Vuosittain noin 800 viharikosta päätyy poliisin tietoon – määrä on kasvussa

Eniten viharikoksia tehdään Helsingissä. Vastaanottokeskukset lisäävät ruuhka-Suomen ulkopuolella tapahtuvia rasistisia rikoksia.

Kotimaa
Anonyymeja ihmisiä Helsingin keskustassa.
Henrietta Hassinen / Yle

Viharikosten määrä on jo pitkään pysynyt vakaana, mutta nyt se on lähtenyt kasvuun.

Poliisiammattikorkeakoulussa on tutkittu viharikosten määrää vuodesta 2008 lähtien. Viharikokset tilastoidaan poliisin valtakunnallisten rikosilmoitustietojen perusteella. Tutkimusjohtaja Vesa Muttilaisen mukaan viharikosten määrä on näihin päiviin asti pysynyt suunnilleen samalla tasolla.

– Suomessa on tutkittu tätä ilmiötä vuosikausia. Rikosilmoitusmäärät ovat liikkuneet vuodessa 700-800 välilllä, Muttilainen kertoo.

Viimeiset julkaistut luvut ovat vuodelta 2014. Tuoreimpien tilastojen analysointi on vielä kesken. Poliisin viharikosasiantuntija Måns Enqvist kertoo kuitenkin jo nyt, että viharikosten määrä näyttää kääntyneen nousuun.

– Kyllä selkeästi on lisääntymään päin. Ja syitä on monia. Tietysti yksi syy siihen on, että keskusteluilmapiiri on muuttunut Suomessa. Herkemmin sanotaan mitä tahansa. Ja se luo pohjaa sille, että puheista ryhdytään tekoihin.

Enqvist näkee ilmiön kasvun taustalla myös turvapaikanhakijoiden määrän lisääntymisen.

– Toki viime vuoden suuri turvapaikanhakijoiden määrä on lisännyt keskustelua. Tuntuu, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on suotuisa tämän tyyppisille rikoksille.

Tyypillinen viharikos on rasistinen

Rikoslaista ei löydy määritelmää viharikokselle tai rasistiselle rikokselle. Poliisin tutkimuksessa onkin turvauduttu teon tieteellisiin määritelmiin. Kyse on viharikoksesta, jos motiivina on viha uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.

Enemmistö viharikoksista sisältää rasistisia piirteitä. Tulos toistuu poliisin tutkimuksessa vuosi vuoden perään. Tuoreimmassa tutkimuksessa yli 80 prosenttia viharikoksista oli rasistisia. Muttilainen kertoo, että taustalla voi olla myös muita motiiveja.

Vesa Muttilainen, tutkimusjohtaja, Poliisiammattikorkeakoulu
Vesa Muttilainen, tutkimusjohtaja, PoliisiammattikorkeakouluPoliisiammattikorkeakoulu

– Suunnilleen neljä viidestä viharikoksesta liittyy rasistisiin motiiveihin. Ja sitten voi olla muitakin motiiveja taustalla, kuten uskonto, elämänkatsomus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus.

Viharikokset keskittyvät pääkaupunkiseudulle

Rikosilmoitusten perusteella yli puolet rasistista rikoksista tapahtuu Uudellamaalla. Vuosina 2013-2014 lähes kolmannes koko maan rasismiin liittyvistä rikosilmoituksista tehtiin Helsingissä. Toiseksi eniten epäilyjä rasistisista rikoksista oli Vantaalla ja kolmanneksi eniten Espoossa.

Enqvist muistuttaa, että ilmiö selittyy rikosten potentiaalisten uhrien suurella määrällä.

– Tietysti näissä suuremmissa kaupungeissa, joissa myös on potentiaalisia viharikosuhreja, toki se määrällisesti keskittyy näihin kaupunkeihin.

Tilanne muuttuukin Enqvistin mukaan silloin, jos rikokset suhteutetaan väestöpohjaan. Enqvistin mukaan myös paikkakunnilla, missä on vastaanottokeskuksia, esiintyy herkästi vihapuhetta ja viharikoksia.

Erot viharikosten määrissä ovat Uudellamaallakin suuria. Porvoossa ja Järvenpäässä tapauksia oli vain vähän, Hyvinkäällä ei viime ajanjaksolla rekisteröity yhtään rasistiseen rikokseen liittyvää rikosilmoitusta.

Poliisi toivoo rikosilmoituksille matalampaa kynnystä

Poliisi on jo ryhtynyt toimeen viharikosten määrän kasvun katkaisemiseksi. Enqvist kertoo, että poliisi verkostoituu ja luo suhteita vähemmistöryhmiin, jotka ovat potentiaalisia uhreja. Luottamuksen poliisiin toivotaan lisäävän myös ilmoitusalttiutta.

Suuri osa viharikoksista ei tule koskaan viranomaisten tietoon. Poliisin tavoitteena on saada todellinen kuva esiin.