Kasvokkain: Onnellisuustutkija Emma Seppälän mukaan onnellisuus alkaa, kun juokseminen sen perässä loppuu

Stanfordin yliopiston tutkimusjohtaja tietää, että onnea etsitään vääristä paikoista, mutta ei osaa sanoa tätä suomeksi.

tiede
Emma Seppälä
Emma SeppäläJari Kovalainen / Yle

Haastattelen Emma Seppälää Helsingissä. Hänen onnellisuuden ja menestymisen suhdetta käsittelevä menestyskirjansa The Happiness Track ilmestyi Yhdysvalloissa alkuvuonna. Nyt se on käännetty suomeksi. Suomesta tohtorin pikavisiitti jatkuu suoraan Kööpenhaminan kirjamessuille.

Sovimme Seppälän kanssa, että kysyn saksaksi ja hän vastaa englanniksi. Valtavan määrän haastatteluita viime viikkoina antaneen Seppälän mielestä se on vaihtelua ja hauska idea. Haastattelun edetessä Seppälä alkaa puhua englantia ja saksaa sekaisin saumattomasti ja huomaamatta. Hauskaa sekin.

Seppälä ei osaa suomea, mutta hän on silti tehnyt täällä tarkkoja havaintoja. Helsingin kaduilla kulkiessaan hän väittää nähneensä ystävällisiä ja onnellisia ihmisiä. Mainitsen, että Suomi on pärjännyt loistavasti viimeisissä onnellisuustutkimuksissa. Tämä tieto on onnellisuustutkijalle uutta. Seppälä ei ole Suomi-asiantuntija.

Emma Seppälä katsoo syvälle silmiin ja kertoo, miksi hän aloitti onnellisuuden tutkimisen. Ajatus lähti opiskelusta.

– Stanfordin yliopistolla on niin kaunista, mutta opiskelijat vaikuttivat todella stressaantuneilta. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani oli kolme itsemurhaa. Huomasin, että voit opiskella huippuhalutussa Stanfordissa ja silti olla todella onneton.

Stressaantunut kahvi-Suomi on kuin Amerikka

Tohtori Seppälän mukaan niin amerikkalaisten kuin pohjoiseurooppalaisten kireä ote työhön perustuu luterilaiseen työetiikkaan, jonka mukaan kovalla työllä ansaitaan jotakin arvokasta. Pariisissa samanlaista ei esiintynyt.

– Amerikkalaisilla on vain kymmenen lomapäivää vuodessa ja monet eivät edes käytä niitä kaikkia. Ja heistäkin, jotka viettävät lomaa kokonaiset kymmenen päivää, 91 prosenttia sanoo tarkistavansa sähköpostit.

Seppälä sanoo, että työn eteen ei tarvitse uhrautua. Jos uhrautuu, on todellisuudessa vähemmän tehokas. Kulttuurissamme on Seppälän mukaan jokin väärinkäsitys, että tullakseen onnelliseksi pitää ensin kunnolla kärsiä. Tai ainakin sitä onnellisuutta siirrellään eteenpäin.

– Eihän pieni määrä stressiä mitään haittaa, mutta jos se on kroonista, niin kyllä se surkastuttaa kaikki ihmisen toiminnot. Silloin elimistö on jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa. Yölläkään elimistö ei saa enää levättyä.

Emma Seppälä
Emma SeppäläJari Kovalainen / Yle

Yllättäen Seppälä vetää Suomen peliin. Hän tietää, että Suomessa juodaan eniten kahvia maailmassa.

– Kahvihan on ihanaa, mutta juodaanko sitä päivästä selviämiseen? Ja tarvitaanko sitten illalla alkoholia tai lääkkeitä rauhoittumiseksi, hän kysyy.

Näpit irti viesteistä ja hengitä välillä

Seppälällä on vinkki, jonka kaikki jo tietävät, mutta kaikki eivät noudata; sähköposteja ja työasioita ei pitäisi viedä kotiin. Illalla ei ainakaan pidä enää lukea viestejä. Jos laatikossa on 30 viestiä, aiheuttaa jokainen viesti erilaisen tunnereaktion. Osa voi olla todella negatiivisia.

– Ei aivoja ole suunniteltu sellaiseen. Ja muutenkin, pitääkö niitä päivälläkään vilkuilla joka viides minuutti. Eikö kerran tunnissa riitä? Kenellä on niin tärkeä työ, että pitää lukea viestejä koko ajan?

Seppälä innostuu niin, että teemme huomaamattamme sinunkaupat. Amerikassahan kaikki sinuttelevat, mutta saksaksi se tuntuu erikoiselta. 39-vuotias on sentään Frau Doktor.

On aika siirtyä Seppälän tutkimustyön kiinnostavimpaan antiin, hengittämiseen.

– Kun hengität sisään, sydämen syke nousee ja kun ulos, syke laskee. Jos hengität rauhallisemmin ja pidennät uloshengitysaikaa, syke laskee välittömästi.

Seppälä neuvoo laskemaan neljään sisään hengittäessä, pidättämään henkeä saman ajan ja laskemaan kahdeksaan ulos hengitettäessä. Hengitysharjoituksen voi toistaa vaikka neljä kertaa päivässä. Nämä pienet hengitystauot rauhoittavat mieltä ja hermostoa välittömästi.

Emma Seppälä
Emma SeppäläJari Kovalainen / Yle

Seppälä on tehnyt pitkään töitä Irakin ja Afganistanin sodissa traumatisoituneiden ja vakavasti vammautuneiden veteraanien kanssa. Heitä hengitysharjoitukset ovat tutkitusti auttaneet. Myös Seppälän oma mies on ollut sodassa.

Onnellisuutta on kahdenlaista – hetkellistä ja sitä toista

Seppälä ihmettelee, miksi onnea etsitään vääristä paikoista. Ihmisille kerrotaan, että kun rahaa, tutkintoja ja menestystä on riittävästi, tullaan onnelliseksi. Sitten kun rahaa on riittävästi, sitä halutaan lisää. Tutkijan mukaan me juoksemme koko ajan jonnekin tullaksemme onnelliseksi.

Seppälä uskoo, että monilla ei ole hajuakaan, mitä onnellisuus on. Onnellisuus ja materiaalinen nautinto menevät sekaisin. Tohtori puhuu hedonistisesta onnellisuudesta.

– Mielihyväkeskeinen onnellisuus on sitä rahaa ja suklaata. Se katoaa aivoista nopeasti. Kestävää onnellisuutta ei tule, koska aivot haluavat aina vain lisää.

Ne ihmiset, jotka ovat aidosti onnellisia, ovat sitä, koska heidän elämällään on tarkoitus. Se ei Seppälän mukaan tarkoita, että onnelliseksi tullakseen täytyy lähteä kehitystyöhön Afrikkaan. Riittää, kun hymyilee vastaantulijoille ja päättää, että auttaa ja kannustaa aina muita. Amerikkalaiset puhuvat palvelemisesta, mutta tuo sana istuu huonosti suomeksi käännettynä.

– Tutkimusten mukaan hedonistien elimistössä on korkea tulehdustila. Tulehdusarvot ovat heillä samalla tasolla kuin erittäin stressaantuneilla ihmisillä.

Töpseli irti ja ehkä Suomeen

Seppälä palaa vielä hengittämiseen. Kun rauhoittaa itsensä hengittämällä, suhtautuu asioihinkin vähemmän tunteella. Tohtori pitää suomalaisten tavasta rauhoittua saunassa ja luonnossa. Pitää osata ”unplug”.

– Kun ei aina voi mennä saunaan, niin hengittämällä voi rauhoittaa itseään muulloinkin. Se kirkastaa ajatuksia.

Emma Seppälä
Emma SeppäläJari Kovalainen / Yle

Sitten Seppälä heittää mielenkiintoisen tulevaisuudenvision. Kun automaattiautot tulevat, eikä autoa tarvitse enää ajaa itse, ajan voi käyttää autossa työntekoon. Kuulostaa hämmentävältä.

– Ei kuulosta, jos se onkin ainoa työhetki sinä päivänä ja auto vie sinua juuri rannalle.

Seppälä puhuu nyt energianhallinnasta. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos normaalia yhdeksästä viiteen työpäivää tekevä on kotiin tultuaan täysin puhki.

– Ajattelemme, että asiat eivät hoidu ilman, että adrenaliini on korkealla ja koko ajan on sellainen go! go! go! -moodi päällä. Kun olen kysynyt suomalaisilta, niin he yhdistävät työinnon, sen jännityksen ja kovan tekemisen onnellisuuteen. Mutta juuri se jättää elimistön jatkuvasti siihen taistele tai pakene – tilaan. Aasiassa taas onnellisuus yhdistetään rauhallisuuteen.

Energiahallinta toimii eläimillä. Kun eläin pakenee saalistajaa, se on taistelutilassa, mutta kun uhka on ohi, saalistettava eläin rauhoittuu välittömästi. Seppälä on huomannut, että nykyihminen ei oikein tähän pysty.

Haastatteluaika on lopuillaan. Emma Seppälä on puhunut viimeiset minuutit enää pelkkää saksaa. Hän paljastaa, että perhe on ajatellut Saksaan muuttamista. Sitten hän kysyy, kannattaisiko muuttaa Suomeen ja vastaa siihen itse.

– Olen aina ajatellut että isäni ja minä olemme vähän outoja. Nyt kun olen käynyt Suomessa huomaan, että emme me niin outoja lintuja olekaan. Olemme varmaan suomalaisia, Seppälää nauraa.

Kasvokkain on juttusarja, jossa esitellään joka lauantai ajankohtaiseen teemaan liittyviä henkilöitä.