Kaikki haluavat nyt Vesalan Paulan – vakava elokuvarooli uusin aluevaltaus

Tyttö nimeltä Varpu on elokuva äidin ja tyttären vaikeasta suhteesta. Äidin roolin näyttelee muusikko Paula Vesala, jolle kokemus oli uusi ja jännittävä.

elokuvat
Paula Vesala.
Cata Portin

– Ennen kuvausten alkua oli hetki, jolloin pohdin koko hankkeesta luopumista.

Paula Vesala muistelee tuntemuksia, joita ensimmäinen draamaelokuvan päärooli aiheutti. Hyppy tuntemattomaan arvelutti.

Vesala oli saanut ohjaaja Selma Vilhuselta sähköpostia, jossa pyydettiin koekuvauksiin. Vesala asui tuolloin Los Angelesissa, joten treffit sovittiin puolimatkan krouviin, Isoon Omenaan.

– Lensimme New Yorkiin tahoiltamme. Toinen koekuvaus tehtiin siellä, ystäväni asunnossa. Sen jälkeen kaikki olikin selvää. Sain roolin.

Paula Vesala on Tyttö nimeltä Varpu -elokuvan Siru, nuori yksinhuoltajaäiti, joka on hieman hukassa aikuisuutensa kanssa. Elokuvan käsikirjoituksestakin vastannut Vilhunen halusi rooliin juuri Vesalan.

– Intensiivisen kirjoitusvaiheen aikana mietin myös roolitusta. Vesalan Paula tuli toistuvasti mieleeni Sirun yhteydessä. Olen ihaillut Paulaa pitkään taiteilijana. Tuntui, että hän voisi tuoda rooliin jotain kokeilun arvoista.

Myös Paula Vesalalla oli vastaavia tunteita.

– Selma, kuten kaikki naiset Tuffi Films -tuotantoyhtiössä, ovat kovia tekijöitä. Tuntui merkittävältä, että hän oli ajatellut minua.

Linnea Skog.
Cata Portin

"Tunteet ovat oikukkaita eläimiä"

Koko _Tyttö nimeltä Varpu _-elokuvan ydintiimi on varsin tuoreita pitkän elokuvan tekijöitä. Paula Vesala on tehnyt uraansa musiikin parissa, Selma Vilhunen tulee dokumentti- ja lyhytelokuvamaailmasta ja Varpun nimiroolia näyttelevä Linnea Skog suoraan yläasteen seitsemänneltä luokalta.

– En tietoisesti hakenut ympärilleni kokemattomia tekijöitä. Näin vain sattui käymään, sanoo Vilhunen.

Vesalan mukaan rutiinin puute ei haitannut, päinvastoin. Se yhdisti.

– Kuljimme kaikki käsi kädessä samoja vaiheita. Uskalsin esimerkiksi sanoa Selmalle, että epäröin hommaan ryhtymistä. Se oli tärkeää.

Paula Vesala on tietysti tuttu PMMP-yhtyeestä. Hän on säveltänyt ja sanoittanut musiikkia lukuisille artisteille, useassa tyylilajissa. Oma soolourakin on hyvässä nosteessa. Silti veri vetää myös näyttelijän työhön.

– Oivalsin, että minullakin on näyttelijän instrumentti. Sitä pitää vaan harjoittaa.

Vesala jututti kuvausten yhteydessä sivurooleissa näytteleviä Outi Mäenpäätä ja Lauri Maijalaa. Kyseli heiltä, kuinka harjoitellaan, miten rooliin valmistaudutaan. Elokuvatyttärensä Linnea Skogin kanssa Vesala hengaili ostarilla, jossa tutusteltiin puolin ja toisin.

– Mietin kovasti näyttelijyyttä. Sitä, miten houkutella esiin tunteita, jotka ovat kuin oikukkaita eläimiä.

Elokuvanäyttelemisessä ja rocktähtenä olemisessa on Vesalan mielestä yksi oleellinen ero.

– Kun esitän lauluja, olen vapaassa maastossa. Reagoin hetkeen. Elokuvan teko sen sijaan on toistoa. Kohtaukset kuvataan moneen kertaan. Haasteena on se, kuinka pitää tilanne tuoreena, yllättävänä. Saada reaktiot näyttämään spontaaneilta.

– Juuri tämän takia on vaikea keksiä, miten voisin hyödyntää näyttelijäkokemustani musiikin puolella.

Paula Vesala ja Linnea Skog.
Tuomo Hutri

Hyvää elokuvamusiikkia ei huomaa

Paula Vesala pääsi toteuttamaan Varpu-elokuvassa myös hänelle tutumpaa roolia. Vesala sävelsi elokuvan musiikin yhdessä PMMP:n hovisäveltäjän Jori Sjöroosin kanssa. Musiikki syntyi vasta kuvausten jälkeen.

– Saimme elokuvan raakamateriaalin käyttöömme. Sävelsimme siis kuvan kanssa.

Ohjaaja Selma Vilhunen antoi raamit, joiden sisällä Vesala ja Sjöroos toimivat. Vilhunen kertoi, kuinka hän kuulee äänimaiseman, paljonko musiikkia voi elokuvassa olla ja missä kohtauksissa.

– Elokuvan musiikki on meidän näkemyksemme Selman toiveista.

Vesala ilahtuu, kun kerron, etten muista, montako kertaa musiikki soi elokuvassa. Ehkä pari kolme kertaa?

– On niitä enemmän.

– Hyvä leffamusa on sellaista, ettei sitä hirveästi huomaa. Elokuvassa on muutama kohtaus, joihin musiikki on kirjoitettu isosti mukaan. Muuten on vain hyvä, ettei katsoja kiinnitä musiikkiin huomiota. Olisi hirveää, jos musiikki olisi liian vihjailevaa, alleviivaavaa tyyliin "seuraavaksi kulman takana on mörkö!"