Analyysi: Liikunta on paha sana

Suomessa on paljon heitä, jotka inhoavat liikuntaa. Nyt liikunnan tilalle haluttaisiin keksiä uusi sana, sillä monille liikunta on synonyymi hielle ja huonoille koulumuistoille.  

terveys
Pariskunta lenkillä.
Kaisa Siren / AOP

Urheilu ja liikunta ovat kauheita sanoja heille, jotka eivät harrasta urheilua tai liikuntaa.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on huomattu, että ainakin liikunnan tilalle tarvitaan joku uusi sana. Ministeriössä puhutaan mieluummin liikkumisesta tai liikunnallisesta elämäntavasta, mutta näissäkin sanoissa on se vika, että liikunta kummittelee siellä taustalla. Urheilu on lähinnä urheilijoille, joten se saa kelvata.

Ongelma on, että sanalla liikunta ei saa sellaisia ihmisiä liikkumaan, jotka ovat liikkumattomia. Liikunta kuulostaa oppitunnilta. Se ei ole neutraali sana. Myös sana liikkumaton alkaa olla kielletty. Sohvaperunaa halutaan kutsua mieluummin vähän liikkuvaksi, sillä kaikkihan sentään liikahtavat.

Liikunta kuulostaa oppitunnilta

Sen pohtiminen, voiko sanaa liikunta käyttää, saattaa tuntua saivartelulta. Kyseessä on kuitenkin vakava pohdinta. Ainakin siihen osallistuvat tällä hetkellä liikunnan johtavat tahot. Yksi kiinnostavimmista pohdinnoista on, tarvitseeko kaikkien edes harrastaa liikuntaa.

Liikuntaa liikunnanohjaajan vetämänä liikuntapuistossa

Sanat luovat todellisuutta, joten niillä on väliä. Niiden ihmisten mielissä, jotka liikkuvat terveytensä kannalta aivan liian vähän, liikunta aiheuttaa usein mielikuvan jostakin, jota pitää lähteä erikseen harrastamaan ja tekemään. Se on mielikuva, että liikuntaa harrastettaisiin liikuntapaikoilla.

Mielikuvat ovat syvällä ja ne voivat olla peräisin jo kouluvuosilta. Ihminen, jonka kuperkeikka epäonnistui luokkakavereiden silmien edessä, mieltää itsensä aikuisenakin kömpelöksi. Liikuntatuntien pakkoliikunnan jälkeen liikkuminen on jäänyt.

Myös suomalaisten liikuntajärjestöjen katto-organisaatiossa Valossa tiedetään hyvin, minkälainen sävy sanasta liikunta tulee heille, jotka eivät ole liikuntamyönteisiä. Heidätkin haluttaisiin kuitenkin saada edes jollakin tavalla liikkeelle.

Valossa puhutaankin liikkumisesta tai liikkeen lisäämisestä. Erityisen helläksi on havaittu sanat liikuskelu tai liikuskella. Liikuskelusta toivotaan sympaattista kuvaa arkiliikunnasta, joka ei ole niin totista puristamista.

Liikuskelusta toivotaan sympaattista kuvaa arkiliikunnasta, joka ei ole niin totista puristamista

Myös sana arkiliikunta on hankala. Jotkut ovatkin ristineet arkiliikunnan järkiliikunnaksi. Se ei kuulosta arkiselta vaan järkevältä. Syntyy mielikuva älykkäistä ihmisistä, jotka järkiliikkuvat käymällä sienessä tai polkemalla töihin. Mutta siinäkin on kantasanana se liikunta.

"Energinen olo" kuulostaa pahalta heistä, joilla sitä ei ole

Liikunnan ammattilaisia ei edelleenkään kouluteta riittävästi kohtamaan vähän liikkuvia, niin kuin tuo korrekti sanonta liikkumattomista kuuluu.

Liikuntaa markkinoidaan ihmeidentekijänä, jonka harrastaminen on kivaa ja aiheuttaa liikunnan jälkeen energisen olon. Todellisuudessa vähän liikkuvalle liikunnan aloittaminen ei ole juuri koskaan tuollaista. Eihän se ole aina kivaa himoliikkujallekaan.

Liikunta-ammattilaiset katsovat ihmisiä liikunnallisten silmälasien läpi. He ovat usein koko ikänsä olleet itse liikunnallisia ja heidän kaverinsakin ovat liikkuvia.

Liikunta-ammattilaiset katsovat ihmisiä liikunnallisten silmälasien läpi

Myös liikuntasuosituksilla on huono kaiku. Hyvää tarkoittavat liikuntakertojen minimimäärät ovat niin kaukana vähän liikkuvan horisontista, että liikunnalle tulee usein loppu ennen kuin se pääsee edes alkamaan. Liikunta-ammattilaisia se ihmetyttää. Heidän mielestä minimitaso on lasten leikkiä.

Miten sana liikunta edes käännetään vieraille kielille?

On liikunta-alan ammattilaisilla toki myös ideoita, millä suomalaiset saisi liikkeelle. Näihin ideoihin sana liikunta ei istu, mutta parempaakaan ei ole vielä keksitty. Se kuitenkin tiedetään, että vähän liikkuvalta on tyhmää kysyä suoraan, mitä liikuntaa hän haluaisi harrastaa, jos hän ei halua harrastaa liikuntaa.

Jutun juoni voisi sen sijaan olla tuttujen tapaamisessa. Jos ihmiset osallistuvat asioihin, joissa tulee ikään kuin vahingossa liikuskeltua samalla kun näkee kavereita, vähän liikkuvat saataisiin helpommin vauhtiin.

Silloin liikunta ei olisi enää liikuntaa, vaan väline tehdä jotain itselleen arvokasta. Pienten lasten äidit voisivat esimerkiksi hoksata, että reippaiden päiväkävelylenkkien tuomalla kunnolla jaksaa paremmin touhuta lapsen kanssa leikkipuistossa.

Puistossa liikkumista varten ei tarvita liikuntapuistoa

Ehkä liikunta katoaa jo pian teksteinä rakennuksien seinistä ja ihmisten puheista. Liikuntaa ei sanana tarvita mihinkään, sillä puistossa liikkumista varten ei tarvita liikuntapuistoa. Jumppatelineellekin voisi huoltoaseman pihalla olla yhtä hyvä paikka kuin pururadalla, jonne menevät vain liikunnalliset.

Sanan liikunta voi yrittää kääntää eri kielille. Kovin monelle kielelle se ei onnistu.

Juttua varten on haastateltu, sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen osaston ylitarkastaja Mari Miettistä, liikunnan katto-järjestö Valon erityisasiantuntija Matleena Livsonia sekä vähän liikkuvia nuoria miehiä väitöskirjaansa varten tutkinutta Liikuntafysion Kati Kauravaaraa.