Analyysi: Asema-aukion uhri ansaitsee muutakin kuin kynttilät

Moni poliittinen päättäjä on tuominnut ääriliikkeiden väkivallan. Se ei taida riittää, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen.

Analyysit (Yle Uutiset)
Päivi Happonen
Päivi HapponenTiina Jutila / Yle

28-vuotias mies pahoinpideltiin uusnatsistisen Suomen Vastarintaliikkeen mielenosoituksessa toissa lauantaina. Mies kuoli myöhemmin sairaalassa. Poliisin mukaan kuolinsyy oli kallovamma.

Törkeästä kuolemantuottamuksesta epäilty Suomen Vastarintaliikkeen aktiivijäsen tuodaan huomenna poliisin tutkintavankilasta Helsingin käräjäoikeuteen, jossa pidetään hänen vangitsemisoikeudenkäyntinsä. Asema-aukion tapahtumat ovat rikosprosessissa, jonka lopputulos saadaan aikanaan.

Mutta mitä siitä seuraa, jos epäilty uusnatsi tuomitaan jonain päivänä törkeästä kuolemantuottamuksesta?

Ei välttämättä yhtään mitään.

Tiedotusvälineet kaivoivat eilen tietoja epäillyn henkilön taustoista. Hänet on tuomittu monen monta kertaa pahoinpitelystä, mutta tuomiot eivät ole estäneet häntä syyllistymästä uusiin pahoinpitelyihin.

Helsingin Asema-aukion pahoinpitelytapaus ei ole mikä tahansa humalaisten nakkikioskitappelu, vaan se tapahtui mielenosoituksessa keskellä kirkasta päivää. Epäilty on ääriliikkeen aktiivijäsen ja uhri täysin sivullinen henkilö.

Tämä tieto järkytti tavalliset kansalaiset ja poliittiset päättäjät.

Tavallinen kansa reagoi ensimmäïsenä. He toivat kukkia ja kynttilöitä Asema-aukiolle, järjestivät siellä muistotilaisuuden ja surivat somessa tapahtunutta.

Hetken mietittyään myös Suomen johtavat poliitikot ovat tuominneet ääriliikeiden väkivallan. Moni on myös todennut, että niiden toiminta tulisi kieltää. Samaa puhuttiin edellisen kerran vuonna 2013, kun Suomen Vastarintaliike nousi julkiseen keskusteluun Jyväskylän kirjastopuukotuksen yhteydessä.

Nykyinen sisäministeri Paula Risikko (kok.) totesi muutama päivä sitten Ylelle, että tuolloin katsottiin, että "lakien muuttamisella asia ei ratkea".

Se on tietysti totta, että lakia muuttamalla ei voida estää minkäänlaisen ryhmittymän syntymistä. Jokainen kun saa viettää aikaansa kenen kanssa haluaa. Mutta jos äärilikkeiden toiminta olisi kielletty, se antaisi poliisille ja oikeuslaitokselle edes jonkinlaisen mahdollisuuden puuttua niiden toimintaan.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen sanoo tämän päivän Helsingin Sanomissa, että jos äärijärjestöjen tunnusten käyttö kiellettäisiin, poliisi voisi puuttua esimerkiksi juuri Suomen Vastarintaliikkeen järjestämiin julkisiin tapahtumiin.

Helsingin Asema-aukiolla palavat tänäänkin kynttilät 28-vuotiaan miehen muistolle. Se on syytä muistaa, että Asema-aukion pahoinpitely-jutussa on vasta epäilty, ketään ei ole tuomittu. Mutta jälleen kerran yhteiskunnassamme ääriliikkeiden harjoittama väkivalta on tuomittu kovaan ääneen ja voimakkaasti.

Nyt on aika siirtyä puheista tekoihin. Sisäministeriössä on jo alettu pohtia, voitaisiinko äärijärjestöjen toiminta kieltää lailla. Suomen laki kertoo selkeästi kansalaisille sen, millaisia tekoja ja toimia meidän yhteiskunnassamme ei hyväksytä.

Jos me emme halua ääriliikkeiden lippuja kadun varsille, niiden toiminta on kiellettävä.