Onko pakko muuttaa Stadiin?

Järvenpääläinen Niina Pesonen ei löytänyt töitä Helsingistä. Siksi hän on muuttamassa nyt Ouluun – vastoin yleistä muuttovirtaa.

tulevaisuus
Niina Pesonen
Ehkä olen ollut koko ajan jalka oven välissä, Niina Pesonen pohtii. Hän on pian muuttamassa Järvenpäästä Ouluun. Kuvassa myös suomenlapinkoira Pihka.Tiina Jutila / Yle

Oulu. Miksi ei?

Kysymys askarrutti Järvenpäässä asuvaa Niina Pesosta, eikä hän keksinyt siihen vastausta.

Pesonen oli työskennellyt pelialalla, saanut vakituisen työpaikan helsinkiläisestä pelifirmasta vuonna 2010. Jäänyt sille tielle. Kaksi vuotta sitten Pesosen arki oli kokenut mullistuksen: "Tuotannolliset ja taloudelliset syyt" olivat vieneet työpaikan alta. Nuoren naisen lupaavasti alkanut uraputki oli katkennut.

Pesonen oli lähettänyt tukkukaupalla työhakemuksia, mutta aina paikan oli saanut joku toinen.

Viime talvena hän sai idean: Mitä jos muuttaisi Ouluun? Toimisi vastoin yleistä muuttovirtaa.

Päätös oli selvä, kun kolmikymppinen Pesonen pääsi opiskelemaan ammattikorkeakoulun insinöörilinjalle. Paljasjalkainen eteläsuomalainen lähtisi Pohjois-Suomeen.

– Ehkä olin ollut koko ajan jalka oven välissä ja nyt oli tilaisuus mennä siitä ovesta kokonaan läpi, Pesonen pohtii sohvallaan Järvenpäässä.

Vieressä suomenlapinkoira Pihka heiluttaa häntäänsä. Kohta mennään.

Professori: Pohdinta on liian yksiulotteista

Helsingissä eniten nuoria koko Suomessa – työt ja opiskelut pääkaupunkiseudulla vetävät puoleensa.

Suomen elinvoimaisimmat seudut ovat Helsinki–Vaasa-kasvukäytävällä ja Lounais-Suomessa.

Asuuko Helsingin seudulla pian kaksi miljoonaa ihmistä? Kolme "teetä" ratkaisee.

Tässä kolme otsikkoa Yle Uutisten nettisivuilta, pelkästään tämän vuoden ajalta. Niiden viesti on sama: Pääkaupunkiseutu kasvaa. Se on Suomen elinvoimaisin alue. Vetovoimaa on muissakin suurissa kaupungeissa, esimerkiksi Tampereella, Turussa ja Oulussa. Maaseudun eli niin sanotun syrjä-Suomen mittarit näyttävät pääsääntöisesti punaista.

On syntynyt mielikuva, jonka mukaan kasvavia alueita Suomessa ovat vain pääkaupunkiseutu ja muut suuret kaupungit. Se harmittaa Vaasan yliopistossa työskentelevää aluetieteen professoria Hannu Katajamäkeä – aivan niin asia ei ole. Kasvua on myös maakunnissa, hän toteaa.

– Pohdinta on mennyt ehkä liian yksiulotteiseksi, mielikuva on ehkä liian vahva, että vain pääkaupunkiseutu kehittyy. Objektiivisesti se ei ole ihan näin.

Hän sanoo keskustelun johtaneen siihen, että moni ei enää mieti, että elämä olisi mahdollista rakentaa muuallekin kuin pääkaupunkiseudulle. Ja se on valitettavaa.

Jotkut hyvin voimakkaat yhteiskunnalliset keskustelijat ja muuttoliiketutkijat [korostavat pääkaupunkikeskeisyyttä].

Hannu Katajamäki

Professori pitää Suomen tämänhetkistä aluepoliittista ilmapiiriä jännitteisenä. Yhdellä puolella on pääkaupunkiseutu ja toisella koko muu maa. Mutta kuka tällaista vastakkainasettelua lietsoo?

– Jotkut hyvin voimakkaat yhteiskunnalliset keskustelijat. Sellaiset muuttoliiketutkijat, jotka katsovat vain muuttoliiketilastoja, Hannu Katajamäki luettelee. Sitten hän sanoo jotain yllättävää:

– Suuret rakennusliikkeet ja heihin kytköksissä olevat tahot näkevät tällaisessa keskittyvässä aluekehityksessä suuria bisnesmahdollisuuksia, nimenomaan voimakkaassa rakentamisessa. He haluavat korostaa tätä asiaa enemmän kuin objektiivinen todellisuus antaisi aihetta.

Kyse on tietoisesta ansaintalogiikan hakemisesta, hän väittää.

– Että sitten kun yhteiskunnassa ajatellaan näin, sitten rakennetaan ja he hyötyvät siitä.

"Olen yrittänyt löytää niitä töitä mitä Helsingissä pitäisi olla vaan ei ole"

Ennusteet ovat aina ennusteita. Menneisyys ei itsessään tuota tulevaisuutta, vaan maailma muuttuu monella tavalla.

Näin vastaa Turun yliopiston tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius, kun häntä pyytää kommentoimaan arvioita siitä, että juuri Helsingin seutu on – nyt ja tulevaisuudessa – Suomen elinvoimaisin alue. Wilenius on työskennellyt alalla 20 vuotta. Hän on tutkinut muun muassa alueellisen kehityksen tulevaisuutta.

Kuten Katajamäki, myös Wilenius kummeksuu pääkaupunkiseutukeskeistä keskustelua. Suuri osa kansasta asuisi mieluiten paikassa, jossa olisi tilaa ja luontoa ympärillä, hän sanoo.

– Tämä on erityisesti suomalainen piirre.

Kyse on myös mielikuvista: Luontoa on Helsingin seudullakin. Jonkun lähiöhelvetti on toisen idylli. Tilaa ei kuitenkaan tahdo olla tarpeeksi, siitä kaikki ovat samaa mieltä. Asuminen on selvästi kalleinta ja asumismenojen kasvu nopeinta pääkaupunkiseudulla.

Niina Pesonen
Moni tulee muuttovirran mukana etelään, ja siksi kilpailu työpaikoistakin on toisenlaista, Niina Pesonen sanoo. Hän on yrittänyt löytää töitä nyt kaksi vuotta.Tiina Jutila / Yle

Järvenpäässä Niina Pesonen kertoo, että hän on aina viihtynyt parhaiten pienissä kaupungeissa. Sellaisissa ympäristöissä, joissa on rauhallista ja väljää. Siitä huolimatta myös Pesonen päätyi kuusi vuotta sitten Helsinkiin.

– Se Helsinkiin töihin meneminen oli silloin alun perinkin vähän sellainen, että "onko pakko". Siihen lähinnä vain tottui.

Ajatus pääkaupunkiseudulta pois muuttamisesta kypsyi hiljalleen. Yhdeksi metropolialueen huonoista puolista Pesonen lukeekin juuri korkeat asumiskustannukset.

– Tietysti kun kaikki tulevat etelään, kilpailu työpaikoistakin on toisenlaista, hän lisää.

Kysymys siitä, pitäisikö sittenkin jäädä pääkaupunkiseudulle, ei ole hänelle nytkään – kun hän on jättämässä Järvenpään ja muuttamassa Ouluun – aivan vieras.

– Ainakin viestinnän ja markkinoinnin alalla suurin osa avoimista työpaikoista on Helsingissä, Vantaalla ja Espoossa. Jos muuttaisi pelkästään sen perusteella, tulisi varmaankin Helsinkiin.

Työpaikkailmoitukset eivät kuitenkaan ole koko totuus.

– Olen nyt kaksi vuotta yrittänyt löytää niitä töitä, mitä Helsingissä pitäisi olla, vaan ei ole. Jotenkin ne menevät aina sivu suun, Pesonen sanoo.

– Kaikki ne haastattelut, joissa olen ollut, ovat tulleet kontaktieni kautta. Se on oikeastaan se ainoa väylä. Että tuntee ihmisiä. Sen lisäksi pitää totta kai osata se asia ja toivoa, että kukaan pätevämpi ei ole hakemassa samaa paikkaa.

Missä tulevien vuosien työpaikat sitten ovat? Enimmäkseen palvelujen puolella ja erikoistuotannossa, vastaa tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius.

Mutta entä alueellisesti – minne päin Suomea Pesosen kaltaisten nuorten ja nuorten aikuisten kannattaa suunnata, jos haluavat tehdä uraa ja pärjätä elämässään?

Työmarkkinoista tulee yhä valtakunnallisempia

Juuri Helsingin seudulle ei ole tulevaisuudessakaan pakko muuttaa, toteaa neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosastolta.

– Pääkaupunkiseudun ongelmia ovat koko ajan kalliit asunnot ja vuokra-asuntopula. Se on hyvä syy miettiä myös muita paikkoja Suomessa.

Tiainen jakaa ammatit kolmeen isoon ryhmään: tietotöihin, palvelutöihin ja suorittaviin töihin.

Tietotöillä hän tarkoittaa tietojen kokoamista, muokkausta ja jakamista sekä ohjelmistotöitä, palvelutöillä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluita, vähittäiskauppaa, hotelli- ja ravitsemisalaa sekä koulutusta. Suorittavaksi työksi virkamies lukee teollisen työn, rakentamisen ja kuljetusalan.

Teollisuudesta on mennyt satatuhatta työpaikkaa, mutta se ei tarkoita, että teollisuus olisi auringonlaskun ala.

Pekka Tiainen

– Kyllä kaikkialla maassa on työpaikkoja, mutta ne ovat hyvin erityyppisiä, Tiainen aloittaa. Teolliset työpaikat sijaitsevat hänen mukaansa niin sanotulla teollisella vyöhykkeellä. Se ulottuu Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta Pirkanmaan kautta Kaakkois-Suomeen ja pohjoiselle Uudellemaalle.

– Teollisuudesta on mennyt satatuhatta työpaikkaa, mutta se ei tarkoita, että teollisuus olisi auringonlaskun ala. Se tarkoittaa, että teollisuus on saneerannut erittäin paljon. Uutta nousua alkaa jo olla.

Maaseudulla tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluita, rakentamista taas on liki kaikkialla, Tiainen sanoo. Tietotyöt keskittyvät pääasiassa korkeakoulupaikkakunnille.

Tulevilta vuosilta Pekka Tiainen odottaa kuitenkin paljon. Tietoliikenne tulee muuttamaan nykyistä asetelmaa radikaalisti, hän toteaa ja havainnollistaa:

– Jos tekee tietopalvelutoimintaa vaikkapa Kaliforniaan tai Lontooseen tai Intiaan, työhuone voi olla yhtä hyvin Lapissa kuin Helsingissä.

Työmarkkinoista tulee näin ollen entistä valtakunnallisempia.

– Entisessä maailmassa töissä oltiin kotipaikkakunnalla. Sitten lähdettiin teollisuuspaikkakunnille ja keskuksiin töihin, Tiainen kertaa.

– Uusi teknologia mahdollistaa sen, että töissä voi olla periaatteessa missä vain. Se mahdollistaa myös sen, että rekrytointialueen ei tarvitse olla juuri Helsingissä. Se voi olla vaikkapa Kemijärvellä, josta käsin töitä Helsinkiin voi tehdä.

Kirjoja muuttolaatikossa.
Niina Pesosen muuttokuorma lähtee Ouluun kuun lopussa. Pakkaaminen on alkanut jo.Tiina Jutila / Yle

Markku Wilenius kutsuu tulevaisuuden kaupunkeja hubeiksi. Sillä hän tarkoittaa verkostomaisia alustoja, sellaisia, joihin ihmiset voivat kiinnittyä ja joista he löytävät työpaikan – mutta joista he voivat löytää myös muun elämänsä.

– Se on uudenlaista, älykkäämpää aluepolitiikkaa, ei vanhaa siltarumpupolitiikkaa. Se lähtee siitä ajatuksesta, että ihmisille luodaan mahdollisuus erilaisiin omaa elämäänsä koskeviin ratkaisuihin, tulevaisuudentutkimuksen professori valottaa. Hän arvelee, että Suomi on vasta heräämässä tällaiseen aluepolitiikkaan.

– Silloin kyse ei ole siitä, että kaikkien täytyy asua pääkaupunkiseudulla tai edes kasvukeskuksissa, vaan riittää, että asuu riittävän lähellä, sellaisessa verkossa, jossa toimintaa tapahtuu ja josta ihmiset saavat elantonsa.

Virkamies: Helsinki on aina tehnyt hyvin korkeita ennusteita

Niin – kysymys siitä, pidetäänkö koko maa asuttuna vai pannaanko kaikki paukut kasvukeskuksiin, on pitkälti poliittinen.

Viime kuukausina muun muassa keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä on puolustanut hajautettua yhteiskuntaa. Sipilän mukaan hajautetussa yhteiskunnassa valta ei keskity yksiin käsiin eikä yhteen voimakeskukseen (siirryt toiseen palveluun).

Näkemys saa tukea kansalaisilta: Helsingin Sanomien toukokuisessa kyselyssä (siirryt toiseen palveluun) valtaosa eli 65 prosenttia suomalaisista totesi, että he pitäisivät koko Suomen asuttuna, vaikka siitä syntyisi kustannuksia veronmaksajille. Mitä vanhempi vastaaja oli, sen todennäköisemmin hän kannatti hajauttamista.

Niina Pesonen
Niina Pesosen ei tarvitse lähteä Pohjois-Suomeen yksin, mukaan lähtevät hänen lemmikkinsä. Kuvassa Kipinä-kissa.Tiina Jutila / Yle

Ihmiset kuitenkin pakkautuvat metropolialueelle, tämän päätelmän voi tehdä Helsingin kaupungin aiemmin syyskuussa julkaisemasta väestöennusteesta. Siinä esitellään kolme erilaista visiota seudun kasvusta.

Hurjimmassa visiossa Helsingin seudun väestömäärä kasvaa peräti kahteen miljoonaan asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä. Se tarkoittaisi, että alueelle tulisi noin 560 000 asukasta lisää. Helsingin seutu käsittää metropolialueen neljätoista kuntaa.

Kyse on tärkeästä Helsingin kaupungin toimintaa ohjaavasta asiakirjasta: esimerkiksi kiistelty yleiskaavaehdotus perustuu siihen. Yleiskaavan lähtökohtana on käytetty arviota, jonka mukaan Helsingissä olisi noin 860 000 asukasta vuonna 2050. (siirryt toiseen palveluun) Se on kolmesta ennusteen vaihtoehdosta kovin.

Työ- ja elinkeinoministeriön Pekka Tiaista visio kahdesta miljoonasta metropolialueen asukkaasta ei yllätä.

– Suunnilleen aina kun tällaisia ennakointeja on tehty, on ollut niin, että nimenomaan pääkaupunkiseudulla on tehty hyvin korkeita ennusteita.

Tämä ei koske pelkästään väestöennusteita.

– Kun alueilta kysytään arvioita tulevista työpaikoista, tahtoo käydä niin, että summa on paljon enemmän kuin Suomessa voi olla työpaikkoja. Kaikista eniten ylityksiä tulee Pohjois-Pohjanmaalta ja Helsingin seudulta. Muualla ollaan varovaisempia, Tiainen sanoo.

Sitä Suomea, jolle menneinä vuosikymmeninä luotiin rakenteet, ei enää ole olemassa.

Markku Wilenius

Hän toteaa, että skenaariolla kahdesta miljoonasta asukkaasta voidaan perustella isoja rakentamisohjelmia. Kierre on myös itseään ruokkiva.

– Jos rakentaminen satsataan pääkaupunkiseudulle, se ruokkii sitä kehitystä, että kaikki keskittyy.

Markku Wilenius uskoo, että uudenlainen aluepolitiikka tulee muuttamaan trendiä, jossa kaikki toiminta keskittyy vain metropolialueelle.

– Sitä Suomea, jolle menneinä vuosikymmeninä luotiin rakenteet, ei enää ole olemassa, hän sanoo.

"Tämä on tällainen henkinen irtiotto, otan etelän kiireestä välimatkaa"

Missä Niina Pesonen näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua? Entä vuonna 2050 – onko hän silloin yksi niistä kahdesta miljoonasta asukkaasta, joita Helsingin seudulle ennakoidaan?

Niina Pesonen
Yllättävän hyvin Oulustakin löytyy mahdollisuuksia, sanoo Niina Pesonen. Hän on valmistautunut muuttoon muun muassa perehtymällä paikallisiin pelialan yrityksiin.tiina Jutila / Yle

Pesonen ei osaa sanoa. Hänelle kaikki on mahdollista.

– Tämä on vähän tällainen henkinen irtiotto. Otan etelän kiireestä ja tiukkapipoisuudesta ihan kunnolla välimatkaa ja keskityn nyt opiskeluun. Katsotaan sitten.

Pesonen kertoo, että hän on kartoittanut alansa työtilannetta Pohjois-Suomessa. Toiminut, niin kuin aluetieteen professori Hannu Katajamäki suosittelee: perehtynyt myös muun kuin ruuhka-Suomen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja ottanut yhteyttä paikallisiin yrityksiin.

– Yllättävän hyvin Oulustakin löytyy mahdollisuuksia, Pesonen sanoo.

Pesosen tuoreet insinööriopinnot ovat tähän asti sujuneet etätöinä. Muutto Ouluun on edessä kuun lopussa.

Mutta jo nyt – muutaman Oulun reissun jälkeen – hän on rakastunut uuteen kotikaupunkiinsa.

– Joka paikassa on tilaa, luontoa ja taidetta. Ihmiset ovat paljon leppoisampia kuin Helsingissä. Jos vain töitä löytyy, mielelläni jään sinne koulun jälkeenkin.