1. yle.fi
  2. Uutiset

175 vuotta puristelua – Tuubin keksijä ei ollut hammastahnasta kuullutkaan

John Rand halusi maalata maisematauluja, mutta väri kuivui aina kesken kaiken. Jotain piti keksiä.

tiede
tuubihammastahna
Saksalaiseen Tesa-tuubiin pakattu hammastahna oli vuonna 1908 myyntifloppi. Beiersdorf AG

Amerikkalaisella taidemaalarilla John Randilla oli tapana sekoittaa ateljeessaan kuivaa värijauhoa veteen ja vetäytyä luontoon maalaamaan maisemia. Työstä ei oikein tahtonut tulla mitään, sillä vastasekoitettu maali muuttui nopeasti kuivaksi pöpperöksi.

Rand ymmärsi, että värin kuivatti ilma. Jos ilma ei pääsisi värin kanssa tekemisiin, niin maalausväri voisi hyvinkin pysyä pitempään käyttökelpoisena.

Syyskuussa 1841 Rand sai Yhdysvalloissa patentin keksimälleen tinaputkilolle. Vielä samana vuonna hän sai Englannissa patentin myös tuubintäyttökoneelle. Tuubi oli nerokas. Siihen sai helposti muotoiltua kierteet. Kierteisiin taas sai ruuvattua kierrekorkin. Sisään puristettu väri pysyi pitkään kosteana.

tuubikopio
Kopio patentista US2252 John Rand: Improvement in the construction of vessels or apparatus for preserving paintUnited States Patent and Trademark Office

Randin keksinnölle löytyi heti ihailijoita taiteilijapiireissä. Englantilainen värivalmistaja Winsor & Newton alkoi jo seuraavana vuonna laittaa maalia metalliputkiloihin. Varsinainen läpilyönti tapahtui kuitenkin vasta vuosikymmen myöhemmin, kun tuubivärit esiteltiin Lontoon maailmannäyttelyssä 1851. Maisemamaalauksesta tuli suosittu harrastus ennen kuin valokuvaus yleistyi.

Sinappia, liimaa ja hammastahnaa sotkematta

Tuubi pysyi pitkään vain värikäytössä. Moni tänä päivänä tuubeissa myytävä tuote oli vielä keksimättä. Esimerkiksi ensimmäinen teollinen hammastahna tuli myyntiin 1873, mutta ei vielä tuubissa. Samana vuonna John Rand kuoli.

Kesti 1900-luvun puolelle ennen kuin tuubin parhaat ominaisuudet huomattiin. Lasipurkeissa olevat tuotteet pilaantuivat nopeasti, kun niihin pääsi bakteereita. Tuubissa taas vain pieni osa sisällöstä oli tekemisissä ilman kanssa. Teollisuus alkoi kehitellä, mitä kaikkea helposti pilaantuvaa tuubiin voisi purkittaa.

Tuubi oli kuitenkin tarkka sisällöstään. Majoneesin kaltaiset tahnamaiset aineet toimivat parhaiten. Mitään valtavan kallista ei tuubiin kannattanut laittaa, sillä putkiloa ei saanut kovin helposti tyhjennettyä kokonaan.

Tuubin toinen valtava etu oli tarkka annosteltavuus. Tuubiin laitettuina sinapit tai liimat alkoivat tulla ulos tarkasti sinne, minne oli tarkoituskin.

Huonosti kaupaksi käyneestä hammastahnasta tuli teippiä

Amerikkalainen Colgate-yhtiö kehitti teollisen hammastahnan, mutta tuubiin hammastahna pantiin ensimäistä kertaa vasta 1892. Euroopassa saksalaisen farmaseutti Paul Beiersdorfin yhtiö toi 1908 markkinoille Pebeco-tuubihammastahnan.

Pebecoa myytiin tai yritettiin myydä patentoidussa Tesa-tuubissa. Tesa sai nimensä yhtiön sihteerin Elsa Tesmerin sukunimen ensimmäisten ja etunimen viimeisten kirjainten mukaan. Tesmer keksi nimen itse. Tuubihammastahna oli kuitenkin täysi floppi. Yhtiö yritti pitkään turhaan panostaa suuhygieniaan. Kun ketään ei kiinnostanut, siirtyi Tesa valmistamaan laastareita ja teippiä. Niitä tarvittiin sotavuosina.

Hammastahna alkoi kiinnostaa eurooppalaisia vasta 1950-luvulla, kun tahnaan keksittiin lisätä reikiä vähentävää fluoria. Alumiinituubi eli loistokauttaan.

vuoden tuubi
Vuoden 2016 Maailman tuubikongressin "Vuoden tuubi" -kilpailun alumiinituubien sarjan voittaja on italialainen “The Jam Tube”. La Metallurgica -valmistajan tuubissa myydään marmeladia. European tube manufactureres association

”Vuoden tuubi” –kilpailu John Randin muistolle

John Randilla ei 175 vuotta sitten voinut olla mitään käsitystä, miten hänen keksintönsä muutti maailmaa. Randin elinaikana tuubeissa oli vain värejä.

Euroopan tuubivalmistajien järjestön etma:n (siirryt toiseen palveluun) kesäkuussa Berliinissä järjestämässä maailman tuubikongressissa Randia ja hänen keksintöään ylistettiin juhlallisesti. Kongressin yhteydessä valitaan aina myös ”Vuoden tuubi”. Kategorioita on kaksi, alumiininen ja muovinen. Osallistujia kongressissa oli 150.

Euroopassa on lukuisia tuubinvalmistajia, mutta suomalaisvalmistajia etma:an ei kuulu. Kongressissa luvattiin, että taas tänäkin vuonna tuubit ovat annostelultaan aiempaa tarkempia ja muotoilultaan entistä upeampia.

Etma:n pääsihteeri Gregor Sprengler totesi tuubikongressin loppuyhteenvedossa, että 175 vuoden jälkeenkään tuubia ei syrjäytä mikään.

Lue seuraavaksi