Omenakokoelma suojelee omenien geeniperimää – Katso, tunnetko Sortavalan imelän ja muut harvinaisuudet?

Lohjansaareen perustetulla kokoelmalla yritetään varjella omenalajien geeniperimää.

Kotimaa

Uudenmaan paikallisomenalajikkeita vaalitaan hedelmätarhassa Lohjalla. Lohjansaareen perustettuun Suomen ensimmäiseen alkuperäiskasvien varmuuskokoelmaan kuuluu pitkään viljeltyjä, mutta sittemmin harvinaistuneita omena-lajikkeita. Sadasta arvokkaaksi määritellystä paikallislajikkeesta tarhassa kasvaa kolmekymmentä. Esittelemme lajikkeista viisi.

1

Perinneomenalajike Kirkniemen talvi.
Yle

Kirkniemen talvi

Lajike on peräisin Lohjan Kirkniemen kartanosta. Emopuun oletetaan syntyneen jo 1800-luvulla jonkin ulkomaisen omenalajikkeen siemenestä. Hedelmien pohjaväri on vihertävä, jota peittää lähes kokonaan viiruinen viininpunainen väri. Hedelmän kuori on verraten paksu, malto kiinteä ja hienorakeinen, vähähappoinen ja siinä on lajikkeelle tyypillinen hieno aromi. Hedelmät kypsyvät nautittaviksi vasta marras-joulukuussa, ja ne säilyvät pitkälle kevääseen. Lajike on verraten taudinkestävä, mutta rupi saattaa tähänkin omenaan iskeä. Talvilajike.

2

Perinneomenalajike Lohjan kirkas.
Yle

Lohjan kirkas

Lajike on Lohjan Ahtialan puutarhan tekemä Valkean Kuulaan ja Gyllenkrogin Astrakaanin risteytys 1900-luvun alusta. Lajiketta on lisätty ja myyty vain Ahtialan taimistosta 1900-luvun puoliväliin saakka. Hedelmät ovat suurehkoja, ja ne muistuttavat Valkeaa Kuulasta, mutta niissä on mukana Gyllenkrogin Astrakaanilta periytyvää mehukkuutta ja aromia. Väriltään hedelmät ovat voittopuolisesti vaaleita, mutta niissä on jonkin verran vaaleaa, laikukasta tai viiruista punerrusta toisella kyljellä. Hedelmät ovat erittäin herkkiä muumiotaudille. Kesälajike.

3

Perinneomenalajike Luotsi.
Yle

Luotsi

Lajike on kotoisin Halikon Varstalasta Albin Grönroosin hedelmätarhasta. Emopuussa, joka oli Syysjuovikas, havaittiin vuonna 1955 versomuunnos, josta kasvoi tämä muunnos. Hedelmänviljelyn konsulentti Aapo Leskinen nimesi omenalajikkeen Luotsiksi paikalla 1800-luvulla sijainneen luotsiaseman mukaan. Hedelmä on kookas, paksukuorinen ja kauttaaltaan ruskeanpunainen. Maku on mausteinen ja happoinen. Puu on tanakka, terve ja suurisatoinen, joten se sopii myös luomuviljelyyn. Syyslajike.

4

Perinneomenalajike Sariola.
Yle

Sariola

Lajike on peräisin Orimattilan Eräjärven Nisulan talossa 1900-luvun alkupuolella tehdystä siemenkylvöstä. Hedelmä on keskikokoa pienempi, mutta pyöreähkö. Pohjaväri on kellertävän vaalea, peitevärinä juovaista punaa. Malto on tiivis ja maistuu makean viinihappoiselle. Pystykasvuinen puu tulee myöhään satoikään, mutta kestää hyvin pakkasta ja tauteja. Sopii luomuviljelyyn ja Sariola tekeekin parhaillaan paluuta puutarhoille. Kukinta on aikainen ja vaatii toisia pölyttäjälajikkeita, kuten Dolgo, Sävstaholm, Harlamovski, Huvitus tai Sokerimiron. Syyslajike.

5

Perinneomenalajike Sortavalan imelä.
Yle

Sortavalan imelä

Lajike oli hyvin tunnettu toriomena aikoinaan Sortavalassa. Joidenkin tietojen mukaan sen emopuu kasvoi kaupungintalon puutarhassa, mutta lajike on todennäköisesti syntynyt siemenkylvöstä. Lehtori Arvid Genetz lisäsi lajiketta aikanaan taimistossaan Uukuniemellä ja sitä on myyty laajasti Itä-Suomessa. Hedelmä on kooltaan suuri ja muodoltaan korkeahkon pyöreä. Pohjaväri on kauniin keltainen ja peiteväri epätasaisen pistemäinen ja juovainen vaaleanpunainen. Maku on mehevä ja makea ilman happoisuutta sekä parhaimmillaan hunajalle vivahtava. Kesälajike.

Lähteet: Lohjansaaren Fruticetum ry