Venäjän vankina 767 päivää

Pahoinpitelyä nyrkkeilyhansikkailla, kidutusta kaasunaamarilla ja sähköllä. Krimillä siepattu aktivisti kertoo kahden vuoden piinasta Venäjällä.

Yle maailmalla
Gennadi Afanasjev
Ukrainalainen aktivisti Gennadi Afanasjev kertoi Ylelle kokemuksistaan Venäjän vankiloissa.Antti Kuronen / Yle

“Kun sanoin, etten halua allekirjoittaa heidän tekaistuja syytteitään, minut vietiin toiseen kerrokseen. He laittoivat päähäni kaasunaamarin ja tukkivat hengitysaukon. Kun olin tukehtumaisillani, he riisuivat sen. Sen jälkeen naamariin johdettiin kaasua tai savua, jotta oksentaisin. Joka kerta uskoin kuolevani. Tätä jatkui koko päivän.”

On toukokuu vuonna 2014. Venäjä on vallannut Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan kaksi kuukautta aikaisemmin. Monet Venäjän vastaisia mielenosoituksia järjestäneet aktivistit ovat joutuneet niemimaalla ongelmiin.

Gennadi Afanasjev on yksi heistä.

Ukrainaa järisyttävät tapahtumat olivat tempaisseet 23-vuotiaan nuoren miehen mukaansa. Ensin Afanasjevia olivat talvella 2014 järkyttäneet Maidanin mielenosoitukset, joissa poliisi oli ampunut kuoliaaksi kymmeniä protestoijia Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Sitten venäläissotilaat tunkeutuivat Afanasjevin kotiseudulle Krimille.

Afanasjevista tuli Venäjää vastustava aktivisti.

Sitä Afanasjev ei voinut tietää, että tapahtumat veisivät hänet aivan kohta vielä kauemmas: Krimiltä yli kahden vuoden vankilakierteeseen Venäjälle, oikeudenkäynteihin ja vankileireille Uralin vuoristoalueelle asti.

Yle tapasi Gennadi Afanasjevin elokuussa Kiovassa, minne hän monen käänteen jälkeen selvisi takaisin.

Gennadi Afanasjev oli mukana järjestämässä mielenosoitusta 26. helmikuuta, jossa tuhannet vaativat Krimin pysymistä Ukrainassa. Tilanne päätyi käsirysyyn, kun Venäjä-mieliset hyökkäsivät Ukraina-mielisten kimppuun.
Gennadi Afanasjev oli mukana järjestämässä mielenosoitusta 26. helmikuuta, joka päätyi käsirysyyn, kun Venäjä-mieliset hyökkäsivät Ukraina-mielisten kimppuun.Artur Shvarts / EPA

"Se tapahtui 9. toukokuuta voitonpäivänä Simferopolissa. Osallistuin monien muiden krimiläisten tavoin marssiin, jossa kannoin kuvaa isoisästäni. Hän oli sukumme sankari, toisen maailmansodan veteraani. Marssin jälkeen kimppuuni hyökättiin.

Tuntemattomat miehet laittoivat hupun päähäni, pakottivat minut autoon ja ryhtyivät pahoinpitelemään minua. Olin todella peloissani, koska aktivisteja oli hävinnyt.

Sieppaajat uhkasivat viedä minut metsään, missä saisin kaivaa oman hautani. He tenttasivat muiden aktivistien nimiä. Miehet tivasivat, kuka laittoi pommin lentokentälle? Kuka yritti räjäyttää tankin? En tiennyt mistään mitään.”

Samoihin aikoihin monia muita ukrainalaisaktivisteja oli kadonnut Krimillä. Osa oli löydetty kuolleena.

Lukuisia ukrainalaisia myös pidätettiin. Joukossa oli tunnettuja nimiä, kuten ulkomailla mainetta niittänyt ukrainalainen elokuvaohjaaja Oleh Sentsov. Hän katosi pari päivää Afanasjevin jälkeen.

Sentsovin kaltaisiin kuuluisuuksiin verrattuna Afanasjev ei pitänyt itseään tärkeänä tai muista erottuvana aktivistina. Juristiksi kouluttautuneella mutta valokuvaajana työskennelleellä Afanasjevilla ei ollut aikaisempaa aktivistitaustaa.

Aluksi Afanasjev keräsi kavereidensa kanssa rahaa. Varoilla he ostivat ruokaa ja vaatteita niille Ukrainan armeijan sotilaille, jotka olivat jääneet mottiin Krimin kasarmeihin venäläissotilaiden tunkeuduttua niemimaalle.

Porukka opetteli myös ensiaputaitoja ja järjesti mielenosoituksia.

Tilanne kuitenkin kiristyi nopeasti. Afanasjev kertoi Vice News -verkkomedialle (siirryt toiseen palveluun), kuinka aktivistit eivät enää uskaltaneet tavata toisiaan julkisesti. Hän tunnusti, että häntä itseäänkin pelotti.

Silti Afanasjev ei osannut pelätä sieppausta voitonpäivänä.

Hän ei edes ensin ymmärtänyt mistä oli kyse, kun siviilipukuiset sieppaajat hyökkäsivät takaapäin, löivät hänet maahan ja alkoivat potkia.

Kun sieppaajat sitten veivät Afanasjevin tämän kotiin etsimään pommia, alkoi hänelle valjeta, keitä sieppaajat olivat. Miehet kuuluivat joko Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen tai ainakin heillä oli yhteyksiä tahoon.

Pienet vihreät miehet Krimillä.
Venäläiset sotilaat ilmaantuivat Krimin katukuvaan pian Kiovassa tapahtuneen vallanvaihdon jälkeen helmi-maaliskuun vaihteessa 2014.Maxim Shipenkov / EPA

"Kotietsinnän jälkeen minut vietiin FSB:n tiloihin Simferopoliin. Sanoin, etten ole tehnyt mitään väärää. Sen jälkeen alkoi kidutus.

Ensimmäiset päivät FSB:n tutkijat pahoinpitelivät minua nyrkkeilyhansikkailla, jotta ei jäisi pahoja jälkiä. Heillä oli iso veitsi, jolla he uhkasivat katkoa käteni. He sanoivat, että äitini on Yhdysvaltain vakooja ja että hänetkin tuotaisiin pian vankilaan. En saanut ruokaa, vettä tai wc-paperia. Nukkuminen oli mahdotonta. Vartin välein he paukuttivat ovea ja käskivät kertomaan nimeni ja huusivat että olen petturi. ”

Kun kieltäydyin allekirjoittamasta tekaistuja syytteitä minua vastaan, kidutus jatkui. Se oli rankkaa, uskoin kuolevani. Viiden päivän jälkeen allekirjoitin tekaistun todistuksen itseäni vastaan. Olin harkinnut jopa itsemurhaa. Ajattelin, että nyt se on ohi.”

Gennadi Afanasjev, vankilassa nro 31 Mikunissa Komin tasavallassa.
Gennadi Afanasjev vankilassa nro 31 Mikunissa Komin tasavallassa.Gennadi Afanasiev

Afanasjevin kiinniotto liittyy suurta huomiota saaneen elokuvaohjaajan Oleh Sentsovin tapaukseen.

Afanasjev, ohjaaja Sentsov sekä aktivisti Oleksandr Koltšenko ja neljäs aktivisti olivat kaikki pidätetty samoihin aikoihin Krimillä.

Venäläisten syyttäjien mukaan nelikko muodosti Sentsovin johtaman terrorisolun, joka aikoi räjäyttää Lenin-patsaan ja ikuisen tulen monumentin Simferopolissa, Krimin niemimaan tärkeimmässä kaupungissa.

Syyttäjät väittivät myös miesten kuuluneen ukrainalaiseen kansallismieliseen Oikea sektori -järjestöön.

Järjestö itse kiisti, että miehet olivat missään tekemisissä heidän kanssaan.

Saksalaisnäyttelijät Meret Becker ja Katja Riemann vaativat ukrainalaisen elokuvaohjaajan Oleh Sentsovin vapauttamista Amnesty Internationalin mielenilmauksessa Berliinin kansainvälisillä elokuvafestivaalilla helmikuussa 2016.
Saksalaisnäyttelijät Meret Becker ja Katja Riemann vaativat ukrainalaisen elokuvaohjaajan Oleh Sentsovin vapauttamista Amnesty Internationalin mielenilmauksessa Berliinin kansainvälisillä elokuvafestivaalilla helmikuussa 2016.Gregor Fischer / EPA

“Tunnustettuani tekaistut syytteet ajattelin, että kidutus on ohi . Seuraavana aamuna tutkijat kuitenkin vaativat, että todistaisin elokuvaohjaaja Oleh Sentsovia vastaan. Kun kieltäydyin, he ryhtyivät kiduttamaan minua kaasunaamarilla.

Heillä oli myös tulikuuma rauta, jolla he uhkasivat polttaa alapääni. Sen jälkeen he riisuivat minut alasti ja kiinnittivät sähköjohtoja sukuelimiini. Sähköshokit olivat todella kivuliaita, en kestänyt enää. Todistin Sentsovia ja Koltšenkoa vastaan.”

Varsinkin elokuvaohjaaja Sentsovin vangitseminen nostatti vastalauseita länsimaissa.

Euroopan johtavat elokuvaohjaajat kuten Wim Wenders, Pedro Almodovar ja Mika Kaurismäki vaativat Sentsovin vapauttamista julkisessa kirjeessä (siirryt toiseen palveluun).

Monet ihmisoikeusjärjestöt, Etyj (siirryt toiseen palveluun) sekä EU:n parlamentti (siirryt toiseen palveluun) julistivat ryhmän jäsenet poliittisiksi vangeiksi ja vaativat heidän välitöntä vapauttamistaan.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Venäjän väitteet terroristisesta toiminnasta olivat epäuskottavia. Miehet ilmiantoivat toisensa, koska eivät kestäneet kidutusta, järjestöt arvioivat.

Samaa mieltä on tutkija Mark Galeotti. Brittiläinen Galeotti on kansainvälisesti arvostetuimpia Venäjän turvallisuusjärjestelmän asiantuntijoita. Hän siirtyi vastikään New Yorkin yliopiston professuurista Prahan kansainvälisten suhteiden instituuttiin.

– Ikävä kyllä Afanasjevin kertomus on liiankin uskottava. Kaikkia Krimillä tai Itä-Ukrainassa kiinniotettuja ei kohdeltu yhtä rankasti, mutta ne, joiden epäiltiin olevan kumouksellisia tai jopa sabotoijia, kohdeltiin hyvin väkivaltaisesti, Mark Galeotti sanoo puhelinhaastattelussa Ylelle.

Galeotti uskoo, että Afanasjevin tapauksessa venäläiset käyttivät kidutusta kahdesta syystä. Ensinnäkin Venäjä ilmeisesti epäili, että Afanasjev ja muut siepatut olivat osa Ukrainan laajempaa salaliittoa Krimillä.

– Kidutuksella haluttiin puristaa tietoa salaliitosta, mutta Afanasjevilla ei näyttänyt olevan tärkeää kerrottavaa kuten ei ollut muillakaan väitetyn terrorisolun jäsenistä.

– Sen jälkeen kidutusta jatkettiin, jotta vangit antaisivat ilmi toisensa. Se oli tärkeää Venäjälle propagandamielessä. Haluttiin luoda kuva siitä, että Krimillä toimi ukrainalainen, kumouksellinen ryhmä, sanoo Galeotti.

Gennadi Afanasjev on tatuoinut krimiläiseen mytologiaan perustuvia kuvia käsivarteensa.
Gennadi Afanasjev on tatuoinut krimiläiseen mytologiaan perustuvia kuvia käsivarteensa.Antti Kuronen / Yle

FSB siirsi Afanasjevin Krimiltä Venäjälle vielä samana kuuna kuin hänet oli siepattu, toukokuussa 2014. Afanasjev vietiin Moskovaan, pahamaineiseen Lefortovon vankilaan.

Se on kuuluisa paikka.

Lefortovon vankilan teki tunnetuksi venäläinen kirjailija Aleksandr Solženitsyn. Kirjailija kertoi, kuinka neuvostodiktaattori Josif Stalinin aikaan Lefortovosta päädyttiin pahamaineisille gulageille eli vankileireille.

Galeottin mukaan Lefortovo on edelleen ankara paikka. Siellä ei ole voimassa edes ne vähäiset ihmisoikeudet kuin tavallisissa venäläisvankiloissa, professori sanoo.

Venäjän turvallisuuspalvelu kontrolloi paikkaa täysin.

– FSB voi pyörittää Lefortovoa kuten se parhaaksi näkee. Tämä voi tarkoittaa kuukausien tai jopa vuosien eristystä, jolloin vangit näkevät vain vanginvartijoita. Ruumiillisia ja henkisiä alistuskeinoja on monia, Galeotti kuvaa.

Mutta onko mahdollista, että järkyttynyt Afanasjev liioitteli Venäjän turvallisuuspalvelun kovakouraista kohtelua?

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tutkijat ovat perehtyneet Afanasjevin tapaukseen. Amnestyn Euraasian tutkija Heather McGill kertoo Ylelle puhelinhaastattelussa, että Afanasjev on pystynyt kuvailemaan kokemuksiaan seikkaperäisesti. Muun muassa kidustustavat ovat järjestölle tuttuja muista tapauksista.

– Afanasjevin kertomus on hyvin uskottava. Esimerkiksi kaasunaamarilla kiduttamista on käytetty yleisesti entisen Neuvostoliiton alueella. Kidutusmenetelmällä on jopa kutsumanimi “elefantti”, tutkija McGill kertoo Lontoosta.

Lefortovossa Afanasjev tuomittiin loppuvuodesta 2014 kaikessa hiljaisuudessa seitsemäksi vuodeksi vankeuteen terrori-iskun suunnittelusta.

Varsinaista oikeudenkäyntiä ei järjestetty, vaan tuomio perustui sopimukseen. Koska Afanasjev tunnusti häntä kohtaan esitetyt tekaistut syytteet ja oli valmis todistamaan ohjaaja Oleh Sentsovia vastaan, selvisi hän minimirangaistuksella.

Amnestyn tutkijan McGillin mukaan Afanasjevin saama tuomio on sekin tuttu käytäntö Venäjän oikeusjärjestelmässä. Afanasjev tunnusti rikoksen, jota ei ollut tehnyt, koska halusi välttää pitkän tuomion, McGill arvioi.

– Afanasjevin ja Sentsovin kaltaisten vankien kohdalla Amnesty ei yleensä puhu poliittisista vangeista vaan epärehellisten oikeudenkäyntien uhreista. Kyse on laajemmasta ongelmasta Venäjällä, McGill korostaa.

Afanasjevin kalenteri.
Gennadi Afanasjev merkitsi kalenteriin ne päivät, jotka hänet oli määrätty istumaan eristyssellissä Komin tasavallassa. Gennadi Afanasjev

"Lefortovon vankilassa olin yksin. Minulla ei ollut lakimiestä enkä voinut kommunikoida perheeni kanssa. Minua alkoi piinata syyllisyys niistä kahdesta miehestä, Sentsovista ja Koltšenkosta, jotka olin ilmiantanut väärin perustein. Kohta en voisi enää elää asian kanssa.

Päätin, että kahden miehen elämä on minun elämääni arvokkaampi. Jos uhkaukset toteutuisivat ja he raiskaisivat tai tappaisivat minut vankilassa, niin entä sitten?

En välittänyt enää. Olin kuitenkin peloissani äitini kohtalosta. FSB uhkasi, että hänelle voi sattua jokin vahinko ellen tee yhteistyötä."

Afanasjevin kertomus tukee professori Galeottin havaintoja Venäjän vankilajärjestelmästä.

Lefortovossa vankeja pidetään Galeottin mukaan vain sen aikaa, kun valtiolla on heille käyttöä. Sen jälkeen vangit siirretään tavallisiin vankiloihin.

Afanasjeville löytyi käyttöä. Hän pysyi Lefortovossa yli vuoden.

Sitten kesällä 2015 Afanasjev siirrettiin Etelä-Venäjällä sijaitsevaan Donin Rostovin kaupunkiin. Siellä järjestettiin oikeudenkäynti elokuvaohjaaja Sentsovia ja hänen apurikseen syytettyä aktivistia Oleksandr Koltšenkoa vastaan.

Afanasjevin oli määrä olla oikeudenkäynnin päätodistaja.

Mutta yli vuoden päivät Lefortovossa olivat vaikuttaneet todistajaan. Kaikkien yllätykseksi Afanasjev perui todistuksensa Sentsovia ja Koltšenkoa vastaan. Afanasjev kertoi todistajanaitiossa, että hänet oli kiduttamalla pakotettu ilmiantamaan syytetyt.

Afanasjev sanoi oikeussalissa, ettei edes tuntenut syytettyjä. “Miksi elokuvaohjaaja ja fasisminvastainen aktivisti ryhtyisivät terroristeiksi?”, hän kertoo kysyneensä oikeussalissa.

Afanasjevin sana ei paljoa painanut.

Ohjaaja Sentsov tuomittiin 20 vuoden vankeusrangaistukseen. Koltšenko sai 10 vuotta vankeutta.

Afanasjevilla oli tällä kertaa käytössään lakimies. Tämä vaati (siirryt toiseen palveluun), että Venäjän viranomaiset tutkisivat kidutusepäilyt. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.

Sentsov kaltereiden takana.
Krimiläinen elokuvaohjaaja Oleg Sentsov oikeudenkäynnissä Venäjällä 2015.Valeri Matytsin / AOP

Oikeudenkäynti kohahdutti maailmalla. EU-parlamentti vaati tuomittujen vapauttamista. Samoin ihmisoikeusjärjestöt Amnesty (siirryt toiseen palveluun), Human Rights Watch (siirryt toiseen palveluun) sekä Memorial (siirryt toiseen palveluun)tuomitsivat oikeudenkäynnin.

– Koko oikeudenkäynti järjestettiin viestin lähettämiseksi. Se oli osa Venäjän propagandasotaa Ukrainaa vastaan ja muistutti Stalinin aikaisia näytösoikeudenkäyntejä, kommentoi Amnestyn Heather McGill.

Ihmisoikeusjärjestöt huolestuivat myös vähemmän tunnetun Afanasjevin turvallisuudesta, koska hän oli oikeudenkäynnissä pettänyt lupauksensa FSB:lle todistaa syytettyjä vastaan.

Huoleen oli syytä.

Afanasjevin matka jatkui yhä syvemmälle Venäjälle. Tällä kertaa Uralille asti, Komin tasavaltaan.

Eristysselli rangaistuslaitos nro 31:ssä Komin tasavallassa.
Eristysselli rangaistuslaitos nro 31:ssä Komin tasavallassa, jossa Afanasjev suoritti tuomitaan.

"Oikeudenkäynnin jälkeen minut vietiin vankileiriin, nykyajan gulagiin, Komin tasavaltaan. Hirvittävä paikka. Meitä asui kymmeniä samassa tilassa.

Terveyteni romahti. Ehkä he tekivät jotain minulle, en tiedä. Sain paiseita, joita jouduin puhkomaan veitsellä. Kun vihdoinkin sain antibiootteja, elimistöni romahti. Sairauskierre jatkui viitisen kuukautta.

Lakimieheni epäili, että minulla on verenmyrkytys. Hän vaati sairaalahoitoa (siirryt toiseen palveluun), mutta sitä ei kuitenkaan järjestetty."

Monia vankiloita on uudistettu Venäjällä. Mutta New Yorkin yliopiston professorin Galeottin mukaan maassa toimii edelleen rangaistuslaitoksia, joissa olosuhteet eivät juuri ole kohentuneet neuvostoajan jälkeen.

Juuri tällaiseen laitokseen Afanasjev joutui Ural-vuorten länsipuolella.

Kyseessä oli rangaistussiirtola IR-31 Mikunissa. Galeottin mukaan sijoituskohde tuskin oli sattumaa.

– Venäjällä on vielä tiukemmin vartioituja vankiloita, kuten rangaistussiirtola nro 6, kutsumanimeltään Musta Delfiini (siirryt toiseen palveluun). Siellä pidetään massamurhaajia ja oikeita terroristeja. Tällaisissa tiukasti vartioiduissa laitoksissa elinolosuhteet eivät kuitenkaan ole yhtä rankat kuin rangaistuslaitoksessa, joihin Afanasjev joutui Komin tasavallassa.

Venäjän turvallisuuspalvelua 1980-luvulta lähtien seurannut professori Galeotti uskoo, että Afanasjevin väitteet terveydenhoidon epäämisestä ovat uskottavia.

Galeottin mukaan Venäjän vankiloiden terveydenhuolto on ylipäätään heikkoa. Esimerkiksi tuberkuloosi leviää niissä.

– Mutta Sergei Magnitskin tapauksesta lähtien olemme kuitenkin nähneet kuvion, jossa Venäjän valtio painostaa vankeja epäämällä heiltä pääsyn terveydenhoitoon.

Suurta korruptiotapausta selvittäneen venäläisen juristin Sergei Magnitskin kuolema venäläisessä vankilassa vuonna 2009 herätti valtaisan kansainvälisen paheksunnan.

Magnistkilta oli evätty vankeudessa terveydenhoito ja hänestä löytyi kuoleman jälkeen pahoinpitelyn merkkejä. Seurauksena Yhdysvallat sääti Magnitski-lain, jolla estettiin maahantulo vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiltä venäläisvirkailijoilta.

Afanasjevin päiväkirja
Gennadi Afanasjevin päiväkirjamerkintä. "30.4.2016. Vietiin CI 30-1 –laitokseen Syktyvkarin kaupunkiin Komin tasavaltaan. Koko päivä pidettiin ikkunattomassa kopissa ilman päivällistä, illallista, ulkoilua, myös ilman pääsyä lääkäriin. Minne joudun tästä? En tiedä."Gennadi Afanasjev

"Minut siirrettiin toiseen vankileiriin, jossa olin eristyksissä pitkiä aikoja. Siellä oli todella kylmä, pahimmillaan parin sentin jääkerros ikkunoissa. Olin heikossa kunnossa, laihduin rajusti. Pidin kuitenkin päiväkirjaa."

Afanasjevin aika Komin tasavallassa jatkui. Uusi paikka oli rangaistussiirtola SI-31 Syktyvkarissa.

Sielläkin vankeja koettelivat myös hyvin arkiset ongelmat kuten huono hygienia.

Esimerkiksi peseytymistilat olivat karut ja täysin riittämättömät suurelle vankimäärälle. Kun vatsaepidemia alkoi levitä vankilassa, kaatoi se käytännössä lähes kaikki.

Asianajaja Aleksandr Popkovin mukaan Afanasjev joutui noina aikoina talvella 2016 pitkiksi ajoiksi täysin eristyksiin ulkomaailmasta.

Syynä oli Afanasjevin hallusta löytynyt partaveitsi. Kyseessä oli lavastus, koska näin Afanasjev voitiin määrätä eristysselliin ja vierailut voitiin kieltää kokonaan, lakimies Popkov uskoo.

Keväällä 2016 oli kulunut kaksi vuotta siitä, kun Afanasjevin päähän oli laitettu huppu Krimillä.

Sinä aikana Ukrainassa oli tapahtunut paljon.

Noin 10 000 ihmistä oli kuollut Itä-Ukrainan sodassa. Pitkälti yli miljoona ukrainalaista oli joutunut jättämään kotinsa. Venäjä oli julistanut valtaamansa Krimin osaksi Venäjää. Itä-Ukrainassa Venäjän tukemat kapinalliset olivat perustaneet niin kutsutut Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat, joihin Ukrainan viranomaisilla ei enää ollut asiaa.

Afanasjev oli unohtua Uralin vankileireille, mutta sitten pelastus putosi taivaalta, ukrainalaisen taistelulentäjän Nadija Savtšenkon muodossa.

Venäjän tukemat kapinalliset olivat siepanneet Savtšenkon Itä-Ukrainassa. Savtšenko oli Ukrainan armeijan ensimmäinen naislentäjä ja julkkis jo ennen sieppausta. Venäjän vankilassa viruvasta naisesta oli tullut sodan symboli Ukrainassa.

Myös kansainvälinen yhteisö painosti Venäjää naispilotin vapauttamiseksi. Savtšenko oli toistuvasti syömälakoissa ja hänen terveydentilastaan oltiin huolestuneita.

Nadija Savtšenko vapautettiin 25. toukokuuta 2016. Afanasjev ja Soloshenko vain muutamia viikkoja myöhemmin, 14. kesäkuuta.

Gennadi Afanasjev ja Juri Soloshenko lehdistötilaisuudessa 14. kesäkuuta Kiovan lentokentällä heidän vapauduttuaan Venäjältä. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko osallistui tilaisuuteen.
Gennadi Afanasjev ja Juri Soloshenko lehdistötilaisuudessa 14. kesäkuuta Kiovan lentokentällä heidän vapauduttuaan Venäjältä. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko osallistui tilaisuuteen.EPA

Afanasjevin vankeus kesti 767 päivää. Professori Galeotti uskoo, että Afanasjev vaihdettiin, koska hänestä ei ollut enää hyötyä Venäjän valtiolle.

– Jo neuvostoajoista lähtien Venäjän turvallisuuspalvelussa on ollut perinne, ettei kaveria jätetä pulaan. Heidät tuodaan takaisin kotiin. Siksi Venäjä on hyvin valmis vaihtamaan vankeja omiinsa.

Galeotti uskoo, että Venäjän presidentin kanslia oli mukana päättämässä Afanasjevin kohtalosta.

Afanasjev ei ollut tunnetuimpia vangeista, eikä siksi strategisesti arvokkain. Hänen kohdallaan FSB ei todennäköisesti tarvinnut presidentti Vladimir Putinin hyväksyntää, mutta tämän lähipiiri oli varmasti mukana päätöksenteossa.

– FSB hoitaa yleensä tällaiset tapaukset, mutta he konsultoivat ulkoministeriötä ja presidentin kansliaa. Se on nykyään Venäjän vaikutusvaltaisin instituutio, Galeotti sanoo.

Juri Soloshenko ja Gennadi Afanasjevkoneessa.
Juri Soloshenko ja Gennadi Afanasjev koneessa matkalla kotiin Ukrainaan 14. kesäkuuta.Mikhail Palinchak / TASS / AOP

“Venäjän vankiloissa on edelleen ukrainalaisia, joille tapahtuu kauheita asioita. Selviytymiselläni täytyy olla jokin tarkoitus. Taistelen, jotta ukrainalaiset vangit vapautettaisiin Venäjällä.”

Yle tapasi Afanasjevin pääkaupungissa Kiovassa niin kutsutusssa Krimiläisten talossa. Paikka on keskus, jossa Krimin niemimaalta paenneet ihmiset saavat apua arjen asioissa.

Nykyisin 25-vuotias Afanasjev vaikuttaa tavalliselta nuorelta mieheltä. Hänen kertoo kokemuksistaan rauhallisesti. Välillä hänen äänensä murtuu.

Afanasjevin tapaus on jäänyt Ukrainassa kuuluisan naislentäjän Nadija Savtšenkon varjoon. Afanasjev ei ole noussut kansallissankariksi Savtšenkon tavoin. Pikemminkin hän on ukrainalaisille yksi monista sodan kolhimista.

Tarinasi on hurja, lähes uskomaton. Miksi ihmisten pitäisi kuulla ja uskoa tarinasi?

– Minulla on kuvia ja dokumentteja. Ihmisoikeusjärjestöt ovat kirjanneet tapahtumia. Mutta kaikesta huolimatta on paljon ihmisiä, jotka uskovat vain Venäjän televisiota ja Putinia. He eivät halua nähdä totuutta. Heidän pitäisi saada oikeaa tietoa.

Miten sitten selvisit järjissäsi kaikesta kokemastasi?

– Lakkasin pelkäämästä kuolemaa, kun päätin kertoa totuuden siitä, että minua kidutettiin ilmiantamaan muut vangit. En pelännyt enää mitä minulle tapahtuisi, vaan tunsin jonkinlaista sisäistä vapautta. Se auttoi minua selviytymään.

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Venäjän vankiloissa on edelleen lähes 30 ukrainalaista aktivistia. Heidän joukossaan on elokuvaohjaaja Oleh Sentsov.

Sentsovia pidetään rangaistuslaitoksessa Jakutiassa, Siperiassa. Hänen vapautumisestaan ei ole tietoa.

Krimiläinen Gennadi Afanasjev kuvasi itsensä vuonna 2013.
Krimiläinen Gennadi Afanasjev kuvasi itsensä vuonna 2013.Gennadi Afanasiev