1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Sotaveteraani luottaa nykynuoriin: "Me olimme nälkäisiä ruipeloita”

Vaikka yhä harvempi nuori mies käy intin, niin armeijan aloittaneet suorittavat sen yhä useammin loppuun. Sotimisen ohessa oman palveluksensa suorittanut veteraani uskoo nykynuoriin.

Kotimaan uutiset
Kuvassa sotaveteraani Jouko Korhonen.
Jouko Korhonen kertoo, että moni nuori mies jätti koulut kesken ja lähti sotimaan talvisodan syttyessä.Salla Laurila / Yle

Talvi- ja jatkosodat kokenut sotaveteraani Jouko Korhonen ei ehtinyt käydä armeijaa ennen sotaan lähtöä. Talvisodan kynnyksellä vielä 17-vuotias nuorukainen ilmoittautui mukaan vapaaehtoiseksi. Hän suoritti varusmiespalveluksensa pitkälti sotimisen ohessa.

Korhonen on käynyt puhumassa useissa kutsuntatilaisuuksissa. Hän luottaa nykynuorisoon.

Kyllä he osaavat omaksua armeijan käyttäytymisen.

Jouko Korhonen

– Minusta suomalainen nuoriso on hyvää ainesta. Ehkä he eivät armeijaan totu, kuten me aikanaan, mutta kyllä he osaavat omaksua armeijan käyttäytymisen. Lisäksi nykynuoret ovat hyvässä kunnossa. Me olimme silloin aikanaan nälkäisiä ruipeloita.

Korhosen aikana varusmiespalveluksen kesto oli huomattavasti pidempi. Koko maanpuolustuksen luonne oli erilainen, koska sodan syttymisen pelko oli koko ajan läsnä. Silti Korhonen arvelee, että nykypäivän armeija on hyvin samankaltainen kuin ennenkin. Hän tuumii, että armeijan perusajatus, eli ryhmässä toimiminen ja käskyjen noudattaminen, on säilynyt kuitenkin samana. Tosin simputus lienee vähentynyt entisestä.

Koulunpenkiltä sotimaan

Korhonen kertoo, että armeijan kaltaista kokemusta oli jo toki kehittynyt nuorempana ennen sotaan lähtöä suojeluskuntatoiminnasta ja vuoden 1939 aikana Suomessa järjestetyistä kertausharjoituksista, joihin hänkin osallistui.

Korhosen tavoin moni nuori mies jätti silloin koulun kesken ja lähti rintamalle.

Oli hyvin myönteinen asia lähteä isien ja isoisien mukaan sotimaan.

Jouko Korhonen

– Kaikki parhaimmat pojat kyllä lähtivät, sanoisin, että vain arimmat jäivät. Monet tytötkin lähtivät mukaan Lottina. Oli hyvin myönteinen asia lähteä isien ja isoisien mukaan sotimaan. Minusta tuntui, että meitä siellä enemmän tarvittiin kuin heitä.

Korhonen muistelee, että sotaan lähteminen ei hirvittänyt, sillä halu päästä puolustamaan kotimaata oli kova. Korhonen kertoo, että sekä koulusta että kotoa saatu isänmaallinen kasvatus vaikuttivat vahvasti asenteissa.

– Ei siinä muuta tunnetta ollut kuin että pääsisi pian tappelemaan, koska tiedettiin, että siellä tarvittiin miehiä.

Lue seuraavaksi