Professori Libyan operaatiota suomivasta raportista: Euroopan ei pidä puuttua muiden asioihin

Vuoden 2011 Libyan operaatiota arvosteleva tutkimusraportti on tyrmäävä arvio siitä, kuinka huonosti liittouma oli valmistautunut iskuihin ja operaation jälkiseurauksiin, arvioi kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi.

Ulkomaat
Britannian ilmavoimien hävittäjä lähdössä valvomaan YK:n lentokieltoaluetta Libyassa maaliskuussa 2011.
Britannian ilmavoimien hävittäjä lähdössä valvomaan YK:n lentokieltoaluetta Libyassa maaliskuussa 2011.Pete Mobbs / Britannian puolustusvoimat / EPA

Britannian parlamentin ulkoasianvaliokunnan julkaisemassa raportissa (siirryt toiseen palveluun) arvostellaan erityisesti Britannian silloisen pääministerin, David Cameronin roolia operaatiossa ja sen suunnittelussa.

Raportin mukaan päätös pommittaa Libyaa perustui virheellisiin oletuksiin ja johti Libyan nykyiseen sekasortoon, jota mm. äärijärjestö Isis käyttää hyväkseen.

Martti Koskenniemi.
Martti Koskenniemi.Yle

Kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi näkee arvioissa tylyn lopun Britannian tietyn sukupolven huippupoliitikoille.

– Tämähän muistuttaa hyvin paljon sitä tyrmäystä, jonka entinen pääministeri Tony Blair sai aiemmin Irak-operaation tutkinnassa, muistuttaa Koskenniemi Yle Radio 1:n Ykkösaamun haastattelussa.

– Tässä Britannia joutuu nielemään sen karvaan kalkin, että se huomaa, ettei se ole enää imperiaalinen toimija, joka voi toimia entisissä siirtomaissa haluamallaan tavalla, ja ohjata niiden kehitystä. Se on yrittänyt tätä Irakissa ja Libyassa, ja se on epäonnistunut erittäin dramaattisella tavalla, sanoo Koskenniemi.

Tiedustelutieto puutteellista, seurauksia ei arvioitu

Raportin mukaan David Cameron oli keskeisessä roolissa kun YK:n turvaneuvosto käsitteli Libyan operaatiolle annettavaa mandaattia. Ranskan ja Britannian johtama liittouma aloitti maaliskuussa 2011 ilmaiskut Libyan johtajan Muammar Gaddafin joukkoja vastaan.

Tarkoituksena oli suojella siviilejä. Raportin mukaan Britannian hallitus ei kuitenkaan pystynyt täsmentämään uhkaa, jonka Gaddafin hallinto olisi siviileille aiheuttanut.

Raportti osoittaa että operaation tiedustelutieto oli täysin puutteellista, korostaa Koskenniemi. Britannia myös antoi ulkopuolisen valtion, Ranskan, viedä itseään.

– Erittäin keskeistä on myös se, ettei operaatiolle kyetty asettamaan selkeitä, todennettavissa olevia päämääriä. Ajateltiin että kun sinne (Libyaan) mennään, niin siellä osataan tehdä se mitä täytyy tehdä.

– Resursseja operaation jälkihoitoon oikealla tavalla ei kuitenkaan ollut, sanoo Koskenniemi.

Seurauksena Libyan sekasorto

Gaddafin vallan kaatumisen jälkeen Libyassa alkoi sekasorto, jossa eri ryhmittymät ja armeijakunnat taistelevat keskenään.

Yksi raportin pääkohdista onkin, että Britannian hallitus ei ollut selvillä siitä minkälaisia kapinallisryhmiä alueella toimi, eikä se ottanut huomioon ääri-islamilaisten ryhmittymien nousua Gaddafin hallinnon kaatumisen jälkeen.

Koskenniemen mukaan raportin päätelmät pitäisi ottaa vakavasti paitsi Britanniassa, myös muualla Euroopassa.

– Nyt täytyisi lähteä siitä, että ehkä Euroopasta ei näitä asioita voi ohjailla.

– Tämä ei varmaankaan ole eurooppalaisille poliitikoille, varsinkaan kunnianhimoisille brittipoliitikoille helppoa, mutta se vain tulee hyväksyä, kansainvälisen oikeuden akatemiaprofessori Martti Koskenniemi muistuttaa.