Koe uusi yle.fi

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Lehtiralli

Miljoonien arvosta suomalaisia aikakauslehtiä ajetaan joka kuukausi Suomesta Norjaan ja takaisin. Rekkarallin avulla kustantajat pystyvät välttymään Suomen arvonlisäveron maksamiselta. Lehti matkustaa tuhansia kilometrejä ennen kuin se kolahtaa tilaajan postiluukusta.

Julkaistu: 14.9.2016

Kivilompolon tulliin Norjan rajalla on vain puolen tunnin ajomatka hiihtäjille tutusta Hetasta. Tie halkoo vaivaiskoivua kasvavaa Lapin tunturimaisemaa.

Keväisenä päivänä vuonna 2015 tullin läpi on rullanut kymmeniä rekkoja lastinaan Norjan lohta, Jäämeren rannalta louhittua Altan liuskekiveä ja kaikenlaista tavaraa Finnmarkin alueelle.

Yhden rekan lasti kiinnittää tullimiesten huomion. Miksi Suomesta tullut rekka on lastattu täyteen vielä julkaisemattomia aikakauslehtiä? Onko Norjassa kiinnostuttu Suomen julkkisten värikkäästä elämästä? Rekka käännytetään paperiepäselvyyksien vuoksi.

Myöhemmin selviää, että oudon lastin taustalla on kustannusalan laaja ja tarkoin suunniteltu järjestely Suomen arvonlisäveron välttämiseksi.

Lehtien alamäki

Suomalaiset ovat vuosikymmeniä olleet ahkeria aikakauslehtien lukijoita. Viime vuodet ovat kuitenkin olleet vaikeita. Aikakauslehdillä on ollut täysi työ pitää kiinni tilaajistaan blogien ja muun netin ilmaisaineiston puristuksessa.

Veromuutokseen sisältyi myös toinen ongelma: veroa voi välttää.

Vuonna 2010 Otavan, A-lehtien ja Sanoman julkaisemien tilattavien aikakauslehtien yhteenlaskettu levikki oli neljä ja puoli miljoonaa, neljä vuotta myöhemmin miljoonan vähemmän. Vuosien 2010 ja 2015 välillä mainoksista tulevat tulot putosivat 70 miljoonasta eurosta 36 miljoonaan euroon. Netin mainosmyynti ei ole toistaiseksi korvannut lehtimainoksista tulevan kassavirran romahdusta.

Lehtirallin anatomia 1/4

Suomessa julkaistavia aikakauslehtiä painetaan ainakin Suomessa ja Virossa. Suomalaiset lehtipainot Forssassa, Vaasassa, Joensuussa, Tampereella ja Turussa käyvät ankaraa kilpailua.

Esimerkiksi Joensuun PunaMustassa painetaan Sanoman lehtiä kuten Hyvä Terveys. Painotyön eri vaiheet vievät päiviä, ja kaiken on oltava valmiina kun kuljetusliike tulee noutamaan eurolavoille pakatut lehtipinkat, joihin on merkitty määränpää: Lundeby Norja.

Verosuunnittelun synnyttämä kuljetusrumba näyttää jakavan työtä useaan paikkaan Euroopassa. Joensuulaisen lehtipainon pihaan kaartaa yhdistelmä-ajoneuvo, jonka nupissa on Norjan lippu. Auto on kuitenkin Slovakian rekisterissä ja sitä ajaa romanialainen kuski.

Epäonnistunut veroratkaisu

Digitalisaation tuomien vaikeuksien lisäksi Suomen hallitus antoi aikakauslehdille vuonna 2011 ankaran iskun. Jyrki Kataisen hallitus päätti, että tilattavista aikakauslehdistä aletaan periä yhdeksän prosentin arvonlisäveroa, ja vuonna 2012 vero nostettiin kymmeneen prosenttiin. Aiemmin veroa ei ollut peritty.

Kustantajat katsovat, että verollepano oli alan kehityksen kannalta tuhoisa. Hallitus antoi keppiä juuri kun lehtien olisi pitänyt panna rahaa digitaalisten sisältöjen kehittämiseen. Veroa oli määrä kerätä 70 miljoonaa euroa vuodessa.

– Laskelmiemme mukaan lehtien arvonlisäveron vaikutus jää lähelle nollaa, kun otetaan huomioon lehtien myynnin lasku ja työttömyyden lisääntyminen, sanoo A-lehtien toimitusjohtaja Juha Blomster.

A-lehtien toimitusjohtaja
Juha Blomster

Toimitusjohtaja vastaa Ylen kysymyksiin konsernin edustavissa tiloissa, joissa hohtavat metalli ja vaalea puu, kun syyskuun valo lankeaa valtavista ikkunoista. Talon valmistuessa kolmetoista vuotta sitten lehtijätin työntekijät täyttivät koko rakennuksen. Muutama vuosi sitten väki väheni ja talous heikkeni edelleen, joten espanjalainen pankki Santander tuli vuokralaiseksi kakkoskerrokseen.

– Edelleen täällä on tilaa vapaana, sanoo Blomster.

Pitkän uran tehnyt kustannuspomo kertoo lehtialan lobanneen ankarasti edellisen hallituksen ministereitä, mutta nämä ajoivat ankaran veromuutoksen läpi asiantuntijoiden neuvoista huolimatta.

Lehtikustantajien ankarasti arvostelemaan veromuutokseen sisältyi myös toinen ongelma: veroa voi välttää. Jos tilattu lehti toimitetaan EU:n veroalueen ulkopuolelta, lehden postitus katsotaan maahantuonniksi. Arvonlisäveroa ei peritä, jos vero jää alle viiden euron, kuten on yksittäisen aikakauslehden kohdalla.

Tämän vuoksi suuret lehdenkustantajat Otava, Sanoma ja A-lehdet alkoivat hoitaa lehtien lähettämisen Ahvenanmaalta, joka ei kuulu EU:n veroalueeseen. A-lehtien Blomster perustelee käytäntöä sillä, että ulkomaiset kustantajat pystyivät lähettämään lehtensä EU:n ulkopuolelta ja välttämään veron. Suomalaisten yritysten piti päästä samalle viivalle.

– Vastuumme työnantajana on turvata suomalaisten työpaikat. Voin edelleen katsoa itseäni peilistä silmiin ja tehdä saman päätöksen uudelleenkin, hän sanoo rauhallisesti.

Veron minimointi ja lehtien talouden heikkeneminen vaikuttivat vahvasti myös aikakauslehtien tilauksista saatuun verokertymään. Vuonna 2013 aikakauslehdiltä perittiin veroa 31 miljoonaa euroa, mutta seuraavana vuonna aikakauslehtien arvonlisäveron tuotto putosi kymmenesosaan eli kolmeen miljoonaan.

Valtiovalta yritti jälleen korjata asiaa lainsäädännöllä. Vuoden 2015 alussa voimaan tulleessa lakimuutoksessa määrättiin, että verovapaus ei koske tilattavia aikakauslehtiä, jotka postitetaan Ahvenanmaalta. Verot eivät kuitenkaan palautuneet entiselle tasolle. Ne jäivät aikakauslehtien osalta viiteentoista miljoonaan euroon, eli kauas hallituksen tavoitteista.

Lehtirallin anatomia 2/4

Ylen saamien tietojen mukaan lehdenkustantajat kokeilivat erilaisia reittejä Norjaan. Siksi myös Kivilompolossa ihmeteltiin aikakauslehtilastissa ollutta rekkaa.

Reitiksi on vakiintunut eteläinen reitti: rekat ajetaan Turussa autolauttoihin, jotka ottavat kurssin kohti Tukholmaa. Merimatkan jälkeen matka jatkuu noin 450 kilometriä E18-tietä pitkin Norjaan Hærlandiin, jonne rekat ajavat tyypillisesti Örjen rajanylityspaikan kautta.

Hærlandiin on Ruotsin rajalta vain parikymmentä kilometriä. Siellä toimii lukuisia eurooppalaisia kustantamoja, myös Sanomaa ja A-lehtiä, palveleva Lundeby & Co. Bokbinderi - niminen yritys.

Kymmenien miljoonien veroralli

Lakimuutos ei kuitenkaan lopettanut lehtien verovapaata rekkarallia. Reitti vain siirtyi Ahvenanmaan ja Manner-Suomen väliltä Norjaan.

Norjaan siirtymisen todistavat Tullin tilastot, joihin ilmestyi vuoden 2015 kesäkuussa yllättävä vientituote. Aikakauslehtiä vietiin viime vuonna Norjaan 16,5 miljoonan euron edestä. Edellisvuonna vastaavien tuotteiden vienti oli ollut reilun miljoonan euron luokkaa. Myös tänä vuonna lehtiralli Norjaan on ollut vauhdikasta. Kuudessa kuukaudessa lehtiä on tullattu Norjaan yli 13 miljoonan euron arvosta.

Lisäksi osa suomalaisista aikakauslehdistä painetaan Virossa, ja niiden kuljettaminen Norjaan ei tyypillisesti näy Suomen tullin tilastoissa. Siellä eivät myöskään näy ulkomaisten kustantajien ulkomailta lähettämät lehdet.

Aikakauslehtien kustantajat myöntävät, että lehtien kuljettamisesta Norjaan on tullut rutiininomaista toimintaa. Kustantajat ostavat norjalaiselta yritykseltä palvelupaketin, joka sisältää osoitteistusta, pakkaamista ja jakelua. Järjestelyn avulla yritykset välttävät Suomen arvonlisäveron maksamisen.

– Tämä on kokonaisratkaisu, jossa vero on yksi osa. Tämä on toimialalla laajasti käytössä oleva ratkaisu, joka on laillinen, tiivistää Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja Pia Kalsta.

Sanoma Media Finlandin toimitusjohtaja
Pia Kalsta

Sanoman lehdistä suurin osa kiertää tätä nykyä Norjan kautta. A-lehtien Juha Blomster puolestaan sanoo, että noin puolet konsernin lehdistä tekee kierroksen Norjassa.

Otavamedian toimitusjohtaja Timo Kopra kertoo yhtiön kokeilleen lehtien lähettämistä Norjan kautta, mutta päätyneen lähettämään lehdet Suomesta.

– Emme näe sitä liiketaloudellisesti järkevänä, hän sanoo.

Myös Alma Talentin sisältömyynnin johtaja Tuomas Hämäläinen kertoo yrityksen tutkineen asiaa ja saaneen tarjouksia palvelusta, mutta päätyneen lähettämään lehdet Suomesta.

– Norjan ratkaisulla olisi saatu kustannussäästöjä. Lehdet olisivat kuitenkin menneet vähintään päivää aikaisemmin kiinni, eli lukijat olisivat saaneet päivän vanhempia uutisia, hän perustelee.

Lehtirallin anatomia 3/4

Lundeby & Co. Bokbinderi -yrityksellä on tärkeä rooli Suomen arvonlisäveron välttämisessä. Suomen oikeuskäytännössä on toistaiseksi katsottu, että lehdille on tehtävä Suomen ulkopuolella ”lisäarvopalveluja”, eli lehtiin on esimerkiksi lisättävä osoitteet. Jos rekka vain kävisi kiertämässä Norjan rajatolpan, voitaisiin toiminta katsoa laittomaksi veronkierroksi.

Lundebyssä lehtiä siis kelmutetaan, niihin suihkutetaan osoitteet ja lehtiä niputetaan. Tämän jälkeen lehdet ajetaan takaisin Suomeen ja jaellaan tilaajille.



Laitonta veronkiertoa vai laillista verosuunnittelua?

Lehtirallia on tarkkaillut myös verottaja, erityisesti sen veropetoksiin keskittyvän tiimin ylitarkastaja Juha Kuusala. Verottajan omien laskelmien mukaan Suomesta kulkee Norjaan kymmenien miljoonien eurojen arvosta aikakauslehtiä vuodessa.

Kuusalan mukaan verottaja aikoo puuttua toimintaan ja tarkastelee tapauskohtaisesti onko kyseessä laillinen verosuunnittelu vai laiton veronkierto.

– Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa rehellisen bisneksen lisäksi täysin keinotekoiset järjestelyt veron välttämiseksi. Keinotekoinen järjestely on sellainen, jossa ei ole liiketaloudellista perustetta, vaan tarkoitus on yksinomaan arvonlisäveron välttäminen. Silloin ollaan hyvin lähellä veronkierron käsitettä, hän sanoo.

Kustantajat myöntävät, että lehtien kuljettamisesta Norjaan on tullut rutiininomaista toimintaa.

Aikakauslehtien kustantajat tiedustelivat Tullilta syksyllä 2015, millaiset järjestelyt Norjassa katsotaan hyväksyttäviksi. Tullin antaman ohjeen mukaan lehdet voidaan tuoda yksittäisille tilaajille verottomasti, jos ”lehdille tehdään EU:n tulli- ja veroalueen ulkopuolella lisäarvopalveluja, esimerkiksi niihin lisätään osoitteet”.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen perustuvan linjauksen mukaan siis melko pienikin toimi Norjassa katsotaan lisäarvoa tuottavaksi ja lehtien veroton tuonti sen nojalla lailliseksi. Milloin verottaja puuttuu asiaan?

– Tuohon en vastaa taktisista syistä, sanoo Kuusala.

Onko verottaja jo havainnut tapauksia, jotka katsottaisiin veronkierroksi?

– Joudun pidättäytymään vastaamasta.

Lehtirallille saattaa muutaman vuoden päästä tulla piste riippumatta verottajan toimista. EU:n komission on määrä antaa jo tänä syksynä esitys, jolla puututtaisiin EU:n veroalueen rajojen yli lähetettävien tuotteiden verovapauteen. Nykyään vero kannetaan, jos se on vähintään viisi euroa. Komissiolta odotetaan esitystä, jossa raja laskettaisiin nollaan. Muutoksen myötä aikakauslehtien tai muun tavaran lähettämisestä verorajan yli ei voisi enää saada veroetua.

Lehtirallin anatomia 4/4

Joensuussa painettu lehti on siis tehnyt 3000 kilometrin matkan, ennen kuin se kolahtaa päivän piristykseksi postiluukusta.

Merkin matkasta voi löytää tilaamansa lehden laskusta: jos lehti on lähetetty Suomesta, on arvonlisäveron määrä 10 prosenttia. Jos lehti tulee EU:n ulkopuolelta, on arvonlisäveron osuus nolla.

”Tässä ei ole järkeä”

Veroa vältellään, lehdet matkaavat tuhansia kilometrejä ja lehtitalot ovat joutuneet vähentämään väkeä. Useat media- ja kirjapainoalan johtajat toteavat, että nykytilanteessa ei ole järkeä.

Kustannuspomot esittävät myös ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Juha Blomster ehdottaa, että aikakauslehtien arvonlisäverokannaksi voitaisiin panna sama kuin Ruotsissa, eli viisi prosenttia. Näin rekkarallille ei olisi tarvetta ja työt pystyttäisiin tekemään Suomessa.

Tätäkin tärkeämpää olisi kuitenkin auttaa lehtiä digisiirtymässä, eli tukea niitä rakentamaan verkkoon tuotteita, jotka kiinnostavat tilaajia.

Otavan, Sanoman, Alma Talentin ja A-lehtien johtajat ovat yhtä mieltä siitä, että aikakauslehtien ahdinkoa voitaisiin helpottaa huomattavasti, jos lehtien digitilauksista perittävää veroa laskettaisiin. Nyt vero on korkein mahdollinen eli 24 prosenttia.


Lue lisää:"Lehdistön arvonlisäveron ajoitus meni totaalisesti pieleen"

Teksti: Tuomas Kerkkänen

Kuvat: Antti Lähteenmäki

Suunnittelu ja toteutus: Eetu Pietarinen ja Eemeli Martti