Sairaanhoitajan unelma säästää kymmeniä tuhansia veroeuroja – mummotkin ovat tyytyväisiä

Säästö syntyy, kun vanhukset sijoitetaan laitoksen sijaan perhehoitoon. Hallituksen tavoitteena on moninkertaistaa perhehoidon määrä lähivuosina.

Kotimaa
Marja -Leena Tervala ja hotaja Liisa Hutri
Taimi Aaltonen, Marja-Leena Tervala ja Irja Torvikoski kertovat elämästään perhehoidossa.

Sydäntautien erikoissairaanhoitaja Liisa Hutri on parikymmentä vuotta unelmoinut ryhtymisestä vanhustenhoitajaksi. Alkuvuodesta Hutrin unelma toteutui, kun hän pisti pystyyn vanhusten perhehoitokodin, vuokrasi sille tilat ja kävi koulutukset.

– Minusta vanhustenhoito ei ole Suomessa kovin hyvällä tolalla ja siksi päätin ryhtyä toimeen itse, sanoo Hutri.

Mummojen elo Liisan hoivissa säästää verorahoja noin 80 000 euroa vuodessa

Marjut Lehtinen

Hutri toimii Hyvinkäällä, joka ensimmäisenä Uudenmaan kuntana aloitti vanhusten perhehoidon. Perässä tulevat Tuusula ja Sipoo.

Tällä hetkellä Liisa Hutri elää yhdessä neljän mummon kanssa heidän arkeaan, laittaa ruokaa, pyykkää, lukee mummoille ja ulkoilee sekä katsoo heidän kanssaan televisiota.

Liisa Hutri
Liisa Hutri valmistaa lounaaksi lohisoppaa itselleen ja asuinkumppanimummoilleen.Yle

Kuin laittaisi rahaa pankkiin

Taimi Aaltosen ja hänen kaltaistensa elämä perhehoidossa maksaa kulukorvauksineen Hyvinkään kaupungille keskimäärin 1 500 euroa kuukaudessa. Vaihtoehtona olevan tehostetun palveluasumisen hintalappu nousee helposti jopa 5 000 euroon kuukaudessa.

– Arvioisin, että säästö on Hyvinkäällä perhehoidossa olevaa vanhusta kohti keskimäärin 20 000 euroa vuodessa. Mummojen elo Liisan hoivissa säästää siis verorahoja noin 80 000 euroa vuodessa, ynnää Hyvinkään koti-, asumis- ja sairaalapalveluiden päällikkö Marjut Lehtinen.

Minä olen tarvinnut paljon vertaistukea

Liisa Hutri

Rahansäästö on yksi tavoite, kun hallitus haluaa moninkertaistaa perhehoidon määrän. Tavoite on tuhannessa, kun tällä hetkellä perhehoidossa on pari sataa vanhusta lähinnä Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa.

– Perhehoito on loistavaa ihan siksi, ettei ihmisten tarvitse siirtyä asumaan laitoksissa. Laitos on kuitenkin aina laitos, tuumaa Lehtinen.

"Paljonkohan niitä lapsenlapsia nyt onkaan"

Marja-Leena Tervala on 76-vuotias Karjalan neito, joka pakeni sotaa vanhempiensa kanssa Hyvinkäälle. Lapsia on siunaantunut kaksi, mutta lastenlasten määrä on muistista kadonnut.

– Paljonkohan niitä lapsenlapsia nyt onkaan, pohtii Tervala.

Hän päätyi Hutrin perhehoitoon, kun kotipalvelun tuomat ruoat tuppasivat unohtumaan ja ruoka jäi syömättä. Hutrin luona puuro maistuu ja aamukahvi.

– Opetin englantia ja ruotsia, mutta nyt ne ovat menneet, eläkeläisrouva sanoo.

Liisa Hutrin mummot kärsivät kaikki jonkinlaisesta muistisairaudesta. Perhehoito sopii muistisairauden alkuvaiheessa oleville ja muun muassa turvattomuudesta kärsiville yksinäisille vanhuksille.

Nukke
Sohvan nurkassa nököttää nukke ja pöydällä vaasissa kimppu ruusuja.Yle

Hoitajakin tarvitsee tukea

Liisa Hutri muutti vanhusten tähden kotoaan Lopen Kormusta Hyvinkäälle. Miehensä luona hän käy vapaapäivinään, joita perhehoidossa on kolme kuukaudessa. Vaikka Liisa Hutri elääkin unelmaansa, tarvitsee hänkin tukea. Sitä tarjoaa lähinnä entinen työkaveri.

– Minä tarvitsin paljon vertaistukea varsinkin alkuvaiheessa, kun eräs rouvista valvotti yökausia. Silloin oli hyvä, että oli joku, joka sanoi, että nyt pistetään peli poikki, kuvaa Hutri.

Liisa Hutrin perhehoito on yksi vanhusten perhehoidon muodoista. Sitä voidaan tarjota muun muassa omaishoitajille, jotta he voisivat pitää vapaapäivänsä.

Liki 90-vuotias Irja Torvikoski viihtyy mainiosti Hutrin hoivissa ja nauttii erityisesti yhteisistä ulkoiluista.

– Täällä kaikki ovat ihan kivoja ja minä itse tasaisen kiltti, naurahtaa hän.