Nainen tuomittiin roviolle lehmän noitumisesta vuonna 1689 – mitä hänelle lopulta tapahtui, on edelleen arvoitus

Kuopiolaisen Riitta Utriattaren kolkko tarina on jäänyt elämään osana Suomeenkin ulottuneiden noitavainojen historiaa.

noitavainot
Puinen laatikko, jonka sisällä näkyy luita.
Kuopion kaupunginmuseoiden museolehtori Sanna Reinikainen on perehtynyt noitavainoihin Kuopiossa. Hänet tapasi toimittaja Pekka Niiranen.

Kesällä 1689 tapahtui jotakin, joka askarruttaa historian harrastajia edelleen.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun kuopiolaisen talonpojan Pekka Ristonpoika Julkusen lehmä karkasi metsään. Kun lehmää ei kuulunut, Julkusen vaimo lähti tiedustelemaan kälyltään Riitta Utriattarelta, oliko tämä nähnyt karannutta elikkoa.

Utriattaren kerrotaan vastanneen: "Kyllä sinä lehmän vielä takaisin saat, mutta ei siitä sinulle mitään hyötyä enää ole".

Kun lehmä kolme päivää myöhemmin palattuaan kuoli horkkakohtauksiin, oli saatu syy epäillä Utriatarta noituudesta. Lehmän omistanut Pekka Julkunen marssi Utriattaren pakeille. Tämä lupasi maksaa sovittajaisina viisi kuparitaaleria, puoli tynnyrillistä viljaa sekä luovuttaa uuden lehmän kuolleen tilalle.

Utriatar ei ehkä tiennyt, että hyvityksiä luvatessaan hän oli kaivanut itselleen kuopan. Kun tapaus päätyi käräjille, sovittajaisten maksamista pidettiin todisteena häntä vastaan. Nainenhan oli suorastaan luvannut maksun siitä, että hänen tekonsa ei paljastuisi.

Utriattaren oikeudenkäyntiä ja siihen johtaneita tapahtumia kuvataan Miia Kurosen pro gradu -tutkielmassa (siirryt toiseen palveluun) Onnea tavoitellen, vaaraa välttäen.

Horkkaloitsuja, loihdittua raivotautisuutta

Vuosina 1670–1710 Kuopion käräjäkunnassa joutui 14 ihmistä syytteeseen noituudesta, taikuudesta tai taikauskosta. Riitta Utriattaren tarinasta tuli kuitenkin näiden joukossa poikkeus, koska se johti kuolemantuomioon.

Oikeudenkäynnistä tuli osa sukuriitaa, jossa sekä kantaja että vastaaja yrittivät vyöryttää noituuden taakkaa toistensa harteille. Utriatar kertoi maksaneensa sovittajaisia ainoastaan pelosta kiivasluonteista lankoaan kohtaan. Hän myös väitti Julkusen noituneen hänet sairastumaan samaan horkkatautiin, joka oli koitunut lehmän kohtaloksi.

Utriatar oli uhannut ottavansa nimismiehen kädestä kaksi kertaa takaisin sovittajaiseksi antamansa kuparitaalerit, koska tarvitsi rahat pitkälle matkalleen.

Sanna Reinikainen

Kuten noitaoikeudenkäynneissä usein kävi, myös Utriattaren tapauksessa epäilyjä tuli lisää. Kirkkoherran vaimo muisteli kuulleensa, kuinka Utriatar olisi noitunut miehensä raivopäiseksi. Tälle tarinalle ei kuitenkaan oikeudessa löytynyt pohjaa.

Pöytäkirjaan päätyi kolkko uhkaus

Lopulta Kuopion kesäkäräjien lautamiehet päätyivät yksimielisesti siihen tulokseen, ettei Utriatarta voinut vapauttaa noituussyytteistä. Hänet tuomittiin Jumalan lain sekä maanlain korkeiden syiden kaaren 15:nnen pykälän mukaan poltettavaksi roviolla, syynä lehmän kiroaminen kuoliaaksi.

– Pöytäkirjaan merkittiin vielä lisäksi, että Utriatar oli uhannut ottavansa vielä nimismiehen kädestä kaksi kertaa takaisin sovittajaiseksi antamansa kuparitaalerit, koska tarvitsi rahat pitkälle matkalleen, kertoo noitaoikeudenkäyntiin perehtynyt Kuopion kaupunginmuseoiden museolehtori Sanna Reinikainen.

On mahdollista, että tuomio pantiin täytäntöön. Hän on voinut myös kuolla sairauteen. Sitä ei tiedetä.

Sanna Reinikainen

Mitä Riitta Utriattarelle lopulta tapahtui sen jälkeen kun hänet heinäkuussa 1689 tuomittiin kuolemaan, siihen eivät jälkipolvet ole saaneet lopullista vastausta. Ainakin tapaus käsiteltiin vielä hovioikeudessa. Usein kävi niin, että hovioikeus lievensi tuomiota.

Vielä talvella 1693 hän oli oikeudessa todistajana tappoa koskeneessa tapauksessa. Seuraavien vuosien henkikirjoista häntä ei kuitenkaan enää löydy.

– On mahdollista, että tuomio pantiin täytäntöön. Hän on voinut myös kuolla sairauteen. Sitä ei tiedetä, Reinikainen sanoo.

"Luulen, että Riitta oli hyvinkin voimakas henkilö"

Noitavainot ovat nousseet jälleen ajankohtaiseksi asiaksi Suomessa Saara Cantellin Tulen morsian -elokuvan ansiosta. Se kertoo Ahvenanmaan vuoden 1666 noitavainoista.

Museolehtori Sanna Reinikainen pitää varmana, että myös savolainen nimismies Cajanus oli kuullut Ahvenanmaan tapauksista. Hänen aikanaan ihmisiä tuotiin oikeuteen vastaamaan taikojen tekemisestä, myrkyttämisestä, kirkon alttarille uhraamisesta ja kalaonnen pilaamisesta.

Noitavainojen puhkeamista 1600-luvun Euroopassa ja Amerikassa on selitetty ainakin uskonnollisen puritanismin nousulla ja oikeuslaitoksen toiminnan tehostumisella. Toisinaan, kuten kuuluisassa Salemin noitavainojen tapauksessa, noitaepäilyt yltyivät yhteisöissä joukkohysteriaksi.

Riitta Utriattaren tapauksessa vaikutti Sanna Reinikaisen mukaan myös kälysten välinen valtataistelu.

– Luulen, että Riitta Utriatar oli hyvinkin voimakas henkilö ja ehkä hyvin menestynytkin. Julkusen suvulla oli iso talo.

Reinikaisen mukaan tavallinen kansa piti taikuutta ihan normaalina. Papisto halusi kuitenkin kaivaa rahvaasta pakanallisuuden ja synnin, ja tämä vaikutti myös Utriattaren kohtaloon.

Noitavainot hiipuivat 1700-luvun puolella, mutta kansalaisten taikauskoiset tavat jatkuivat. Muun muassa kirkon alle kätketyt sammakkokirstut kertovat siitä, miten pakanausko ja taikuudet selvisivät nykyaikaan saakka.

Lähteet: Miia Kuronen: Onnea tavoitellen, vaaraa välttäen. Kansanomainen uskonnonharjoitus sekä noituus- ja taikuuskäsitykset puhdasoppisuuden ajan Kuopion pitäjässä. Jyväskylän yliopisto.