1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. ratsastusterapia

Ratsastusterapiaan tullaan jopa parin tunnin taksimatkan takaa

Kuntoutus vaatii lääkärin lähetteen lisäksi osaavan ratsastusterapeutin, sopivan hevosen ja paljon aikaa. Kuntoutus voi kestää jopa useita vuosia.

Salla Saukkoriipi terapiaratsu Sypen selässä. Ratsastusterapeutti Tarja Takkula on tarkkana vieressä. Kuva: Paulus Markkula / Yle

Cp-vammainen Salla Saukkoriipi harjaa rauhassa Syppeä TerapiaTalli Bonanzan tallissa Haukiputaalla Oulussa. Hän on käynyt ratsastusterapiassa vuosia ja pitää Syppeä hyvänä terapiaratsuna.

– Sypellä on hyvä liike ja käynti on tosi hyvä. Tämä sopii minulle hyvin. 

Salla kävi ratsastusterapiassa ensimmäisen kerran 20 vuotta sitten, joten hän tietää omasta kokemuksestaan, millainen hevonen on hyvä hänelle. Vieressä oleva ratsastusterapeutti Tarja Takkula korostaa, että yksi tärkeä osa terapiaa on löytää kullekin sopiva hevonen.

– Hevosen liike välittyy ratsastajaan samanlaisena kuin ihmisen oma liike. Hevosen selkärangan ja pään liikkeet sekä yläraajojen myötäliikkeet ovat kuin ihmisen liikkeitä. Myös lantio ja lonkat liikkuvat kuin itse kävelisi.

Ratsastusterapia sopii siis lähes kaikille, mutta se ei ole kuitenkaan pelkästään hevosen selkään nostamista, korostaa Takkula.

– Täytyy tunnistaa terapiassa kävijästä esimerkiksi se, voidaanko liikkua kovalla vai pehmeällä maalla, sillä hevosen liike voi olla jonkun selälle rasittava ja vastaavasti liian pehmeä käynti ei käy kaikille. Tämä voi vaihdella samallakin kuntoutettavalla jopa viikoittain.

Terapeutit ovat ammattilaisia

Takkula on yksi Suomen 170 koulutetusta ratsastusterapeutista. Koulu ei ole mikään kirjekurssi vaan pitkä prosessi.

Parhaimmillaan tämä on sitä, että kädet ja koko kroppa rentoutuvat tai sitten muuten liian rennon päivän jälkeen tällä saa lihaksiin vähän jäykkyyttä.

Salla Saukkoriipi

– Olen pohjakoulutukseltani fysioterapeutti, minkä lisäksi kävin kolmen vuoden koulutuksen ratsastusterapeutiksi. Siinä koulussa ei annettu vain työkaluja vaan opeteltiin myös, miten oppeja käytetään.

Terapia on hänen mukaansa myös ryhmätyötä.

– Kuntoutettava ei ole pelkästään minun varassani. Minä keskityn hevosen selässä olijan kuntoutukseen, tarkkailen ryhtiä ja hengitystä, autan asennon pitämisessä tai vaihtamisessa. Apulainen taluttaa ja huolehtii hevosesta.

Ratsastusterapia ei ole mikään yhden kerran pika-apu, korostaa Takkula.

– Tavallisesti kuntoutettavalla on jopa 20 kertaa vuodessa kuntoutusta, ja se jatkuu vuosia.

Sopisi monelle, mutta ei ole kaikille

Ratsastusterapia on yleensä mielletty lähinnä cp- ja kehitysvammaisten sekä esimerkiksi MS-tautipotilaiden kuntoutuskeinoksi. Piiriä voisi kuitenkin laajentaa, tuumaa Takkula.

Minä keskityn hevosen selässä olijan kuntoutukseen, tarkkailen ryhtiä ja hengitystä, autan asennon pitämisessä tai vaihtamisessa. Apulainen taluttaa ja huolehtii hevosesta.

Tarja Takkula

– Terapiaan tullaan lääkärin lähetteellä ja yleisimmin maksajana on Kela. Käytännössä tämä sopisi lähes kaikille, joilla on vaikeuksia esimerkiksi tasapainon, hengitysrytmin tai vaikkapa lihasjäykkyyden kanssa.

Kuntoutuksessa oleva Salla Saukkoriipi vahvistaa asiaa pohtimalla onnistuneen käynnin vaikutuksia.

– Parhaimmillaan tämä on sitä, että kädet ja koko kroppa rentoutuvat tai sitten muuten liian rennon päivän jälkeen tällä saa lihaksiin vähän jäykkyyttä.

Voisi tämä mennä toisinkin

Kaikkiaan Suomessa ratsastusterapeutin työtä tekee 130 ammattilaista, laskee Suomen Ratsastusterapeuttien puheenjohtaja Sanna Mattila-Rautiainen Kajaanista. Pääosa terapeuteista tekee työtään siellä, missä on paljon ihmisiä, eli eteläisessä Suomessa.

Esimerkiksi Englannissa kyläyhteisöt järjestävät viikottain terapiapäiviä, jolloin kyläläiset tulevat tallille auttamaan muunmuassa hevosen talutuksessa.

Sanna Mattila-Rautiainen

Pohjois-Suomen tilanne on kuitenkin kohtuullisen hyvä, sillä Oulun seudulta löytyy seitsemän, Kuusamosta yksi ja Kainuusta viisi ratsastusterapeuttia. Mattila-Rautiaisen mukaan tilanne voisi olla vieläkin parempi.

– Kustannuksia kertyy, joten kaikki koulutetut eivät tee tätä työtä. Muualla tukea tulee muutenkin kuin Kelan kautta. Esimerkiksi Englannissa kyläyhteisöt järjestävät viikoittain terapiapäiviä, jolloin kyläläiset tulevat tallille auttamaan muun muassa hevosen talutuksessa.

Takkula miettii asiaa myös toisinpäin.

– Meillä käy ratsastusterapiassa väkeä jopa parin tunnin taksimatkan takaa, eli kyllä tämä tärkeäksi koetaan.

Salla on ehtinyt jo hyvästellä terapiaratsun ja moikkaa iloisena Takkulalle ennen puolen tunnin kotimatkaa taksissa.

– Nähdään taas kahden viikon kuluttua!