Sari Järvisalosta tuli delfiinikouluttaja sattumalta: "Tämä on ollut unelma-ammattini"

Yli 20 vuotta Tampereen Delfinaarion kouluttajana teki suuret persoonat tutuiksi. Hyvästit eivät olleet haikeat, koska Järvisalo näki delfiinien kotiutuvan Kreikkaan.

Kotimaa
delfiinikouluttaja Sari Järvisalo
Sari Järvisalon entinen työmaa on tyhjentynyt.Onni Koivisto / Yle

Särkänniemen Delfinaariosta kuuluu vasaran pauke – tyhjiin tiloihin tehdään parhaillaan sisäaktiviteettipuistoa. Suomessa piipahtavalla delfiinien pääkouluttajalla Sari Järvisalolla on haastatteluhetkellä flunssa.

Matkustin Kreikan-koneessa Eetun kanssa samassa boksissa.

Sari Järvisalo

– Matkustin Kreikan-koneessa Eetun kanssa samassa boksissa. Eetu oli levottomin matkustaja ja olin siksi sitä rauhoittelemassa. 12 tuntia välillä viileässä boksissa teki tehtävänsä, ja flunssa iski päälle.

Lento Kreikkaan elokuun lopussa sujui hyvin. Kun päästiin ilmaan, alkoivat kaikki delfiinit nukkua. Myös kotiutuminen Kreikkaan on sujunut jopa odotettua paremmin.

– Ne olivat perillä altaassa vähän sen näköisiä, että jotain voisi syödäkin, matka on ollut pitkä. Kyllä siinä vaiheessa itsellä jo itku pääsi – tällaisen reissun jälkeen ei ole ollenkaan itsestään selvää, että eläin alkaa syödä. Olo oli helpottunut varmaan molemmin puolin.

Kreikan lämmössä 36-vuotias Delfi on paljastunut todelliseksi auringonpalvojaksi.

– Se köllöttelee kovin mielellään auringossa eikä suinkaan hakeudu varjoon kuten muut. Olemmekin laittaneet Delfin "meloniin" sinkkivoidetta, ettei se pala. Se antaa rasvata ihan kiltisti!

Jokainen on oma persoonansa

Särkänniemen pullokuonodellfiinien yksilölliset erot ovat suuria.

Delfiinejä Särkänniemen delfinaariossa
Antti Eintola / Yle

– Veera on hieman itsepäinen ja tomera ja sopii luonteensa puolesta hyvin lauman johtajaksi. Delfi taas on johtajan adjutantti, vahva uros, joka pitää kaikista voimaa ja vauhtia vaativista tehtävistä. Toisaalta taas se tekee kaiken, mitä Veera ohjaa. 24-vuotias Leevi on kovin tunnollinen herrasmies, ja Eevertti taas on aina ollut hieman rasavilli poika, vaikka silläkin on ikää jo 20 vuotta.

– Muistan, kun Eeverttiä alettiin kouluttaa niin, että kouluttaja tekee vedessä töitä. Eevertillä oli kokoa jo aika paljon ja se halusi syliin. Ensimmäisenä pitikin harjoitella sitä, että oli hyvä olla pikkuisen etäämmällä – ihminen ei voi vedessä kovin helposti pitää sylissä 250 kiloa!

Sari Järvisalo uskoo, että delfiinien luonteenpiirteet säilyvät myös Kreikassa. Delfiinilaumassa usein vanhin naaras on johtaja, ja 38-vuotias Veera pysynee asemassaan vastakin.

Merinisäkäsalalla kaikki tuntevat toisensa

Sari Järvisalo on alkuperäiseltä koulutukseltaan fysioterapeutti. Hän ei pikkutyttönä edes kuvitellut päätyvänsä delfiinien hoitajaksi; haaveet liittyivät silloin enemmänkin hevosiin.

Mukavimpina ja antoisimpina muistan niiden omassa elementissä eli vedessä vietetyt yhteiset uintihetket.

Sari Järvisalo

Delfiinit saapuivat aikoinaan Suomeen maaliskuun lopussa -85. Niitä oli sillloin viisi.

– Aamulehdessä oli -94 ilmoitus, jossa haettiin delfiinien hoitajaa. Lähetin hakemuksen ja pääsin Delfinaarioon töihin, ensin osa-aikaiseksi ja sen jälkeen vakinaiseksi. Tein delfiiinien kanssa töitä 22 vuotta, joista pääkouluttajana kolmisen vuotta.

– Alalla toimii sekä Euroopan että maailmanlaajuinen järjestö. Piirit ovat pienet merinisäkäsalalla, ja voisi jopa sanoa, että kaikki tuntevat toisensa.

Sari Järvisalo jatkaa delfiinien lähdön jälkeen töitä Särkänniemessä Koiramäen ja Akvaarion päällikkönä. Kotonakin on eläimiä: hevonen, kolme koiraa ja kissa.

Kampaukset ja meikit voi unohtaa

Delfiinien kanssa ei voi puhua tavallisesta päivästä, vaan kaikki päivät ovat erilaisia. Huumorintajuiset delfiinit tekevät myös kepposia.

– Olin ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla pidempään pois ja menin takaisin töihin. Näsi teki minulle mistä tahansa käsimerkistä aina pyörähtelyuintia. Se oli hauska tilanne, ja nauroimme kaikki.

Päivittäiset äkkikastumiset kuuluivat myös toimenkuvaan – vaatteita sai vaihtaa tiuhaan. Hiuksia ei kannattanut aamuisin juuri laittaa eikä meikata.

Vuosien varrelta Särkänniemen pullokuonodelfiineistä on jäänyt mieleen paljon muistoja, myös surullisia.

Sari Järvisalo ja Koiramäen aasit
Onni Koivisto / Yle

– Näsin kuolema kaksi vuotta sitten oli kova pala. Vuonna 2004 kuoli Niki. Ne ovat aina suuria luopumisen hetkiä, kuten esimerkiksi koiran tai hevosen omistaja hyvin tietää. Eläimet elävät kuitenkin yleensä lyhyemmän aikaa kuin me ihmiset.

Muistoja on myös monesta päivästä, jolloin on naurettu yhdessä.

– Mukavimpina ja antoisimpina muistan niiden omassa elementissä eli vedessä vietetyt yhteiset uintihetket. Sehän tässä ammatissa onkin antoisaa –delfiinien kanssa on ollut paljon ilon hetkiä.

– Tämä on ollut unelma-ammattini.

Sari Järvisalo on Radio Suomessa Sunnuntaivieraana 25.9. klo 15.03.