Puhevika, johon suhtaudumme suopeasti – antaa kaikkien ässien kukkia?

Puheterapeuttiliiton mukaan lasten ärrä- ja ässäkoulut ovat harvinaistuneet. Suomea ymmärtää, vaikka ärrä pärähtää poskesta tai ässä suhahtaa hampaista.

Kotimaa
Nainen pitelee kädessään R-kirjainta ja työntää taskuun S-kirjainta.
Ässä ja ärrä ovat suomen kielessä vaikeimpia ääntää.Henrietta Hassinen / Yle

Nykyaikuisten lapsuudessa yksittäisten äännevirheiden – ärrä- ja ässävian – kuntoutukseen saattoi saada tiivistä puheterapiaa. Esimerkiksi ässän oikeaoppista lausumista on pidetty niin tiukassa normissa, ettei Ylen radioon ollut ennen vanhaan asiaa ilman täydellistä ääntämystä.

Ajat ovat muuttuneet. Viikottainen ärräkoulu ei ole tehokkain tapa opettaa puhetta, eivätkä resurssit siihen oikein riittäisikään.

Puheterapeuttiliiton mukaan alle kouluikäiset lapset ohjautuvat entistä varhaisemmin puhekouluun, kun heillä havaitaan ongelmia kielellisessä kehityksessä. Silloin puhutaan hankalammista ongelmista kuin ärräviasta.

– Kielelliset vaikeudet puheen tuotossa ja ymmärtämisessä pystytään tunnistamaan aiempaa aikaisemmin. Lapset myös hyötyvät varhain aloitetusta riittävän tiiviistä kuntoutuksesta, sanoo Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto.

Tämä kuitenkin heijastuu ärrä- ja ässäkouluihin. Puheterapeutteja koulutetaan alan mukaan liian pieniä määriä; rekisterissä oli viime vuoden lopussa noin 1 700 laillistettua ammattilaista. Kun puhumattomat kolmevuotiaat ja muut erityiset kielivaikeudet ovat ensi sijalla, väärin särähtävät kirjaimet ovat enemmänkin kauneusvirhe. Puheterapeuttipula ja asiakasmäärien lisääntyminen vaikuttaa niin, että yksittäisiä äännevirheitä jää kuntouttamatta.

Puheterapeuttien kiire näkyy, kun lapset tulevat kouluikään. Erityisopettaja Anne Karttunen kertoo, että sorahtavaan ja suhahtavaan puheeseen törmää sitten ensimmäisellä luokalla.

– Korjattavia juttuja on paljon, enemmän kuin mihin resurssit riittäisivät. Kun tietämys oppimisvaikeuksista on nykyisin parempaa, niin puheviat joutuvat näiden muiden kulmien jalkoihin, sanoo puheenjohtaja Karttunen Joensuun seudun erityisopettajayhdistyksestä.

– Ärrät ilman muuta yritetään korjata suomalaisiksi, mutta ässän kohdalla katsotaan, että se saa olla persoonallinen.

Ärräkoulu ulkoistettiin kotiin

Ässää ja ärrää on suomessa vain yksi äänne. Toisissa kielissä väärin lausuttu ässä voi joskus muuttaa koko sanan merkityksen.

– Suomen kielessä "väärin lausuttu" s- tai r-äänne ei kuitenkaan vaikuta viestin perillemenoon, toteaa puheterapeuttiliiton Heta Piirto.

Puheterapeutin tärkein tehtävä on motivoida kotiharjoitteluun.

Heta Piirto

– Äännevirhe voi kuitenkin olla ihmiselle ja itsetunnolle iso asia. Silloin siihen on aina puututtava.

Kotonako ne ärrät sitten pitää harjoitella? Nimenomaan näin, uskovat puheterapeutit.

Äänteen opettelu perustuu sellaisiin toistomääriin, joita ei edes viikottaisessa puheterapiassa voida saavuttaa. Päivittäinen kotiharjoittelu on edellytys uusien äänteiden oppimiseen ja vakiintumiseen.

– Puheterapeutin tärkein tehtävä on ohjata oikeanlaisia harjoituksia sekä motivoida kotona tapahtuvaan työskentelyyn, Piirto tähdentää.

Erityisopettaja Anne Karttunen sanoo pyrkivänsä pitämään koululaiselle kerran viikossa varttitunnin puhekoulua, mutta muutamien kahdenkeskisten harjoittelujen jälkeen "paljon menee kodin vastuulle".

Persoona yli ääntämyksen myös puhetyössä

Jos saa hyvät eväät vahvaan itsetuntoon, ei haittaa vaikka olisi kuinka persoonallinen ässä.

Anne Karttunen

Entä jos ärrä ei korjaannukaan? Karttunen pitää todennäköisenä, että meillä on jatkossa enemmän puhevikaisia aikuisia.

– Uskon myös, että variaatiota puhetyyleissä siedetään vielä paremmin. Ajattelen, että lasten itsetuntoa pitää nostaa: jos [kasvatuksessa] saa hyvät eväät vahvaan itsetuntoon, ei haittaa vaikka olisi kuinka persoonallinen ässä.

Yhteiskunta ei ainakaan ole vuosikausiin ärrävikaa tai ässävikaa parahtanut. Epäpuhdas ärrä ei ole ollut missiyden eikä presidenttiyden este. Heta Piirto sanoo havainneensa, että esiintyjien erottuvasta puhetyylistä on tapauskohtaisesti tullut valttia.

– Joissain tapauksissa äänteellinen poikkeama voi olla jopa tavaramerkki.

Samoin ajattelee Yle Radion 1:n pitkäaikainen kuuluttaja Jari Aula.

– Nykyään etsitään persoonia. Persoona ajaa ohi täydellisen ääntämyksen, hän sanoo.

– Sillä tavalla ote on lipsunut, mutta radiokuuluttajaksi ei vieläkään pääse ärrävikainen tai ässävikainen.