"Meille tärkeintä on lapsentahtisuus" – vauvojen sormiruokailu ei ollutkaan pelkkää somehypetystä

Monessa perheessä sormiruoat ovat syrjäyttämässä perinteiset soseet vauvojen ruokinnassa. Vauvat voivat alkaa napostella omin sormin kiinteää ruokaa noin puolen vuoden ikäisinä.

Kotimaa
Lotta Haapala ja lapset
Lotta Haapalan mukaan sormiruokailu kehittää lasta monella tavalla.Pasi Takkunen / Yle

Vauvojen sormiruokailu on yleistynyt nopeaan tahtiin viime vuosina. Seinäjokelaisen Lotta Haapalan lapset Nuutti, 3 ja Varpu, 7 kk ovat ryhtyneet sormiruokailijoiksi heti kun valmiudet siihen olivat eli 5,5 kuukauden ikäisinä.

– Nuutti aloitti mustaviinimarjan lehden palalla, nappasi sen ja laittoi suuhun eikä suostunut enää antamaan pois. Sitten kun Nuutti rupesi napsimaan tomaatteja ja kurkkuja leivän päältä, niin ajttelimme, että okei - aloitetaan.

Perheen nuorempi lapsi ilmaisi myös itse halunsa ryhtyä ruokailemaan omin sormin.

– Varpu alkoi jo ihan raivostua, kun hänelle ei anneta ruokaa ja muut vaan syövät vieressä. Sitten annettiin yhtenä päivänä vesimelonia ja kurkkua, hän otti meloninpalan käteen ja alkoi pureskella.

Lotta Haapala on perehtynyt sormiruokailuun ja opastaa muitakin vanhempia sormiruokailussa.

Luonnollista ja vaivatonta

Yle uutiset kysyi myös lukijoiden kokemuksia ja mielipiteitä vauvojen sormiruokailusta. Monessa perheessä sormiruokailuun on päädytty sen luonnollisuuden ja vaivattomuuden takia.

Alunperin sormiruokailussa taisi kiehtoa tietty some-hypetys, mutta kun otti sen tavaksi, niin nyt ihmettelee miksi soseita oikeastaan syötetäänkään kun lapsi osaa syödä myös itse!

Tyttömme aloitti sormiruokailun heti kun osasi istua syöttötuolissaan. Kokemukset on olleet hyviä, eikä tuputtamiseen ole tarvetta kun lapsi itse päättää mitä ja miten paljon syö.

Lotta Haapalan mukaan moni asia puhuu sormiruokailun puolesta.

– Lapsi pääsee osallistumaan perheen yhteiseen ruokahetkeen, vauvan hienomotoriikka kehittyy, kun hän saa sormillaan ottaa ruokaa ja vauva pääsee tutustumaan kaikilla aisteillaan eri ruoka-aineisiin, listaa Haapala ja lisää vielä, että onhan se kaiken muun hyvän lisäksi vanhemmille helpompaakin, kun lapsi syö itse.

vauvan sormet ruoka-astia
Pasi Takkunen / Yle

Lapsen tahtiin

Sormiruokailu on lapsentahtista vieroittamista rintaruokinnasta, ja meille tärkeintä on juuri lapsentahtisuus. Liian usein kuulee neuvolasta ja muualta, että pitäisi syödä x-määrä sitä ja tätä, ja soseita hirveitä määriä jo heti alussa.

Lotta Haapala painottaa, että sormiruokailu pitää aloittaakin lapsen määräämässä tahdissa. Valmiudet kiinteän ruoan syömiseen omilla sormilla kehittyvät yksilöllisesti.

– Vauvan pitää osata istua tai ainakin istua vähän tuettuna ja vauvan pitää jo tavoitella ruokaa ja viedä sitä suuhun eikä sylkäistä sitä pois. Yleensä nämä valmiudet ovat olemassa puolen vuoden iässä, molemmin puolin sitä.

Moni pelkää, että vauva voi tukehtua kiinteään ruokaan. Lotta Haapala on sitä mieltä, että tukehtumisen pelkoa liioitellaan.

– Vauvalla on kakomisrefleksi, joka suojelee tukehtumiselta. Mutta tietenkään lasta ei saa jättää yksin syömään, on tärkeätä olla mukana niin että pystyy seuraamaan vauvan syömistä.

Niksuja ja naksuja

Samaan tahtiin kun sormiruokailu on yleistynyt, on kauppojen hyllyille ilmestynyt uusia vauvoille tarkoitettuja sormiruokatuotteita, jos jonkinmoisia niksuja ja naksuja. Mitään erityistä vauva ei kuitenkaan tarvitse.

Poikani aloitti kiinteät sormiruokaillen kuuden kuukauden iässä ja nyt reilun kymmenen kuukauden iässä on varsin näppärä ruokailija. Alkuun maisteltiin höyrytettyjä vihanneksia ja tuoreita hedelmiä sekä erilaisia itsetehtyjä muffinseja joihin sai monipuolisesti raaka-aineita. Nyt syö samoja ruokia kuin muu perhe, mutta ilman suolaa ja sokeria.      

Moni keskusteluun osallistunut vanhempi kiittelee sitä, miten nopeasti omin sormin ruokailleet vauvat ovat oppineet syömään siististi ja käyttämään myös lusikkaa.

Sotkun määrä vähentyi nopeasti ja tämä on ollut meille loistava valinta. Ihana seurata naperon ruokailua ja huikeaa kehitystä!

Usein valitetaan sotkusta, mutta lapsen hienomotoriikka kehittyy upeasti kuukausissa, ja mikä tärkeintä, hänen itse päättäessään syödyt määrät, hän oppii tunnistamaan kylläisyyden tunteen eikä syö liikaa.