Vähärasvaisuudesta huolimatta riistalihan terveellisyydestä on vain vähän näyttöä

Yleiselle käsitykselle, jonka mukaan riistaeläimistä saatava liha olisi yksiselitteisesti terveellisempää kuin esimerkiksi tuotantoeläinten liha, ei löydy tieteellistä näyttöä.

liharuoat
Soppalihaa pakastimessa.
Hirvenlihasta ei paljoa rasvaa löydy.Päivi Rautanen / Yle

Hirvenlihaa pidetään yleisesti terveellisenä, mutta laajempaa tutkimusta, jossa selvitettäisiin suomalaisten riistalihan kuluttajien riskiä sairastua erilaisiin tauteihin, ei ole toistaiseksi vielä tehty.

Väestötason tutkimusten sijaan riistalihaa on enemminkin lähestytty lihan koostumuksen kautta, toteaa Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitoksen tutkija Anne-Maria Pajari.

Esimerkiksi hirven maksaan kertyy sen elinaikaina erityisesti  raskasmetalli kadmiumia, mikä on haitallista myös ihmiselle.

Anne-Maria Pajari

– Tuotantoeläimistä saatavaan lihaan verrattuna riistaliha on vähärasvaisempaa, koska metsäneläimet liikkuvat paljon. Siinä mielessä sen voidaan sanoa olevan siis terveellisempää.

Riistaliha lasketaan kuitenkin punaiseksi lihaksi, eli ravintosuositusten mukaan sitä ei pidä syödä puolta kiloa enempää viikossa, Pajari muistuttaa.

Metsäneläimistä saatavaan lihaan liittyy myös muita riskitekijöitä, jotka mutkistavat väitteitä sen terveellisyydestä entisestään. Muun muassa ympäristömyrkyt voivat vaikuttaa oleellisesti lihan laatuun.

– Esimerkiksi hirven maksaan kertyy sen elinaikaina erityisesti raskasmetalli kadmiumia, mikä on haitallista myös ihmiselle. Riistaeläinten elimistöön kertyy ympäristömyrkkyjä, sillä ne saattavat syödä lähellä suuria teitä, Pajari sanoo.

Zoonoosit ovat pieni riski Suomessa

Myös eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit eli niin kutsutut zoonoosit ovat riski riistalihan yhteydessä. Eviran tuotanto- ja villieläinten terveyteen keskittyneen erikoistutkija Marja Isomursun mukaan merkittävin zoonoosi Suomessa on hirviekinokokki-loinen.

Tuotantoeläimistä saatavaan lihaan verrattuna riistaliha on vähärasvaisempaa, koska metsäneläimet liikkuvat paljon.

Anne-Maria Pajari

– Tämä mato ei tartu hirvestä suoraan ihmiseen, vaan se voi tarttua metsästyskoirasta, joka on syönyt hirven keuhkoa.

Parhaiten loiseläimiltä ja muilta tartuntataudeilta välttyy, kun pitää huolta hygieniasta ja käsittelee riiistalihaa asianmukaisella tavalla.

– Esimerkiksi käsien suojaus ja peseminen on tärkeää lihaa käsitellessä. Jos on haavoja käsissä niin ei kannata koskea lihaan, Isomursu opastaa.

Tietämys zoonoseista ja riistalihan käsittelytavoista on Isomursun mukaan hyvällä tasolla metsästysseuroissa. Zoonooseja esiintyy hänen mukaansa verrattain vähän Suomessa muutenkin.

Kotimainen liha kerää kokilta kiitosta

Oululaisen ravintola Sokeri-Jussin Kievarin keittiöpäällikkö Sami Keränen ylistää myös riistalihan vähärasvaisuutta.

Lihaa ei kannata jääkaappikylmänäkään heti alkaa valmistamaan. Paras lopputulos saadaan, kun se nostetaan huoneenlämpöön toviksi ennen valmistusta.

Sami Keränen

– Luonnonantimilla kun metsäneläin elää niin siellähän ei ylimääräistä rasvaa seassa ole. Vähärasvaisuus on seikka mikä kannattaa muistaa ruoanlaitossa.

Riistalihan käsittelyyn kotikeittiössä pätevät Keräsen mukaan samat periaatteet kuin muidenkin lihatuotteiden kohdalla – liha pitää ottaa sulamaan hyvissä ajoin ennen sen valmistamista.

– Lihaa ei kannata jääkaappikylmänäkään heti alkaa valmistamaan. Paras lopputulos saadaan, kun se nostetaan huoneenlämpöön toviksi ennen valmistusta.

Keräsellä on luja luotto riistalihan puhtauden suhteen. Kotimaisuus on laadun tae jo itsessään.

– Kun liha tulee läheltä, tiedät että se on puhdasta. Kotimaiset riistalihan toimittajat myös käsittelevät ja puhdistavat lihatuotteet todella hyvin. Kokille ei oikeastaan jää muuta tehtävää kuin lihan kalvottaminen ja valmistaminen.