Kasvokkain: Vuoden liikemies, maalitehtaan omistaja Paula Salastie ei murehdi turhia

– Oho, nyt täytyy siirtää sitä Puolan matkaa, ajatteli maalifirma Teknoksen omistaja Paula Salastie kuullessaan tulleensa valituksi Vuoden Liikemieheksi.

talous
Paula Salastie, vuoden liikemies.
Paula Salastie, vuoden liikemies.Aleksi Poutanen / Liikemiesyhdistys

Konsernijohtaja Paula Salastie, 38, pitää Vuoden Liikemies -palkintoa tunnustuksena hänen ja kaikkien Teknoksen työntekijöiden pitkäjänteisestä työstä.

– Olen rohkea, tartun asioihin pelottomasti. Uskallan välittää ja olla inhimillinen. Ja palkata itseäni viisaampia henkilöitä, Salastie kuvailee johtamisominaisuuksiaan.

Onko Vuoden liikemies hyvä titteli, pahastutko, ettei se ole vuoden liikenainen?

– Palomies on palomies ja liikemies on liikemies. Mielestäni tämä ei ole sukupuoli- eikä myöskään tasa-arvokysymys.

Salastie kokee olevansa ensisijaisesti johtaja, ja sen jälkeen yrittäjä. Hän huomauttaa kasvaneensa yrittäjyyteen.

Salastien mukaan menestyminen merkitsee sitä, että yritys pystyy paitsi huolehtimaan velvoitteistaan, myös kasvamaan ja luomaan uutta.

– Viime kädessä yrittäjä kantaa riskin ja vastuun toiminnasta, joten toki omistajallekin kuuluu osa yrityksen menestyksestä, hän sanoo.

Teknos Groupin palveluksessa on nyt 1 300 työntekijää Suomessa ja ulkomailla. Liikevaihto on noin 300 miljoonaa euroa.

Miksi halusit omistajaksi ja myös johtajaksi?

Paula Salastie on maalitehtaan omistaja ja vetäjä kolmannessa polvessa. Teknos on perheyritys, jonka omistajuus kulkee suvussa.

Teknos Groupin konsernijohtaja Paula Salastie omistaa maaliyhtiöstä 95 prosenttia. Loput omistaa Paulan isä, Martti Kiikka.

– Olen aina halunnut yrittäjäksi. Kun päätimme, että minä jatkan sukuyhtiötä, oli selvää etten jäisi pelkkään omistajan rooliin. Haluan tehdä asioita ja päätöksiä.

Teknoksessa on tehty kaksi sukupolvenvaihdosta. Molemmat on toteutettu niin, että omistajuus on siirtynyt selkeästi yhdelle ihmisille.

– Päätös tehtiin yhteisymmärryksessä veljeni kanssa perustuen siihen, minkä katsoimme parhaaksi yritykselle, Salastie kuittaa.

Hän myös selvittää, ettei kvartaaliajattelu toimi perheyhtiössä. Päätöksiä pitäisi ajatella ainakin kolmanteen polveen saakka.

– Vaikka minä olenkin omistaja ja konsernin toimitusjohtaja, se ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö suku olisi läsnä. Suvun kesken tavatessamme puhe lähes aina kääntyy jossakin vaiheessa yhtiöön.

Paula Salastien veli Petri Kiikka istuu konsernin emoyhtiön hallituksessa ja isä Martti on jäsenenä yhdessä konsernin hallituksen työvaliokunnista.

Kuinka kovat paineet sinulla on säilyttää suvun luomus ja kasvattaa omaisuuden arvoa?

– Keskityn enemmän yhtiön toiminnan ja sen tuotteiden kehittämiseen kuin omaisuuden arvon kasvattamiseen. Tärkeintä on, että 1 300 ihmisellä on työpaikka ja mahdollisuus motivoivaan ja palkitsevaan työhön.

Salastie korostaakin, ettei Teknoksen kokoisen firman pyörittäminen onnistu yksin. Mukaan tarvitaan osaava ja sitoutunut porukka. Myös taustajoukkojen eli puolison, vanhempien ja veljen tuki ja apu ovat korvaamattomia.

Salastien tavoitteena on tehdä sama temppu kuin isänsä Martti teki eli kymmenkertaistaa yhtiön liikevaihto uransa aikana. Aikaa tähän hän laskee olevan noin kolmekymmentä vuotta.

– Fakta on, että kaikki ei mene aina putkeen. Turha murehtiminen ei kuitenkaan auta asiaa.

Salastie sanoo keskittyvänsä murehtimisen sijaan tunnuslukujen tulkitsemiseen. Markkinoiden heikkojakin signaaleja on kuunneltava herkällä korvalla, ja muutoksiin on reagoitava nopeasti.

Entäpä mikä on maalitehtailijan oma lempiväri?

– Lempivärini ovat turkoosi ja violetti.

Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyviä henkilöitä.