Lintujen muuttorumba on käsillä nyt – "Se on niin tehokasta polttoaineen käyttöä, että siitä on moni insinöörikin ihmeissään"

Valkoposkihanhia ja muita suuria vesilintuja on kerääntynyt viime aikoina suuriksi parviksi eteläiseen Suomeen, missä ne valmistautuvat muuttomatkalle muun muassa Tanskaan ja Hollantiin. Lintujen liikkeelle lähtöön vaikuttavat sekä geenit, sääolosuhteet että ravinnon määrä.

luonto
Valkoposkihanhia ruokailemassa pellolla.
Valkoposkihanhia ruokailemassa pellolla.Raine Martikainen / Yle

Joukko miehiä ja naisia tähystää kiikareilla Hakalan lintutornista Vanhankaupunginlahdelle Helsingin Viikissä. Tarkkailun kohteena ovat kaakattavat hanhiparvet, jotka pyrähtelevät taivaalle mustina, tuhatpäisinä parvina.

Massiiviset valkoposki- ja kanadanhanhiparvet ovat näyttävä näky, mutta eritoten kahlaajat ja petolinnut saavat lintuharrastaja Marjatta Mikkolan innostumaan.

– Niiden määrityksessä on haastetta, kun kahlaajilla on monta eri pukua. Nuori lintu on ihan erinäköinen keväällä ja syksyllä, ja lisäksi petolintujen lentotapa on ihan oma juttunsa.

Mikkola sanoo havainneensa viime päivien aikana muun muassa punakuireja, mustapyrstökuireja, tundrakurmitsoja, pikkusirrejä, suokukkoja ja taivaanvuohia.

– Se on suloinen pullea lintu pitkän nokkansa kanssa.

Geenit ja sää saavat liikkeelle

BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtajan Teemu Lehtinimen mukaan kurjet, hanhet, kyyhkyt ja petolinnut valmistautuvat parasta aikaa muuttopuuhiin. Pienet hyönteissyöjät, kuten pajulinnut, lähtivät etelään jo elokuussa.

Vaikka ne olisivat sisällä häkissä eivätkä näkisi mitä ympärillä tapahtuu, ne tietäisivät, että nyt on muuttoaika.

BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi

– Nyt on näkyvän muuton eli suurikokoisten lintujen huippuhetket meneillään. Sitten hiljalleen käynnistyy myös peippolintujen ja kyyhkyjen päämuutto.

Lintujen liikkeelle lähtöön vaikuttavat monet tekijät aina geeneistä säätiloihin.

– Valtaosalla linnuista se määräytyy geneettisesti. Vaikka ne olisivat sisällä häkissä eivätkä näkisi mitä ympärillä tapahtuu, ne tietäisivät, että nyt on muuttoaika. Hyönteissyöjillä vaikuttaa jossain määrin myös se, miten hyvin ne ovat pystyneet valmistautumaan. Jos on ollut huonoja säitä, eivätkä ne ole tankanneet riittävästi ravintoa, muutto viivästyy.

Isot aurassa, pienet parvessa

Pienet linnut lentävät hajaparvissa noin 600-1 000 metrin korkeudessa, kun taas hanhien ja kurkien kaltaiset suuret linnut järjestäytyvät auraan, joka etenee joidenkin kymmenien tai satojen metrien korkeudessa.

Kurkien muutosta tulee sellainen olo, että itsenikin tekisi mieli lähteä talveksi lämpimään.

Lintuharrastaja Marjatta Mikkola

– Kun linnut ovat tietyllä etäisyydellä toisistaan, syntyy sopivia ilmavirtauksia, jotka auttavat takana tulevia lintuja, Lehtiniemi kertoo.

Etummainen lintu joutuu tekemään suurimman lihastyön, joten joukon vetäjää vaihdetaan säännöllisin väliajoin.

Kanadanhanhi lepää ennen muuttomatkaa.
Kanadanhanhi lepää ennen muuttomatkaa.Jyrki Ojala / Yle

– Välillä näkee parvissa sitä, että kukaan linnuista ei haluaisi vetää joukkoa, koska on tultu jo pitkä matka. Jos ei löydy vetäjää, niin parvet saattavat levähtää ja kerätä voimiaan, kunnes taas joku asettuu johtoon.

Pienimmät jaksavat pisimmälle

Hanhet matkaavat Tanskaan tai Hollantiin, mutta monien pikkulintujen määränpää on Aasiassa tai Afrikassa saakka.

– Jos yhdeksän grammaa painava pajulintu pystyy pelkästään hyönteisravinnon voimalla käymään Afrikassa ja tulemaan sieltä takaisin, se on niin tehokasta polttoaineen käyttöä, että siitä on moni insinöörikin ihmeissään, Lehtiniemi sanoo.

Lintujen kyvyistä ja vapaudesta haaveilee myös Marjatta Mikkola, kun hän katsoo taivaalla lentävien siivekkäiden perään.

– Kurkien muutosta tulee sellainen olo, että itsenikin tekisi mieli lähteä talveksi lämpimään.