.

– Mä ajattelin heti, että näille varmasti tarjoaa joku tosi pian sopimusta. Se olin sitten minä. Tietysti se vaikutti, että tunnen molempien poikien vanhemmat. Sopimuksen he kyllä saivat omilla avuillaan.

Hynninen kieppasi mukaansa toisen pitkän linjan musiikkivaikuttajan, Finnvoxin Risto Hemmin, joka on äänittänyt ja miksannut enemmän levyjä kuin kukaan Suomessa. Milo & Moseksen soundia hiottiin yhdessä ennen studioon menoa.

– Me käytiin pitkin syksyä treeneissä ja mietittiin, miten homma toimisi parhaiten. Studioon mentiin hiihtolomalla, kun pojilla oli koulusta vapaata. Syksyn ja studion välillä on tapahtunut mieletön taidollinen loikka ja uskon, että seuraava tapahtuu levyn jälkeen, kuvailee Hynninen.

Mäkelän ja Kuloniemen lisäksi livekokoonpanoon kuuluu 17-vuotias Jon Pettersson. Albumilla kontrabassoa soittaa Petterssonin kaveri Tuomas Talvi.

– Tuomaksella oli enemmän kouluhommia, joten mä tulin sitten livemieheksi. Tässä porukassahan mä olen ihan vanhus, summaa Pettersson roolinsa kokoonpanossa.

Kouluhommat ovat olleet kovilla nyt joka pojalla, kun musiikki vie. Mooses Kuloniemi kertoo treenaavansa soittamista päivittäin.

– Kyllä mä olen alkanut treenata yllättävän paljon, ja kyllä se vie aikaa. Koulu menee siinä sivussa, mutta kyllä mä käytän siihen yhtä paljon aikaa kuin treenaamiseen.

– Ei tässä paljon muuta sitten ehdikään, säestää Mäkelä.

Milo Mäkelä haluaisi soittaa aikanaan kitaraa ammatikseen.
Milo Mäkelä haluaisi soittaa aikanaan kitaraa ammatikseen.Pekka Tynell/Yle

Nuoruuden kulmikkuus saa kuulua

Kaikki Milo & Moseksen kolme jäsentä ovat jo kokeneita soittajia. Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla opiskeleva Mooses Kuloniemi on soittanut rumpuja kaksivuotiaasta alkaen. Kuusi vuotta sitten hän otti sivusoittimekseen pianon.

Milo Mäkelä puolestaan on opiskellut kitaraa musiikkiopistoissa ja konservatoriossa jo useita vuosia. Jon Pettersson heittää muusikkokeikkaa sen, mitä abivuoden koulukiireiltä ehtii. Rutkasta kokemuksesta huolimatta soitossa kuuluu nuoruus, myöntää levy-yhtiön Kari Hynninen.

– Siinä on vielä kulmikkuutta. Luontevuus lisääntyy sitten, kun on enemmän maileja takana. Kun miettii sitä, miten taitavia pojat ovat nyt ja lisää siihen kymmenen vuotta, niin voi vain kuvitella, mihin asti he pääsevät.

Jos soundissa on vielä hiomista, niin oliko levy-yhtiöllä liian kiire studioon? Hynnisen mielestä ei.

– Nuorten soitossa on sellaista näyttämisen halua ja tuoreutta, joka katoaa ajan myötä, kun tulee niin vahva tietämys kaikesta. Siihen tuoreuteen pitää vaan tarttua.

Ensimmäinen levy on, kuten jazzmuusikoilla usein, vielä coveralbumi. Toiveissa on pian levyttää myös Kuloniemen ja Mäkelän omia kappaleita. Keikoilla niitä on jo kuultu.

– Mä istun pianon ääreen ja alan improvisoida. Jos tulee jotain hyviä kohtia, alan muokkailla niitä, kuvailee Kuloniemi sävellystyötään.

Mooses Kuloniemi soittaa rumpuja myös perheensä bändissä Honey B.Familyssa.
Mooses Kuloniemi soittaa rumpuja myös perheensä bändissä Honey B.Familyssa.Pekka Tynell/Yle

Kotijoukkojen täysi tuki takana

Molempien poikien tavoitteena on ura ammattimuusikkona, mieluiten juuri jazzin parissa. Muusikkoperheissä kasvaneilla Mäkelällä ja Kuloniemellä ei kuitenkaan ole suuria illuusioita alan todellisuudesta.

– Onneksi mä tykkään monenlaisesta musiikista. Ammattimuusikkona pitää soittaa kaikenlaista, Mäkelä tuumii.

Mäkelän mielestä siitä, että muusikkous on periytynyt, on ollut vain hyötyä.

– Sieltä tuli varsinkin aluksi oppia ja vaikutteita ja myös tukea. Isä on auttanut uskomaan omaan asiaani. On ne kyllä sanoneet myös, että pitää hankkia joku muukin koulutus, kertoo Mäkelä.

Usein kuulee taiteilijavanhempien toivovan lapsilleen jotain porvarillisempaa ja vakaampaa ammattia. Milo & Moseksen nuorilla muusikoilla on kuitenkin kotijoukkojensa täysi tuki.

– Musta on ollut tosi mahtavaa se, että oon päässyt soittamaan myös mun vanhempien kanssa yhdessä ja kyllä ne muutenkin on tosi suopeasti aina suhtautuneet. Kai ne on aika ylpeitäkin, Mooses Kuloniemi miettii.