"Tässä pääsi ihmisiä niin lähelle" – 365 kajaanilaista kuvattiin lempipaikassaan

Kirjailija Seija Mustaneva ja valokuvaaja Ia Samoil tapasivat 365 kajaanilaista ja selvittivät, mitkä paikat Kajaanissa merkitsevät ihmisille erityisen paljon.

Kajaani
Kirjailija Seija Mustaneva ja valokuvaaja Ia Samoil Kajaanijoen varrella.
Seija Mustaneva ja Ia Samoil tekivät kirjan kajaanilaisten lempipaikoista. He halusivat ikuistaa kajaanilaisten ajatuksia, iloja ja haaveita.Elisa Kinnunen / Yle

Seija Mustaneva ja Ia Samoil tutustuivat kajaanilaisten sielunmaisemaan kolme vuotta kestäneen kirjaprojektin aikana. Kirjailija ja valokuvaaja pyysivät ihmisiä osoittamaan Kajaanissa oman pisteensä, joka herättää erityisen paljon tunteita. Mustaneva kirjoitti kunkin henkilön tarinan perusteella runoja ja Samoil kuvasi henkilön paikassa.

Aluksi ihmiset lähtivät ujosti mukaan, mutta loppua kohden kaikki halukkaat eivät enää mahtuneet mukaan tarinansa kanssa.

Tekijät kertovat, että projektin tavoitteena oli tuoda kaupunki näkyviin kajaanilaisten omin silmin. Idean sai jo kymmenisen vuotta sitten kirjailija Seija Mustaneva.

– Juttu lähti liikkeelle, kun ensin paperitehdas lopetettiin ja sitten leikattiin vielä opettajakoulutus. Kimpaannuin, ja päätin, että nyt tehdään jotakin kaupunkilaisten näköistä. Valokuvaaja Ia oli heti mukana, Mustaneva kertoo.

Kuvauspaikka kuvasti myös sellaista kajaanilaista juurettomuutta, mikä on vaivannut minua miltein aina.

Tiina Kaakinen

Kajaanipiste 365 -kirja valmistui nyt Kajaanin 365-vuotisen taipaleen kunniaksi, se ilmestyy loka-marraskuun vaiheessa. Valokuvaaja Ia Samoil sanoo, että projekti muutti ajatuksia Kajaanista.

– Kaupunki on tuttu minulle, mutta tässä työn ohessa tuli esiin 365 uutta näkökulmaa. Kuljemme aika lailla samoja polkuja kouluun tai työpaikalle, mutta näiden tarinoiden kautta kirjan selaaja voi löytää kaupungin uusista näkökulmista, kertoo Samoil.

Kuva kertoo tarinan

Tiina Kaakinen oli projektin 70. kajaanilainen kaikkien 365 kuvattavan joukosta. Kaakinen kuvattiin Purolan rautatiesillalla. Hän kertoo olleensa eräänä hellepäivänä lenkillä Purolassa vanhan rautatiesillan läheisyydessä, jolloin ilma väreili helteestä ja vanhan radan puut tuoksuivat vahvasti. Hän pysähtyi venyttelemään ja pohti, että menneinä aikoina hänen isänsä uitti saman sillan läheisellä vesialueella tukkeja.

Siinä hän seisoi ja päätti, että tässä hänet kuvataan. Raiteilla, jotka edustivat menemistä ja tulemista. Sillalla, joka henki mennyttä maailmaa, paperitehtaan hyviä aikoja ja hänen isänsä historiaa.

– Kuvauspaikka kuvasti myös sellaista kajaanilaista juurettomuutta, mikä on vaivannut minua miltein aina. Ja junarata sitä, että olen aina koettanut rimpuilla täältä pois. Sitten olen palannut, en nyt maitojunalla, mutta melkein.

Tiina Kaakinen seisoo Kajaaninjoen varrella.
Tiina Kaakinen oli mukana kirjaprojektissa.Jenna Keto-Tokoi / Yle

Kaakinen ei ajattele Kajaanin olevan erityisen yhteisöllinen kaupunki, minkä takia tällaiseen projektiin osallistuminen oli tärkeää.

– Kyllä täällä on pitkälti itse joutunut pärjäämään. Nuorempi sukupolvi on onneksi muuttanut tunnelmaa yhteisöllisempään suuntaan, hän sanoo.

Ristiriitainen suhde Kajaaniin

Tiina Kaakinen halusi mukaan levittääkseen hyviä ajatuksia. Kaakinen kuvailee suhdettaan Kajaaniin kaikkea muuta kuin itsestään selväksi.

– Olen kotiutunut kotiin, mutta Kajaaniin en. Minulla on hieman ristiriitainen suhde Kajaaniin, ja siksi täältä on välillä päästävä pois. Vapauden, elämän- ja elämisenkaipuu elävät minussa vahvasti.

Kaakinen sanoo, että häntä häiritsee erityisesti kajaanilainen nurkkakuntaisuus ja muiden asioiden ihmettely. Hän toivoisikin ihmisiltä entistä enemmän suvaitsevaisuutta.

– Suosittelen kaikille täältä lähtemistä silloin tällöin. On tärkeää nähdä myös muita paikkoja, se avartaa, hän sanoo.

Kimpaannuin, ja päätin, että nyt tehdään jotakin kaupunkilaisten näköistä.

Seija Mustaneva

Kajaani on Kaakiselle kuitenkin turvapaikka ja koti sekä helpon elämän kaupunki. Kaakinen onkin palannut Kajaaniin kerta toisensa jälkeen, vaikka välissä vuosia vierähti muun muassa pääkaupunkiseudulla. Ensin hänet veti Kajaaniin opiskelu, sitten rakkaus, minkä myötä koti muodostui Kajaaniin.

– Kajaanilla oli aikoinaan sellainen slogan kuin ”helpon arjen kaupunki”. Pidin siitä, ja käytän sitä edelleenkin. Täällä kaikki on helppoja ja arki on sujuvaa, Kaakinen sanoo.

Nyt hän on asunut Kajaanissa kymmeniä vuosia. Vanhemmiten hän kertoo juurtuneensa entistä vahvemmin Kajaaniin. Vapaudenkaipuu elää kuitenkin rinnassa vahvana.

– Vuosittain käyn Suomen rajojen ulkopuolella. Eikä silloin ikävä tule takaisin, niin karulta kuin se ehkä kuulostaakin. Lopulta koti totta kai kutsuu takaisin. Koti on paikka, jossa oven laittaessa kiinni tietää pahan maailman jääneen taakse.

"Ensin lähdimme metsään"

Kirjailija Seija Mustaneva kertoo, että kirjassa kajaanilaiset kertoivat erityisesti suhteestaan luontoon. Kirjailija sanoo, että erityisesti joen rannat ja linnan rauniot olivat sellaisia paikkoja, joissa ihmiset tahtoivat tulla kuvatuiksi. Samoil sanoo, että näitäkin suositumpi kuvauspaikka oli kuitenkin metsä.

– Ensin lähdimme metsään. Mietin jo, että eikö kukaan näe kaupungin keskustaa tärkeänä, Samoil pohtii.

Myöhemmin myös keskustasta saatiin kuvattua tärkeitä paikkoja. Kaupungissa erityisesti kuvattavien vanhat kotikadut ja lapsuudenmaisemat tulivat esiin. Kokonaisuudessaan kirjassa näkyy arvostus kaupunkiin, joka on kiinteästi osana luontoa.

– Oikeastaan sellainen ajatus nousi vahvasti esiin, että luonto on kaupungissa ja kaupunki on luonnossa, Mustaneva sanoo.

Kaupunki on tuttu minulle, mutta tässä työn ohessa tuli esiin 365 uutta näkökulmaa.

Ia Samoil

Projekti ei ole vielä päättynyt. Tekijöillä on jo suunnitelmia paikallisten ajatusten keräämiseen esimerkiksi sosiaalisen median avulla. Ylipäätään tekijät ajattelevat, että nykyisyyden tallentaminen on tärkeää. Asiat muuttuvat nimittäin nopeasti.

– Suosittelen, että ihmiset laittaisivat myöskin sanallisesti ylös asioita ja pieniä hetkiä elämästä. Niiden ei tarvitse olla romaaneita tai runoja, mutta ne voivat olla todella arvokkaita kymmenen tai sadan vuoden päästä, Mustaneva sanoo.

– Nyt minä vasta tunnen Kajaanin. Tässä pääsi ihmisiä niin lähelle, Mustaneva lisää naurahtaen.

Korjattu 22.09.2016. klo 9.07: Purolan sillan alta ole uitettu tukkeja, vaan uitto on tapahtunut läheisellä vesialueella.