Tutkijat uskovat löytäneensä yhteisiä piirteitä kaikista maailman kielistä – "Nenässä" ja "kielessä" yhdistäviä äänteitä

Kielitieteessä on perinteisesti katsottu, että sanan äänneasulla ja merkityksellä ei ole yhteyttä.

tiede
grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

Maailmassa on yli 6 000 kieltä, joista monet ovat sukua toisilleen. Niillä saattaa olla sama historiallinen kantakieli tai ne ovat voineet kehittyä samoilla alueilla.

Mutta onko kaikilla maailman kielillä jotain yhteistä? Kyllä vain, vastataan Yhdysvaltain tiedeakatemian Proceedings of the National Academy of Sciences eli PNAS-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa. (siirryt toiseen palveluun)

Kansainvälisen tutkijaryhmän huomio perustuu havaintoon, jonka mukaan eräitä tavallisimpia asioita kuvaavien sanojen äänneasussa on häkellyttävän paljon yhteisiä piirteitä. Sellaisia havaittiin esimerkiksi ruumiinosien, sukulaissuhteiden tai luonnon ilmiöiden kaltaisia asioita kuvaavissa sanoissa eri puolilla maailmaa.

Tutkimuksessa verrattiin sanojen ääntämistä noin 3 700 kielessä eli yli 60 prosentissa maailman kielistä.

– Sama ilmiö toistuu yhä uudestaan ympäri maailmaa riippumatta siitä, missä ihmiset asuvat tai millaiset ovat heidän puhumansa kielen sukujuuret, sanoo tutkija Morten Christiansen, jonka johtamassa Cornell's Cognitive Neuroscience Labissa Yhdysvalloissa tutkimus toteutettiin.

– Vaikuttaa sieltä, että ihmisessä on jotain, joka johtaa tiettyihin kaavoihin. Emme tiedä, mikä se on, mutta tiedämme, että se on olemassa, hän sanoo.

Nenässä on hyvin usein n-äänne

Tutkijat löysivät useita esimerkkejä sanoista, joilla oli samankaltainen äänneasu monissa eri kielissä. Esimerkiksi nenää tarkoittavissa sanoissa oli usein n-äänne. Lehteä tarkoittavassa sanassa taas tapasi olla l-, p- tai b, ja l oli tyypillinen kieli-sanoissa.

Punaista tai pyöreää kuvailevissa sanoissa oli usein r-äänne.

Christensenin mukaan kaikissa sanoissa ei toki ole näitä äänteitä, mutta ne esiintyvät niin usein, ettei kyse voi olla vain sattumasta.

Tutkijat esittivät myös ajatuksen siitä, miten eräät ihmiskunnan yhteiset sanat ovat voineet syntyä.

– Kenties l yhdistyy kieleen ja n nenään, koska näillä elimillä on iso merkitys äänteiden muodostumisessa, sanoo tutkimusta johtanut Damian Blasi Zürichin yliopistosta.

Tutkijat havaitsivat myös, että eräissä sanoissa ei yleensä ollut tiettyjä äänteitä. Esimerkiksi sinä-sanassa ei useinkaan ollut äänteitä u, o, p, t, d, q, s, r ja l. Esimerkiksi tässäkään tapauksessa suomi ei noudattanut sääntöä.

Suomalaisasiantuntija kiittää tutkimusta kiinnostavaksi

Kielitieteessä on perinteisesti katsottu, että sanan äänneasulla ja merkityksellä ei ole yhteyttä, kertoo Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Matti Miestamo. Esimerkiksi suomen koira, ruotsin hund ja englannin dog eivät mitenkään kuulosta samalta.

Tätä käsitystä on hänen mukaansa pidetty keskeisenä kielen olemukseen liittyvänä asiana.

Miestamon mukaan nyt julkaistu tutkimus vie kuitenkin ajatuksia siihen suuntaan, että joitain yhteyksiä äänneasun ja merkityksen välillä voisi olla. Tutkijoiden osoittama korrelaatio on ihan pätevä, hän tarkentaa.

– Tämä tutkimus haastaa, mutta ei mullista. Sanojen äänteiden ja merkityksen välillä oleva yhteys on tässä laajuudessa uutta, sanoo Miestamo.

Hänen mielestään tutkimuksessa osoitetaan uskottavasti, että tällaiset sanat eivät ole peräisin jostain kaukaisesta historiallisesta lähteestä, vaan taustalla on jotain funktionaalista. Myös Miestamo mainitsee nenä-sanan nasaaliäänteen, joka toistuu useissa kielissä.

Aiemmin on myös ehdotettu, että pieni-sanan suppea vokaali i kuvaisi pienuutta. Suuruuteen taas liittyisivä äänteet u, o ja a.

Miestamo muistuttaa myös myös onomatopoetiikasta. Esimerkiksi Suomessa Annu Marttila on tehnyt väitöskirjansa lintujen nimistä ja siitä, kuinka niiden nimissä on paljon piirteitä, jotka ovat peräisin lintujen ääntelystä.

Tutkimuksesta kirjoittavat lisää muun muassa Los Angeles Times (siirryt toiseen palveluun)ja Science Alert. (siirryt toiseen palveluun)