Tutkimus selvitti nykybrittien kytköksiä orjuuteen – Myös prinssi Andrew'n tytärten esi-isä vaurastui orjilla

Lontoon yliopiston tutkimuksen mukaan orjuudesta on hyötynyt alkuaikoinaan myös moni nykyisin tunnettu brittiyritys.

Ulkomaat
Prinsessat Beatrice ja Eugene
Prinsessat Beatrice ja Eugene kesäkuussa 2015.Facundo Arrizabalaga / EPA

Britanniassa tehty tutkimus paljastaa, että orjanomistajia löytyy sekä monen julkisuuden henkilön esivanhemmista että joidenkin nykyisinkin tunnettujen yritysten taustalta, kertovat muun muassa The Guardian (siirryt toiseen palveluun) ja The Daily Mail (siirryt toiseen palveluun) -lehdet.

Esimerkiksi prinssi Andrew'n tyttäret Beatrice ja Eugenie ovat merkittävän orjanomistajan jälkeläisiä äitinsä puolelta.

Prinssi Andrew'n entisen vaimon Sarah Fergusonin äiti Susan Barrantes, omaa sukua Wright, oli 1700-luvulla eläneen vauraan orjanomistajan ja aristokraatin Sir Henry Fitzherbertin jälkeläinen. Fitzherbert omisti Jamaikalla ja Barbadoksella sokeriplantaaseja ja yli tuhat orjaa.

Cameron ja Orwell

Lontoon yliopiston orjuuden tutkimuskeskus Centre for the Study of the Legacies ohf British Slave Ownership (siirryt toiseen palveluun) on selvittänyt kaikkiaan noin 20 000 brittiläistä orjanomistajaa, joiden roolia ei ole aiemmin tunnettu.

Joukossa on myös Thomas Cussans III, joka on prinsessa Margaretan puolison Antony Armstrong-Jonesin esi-isä.

Jo aiemmin, vuonna 2013, keskus selvitti 3 500 orjanomistajaa. Heitä löytyi muun muassa entisen pääministerin David Cameronin ja kirjailija George Orwellin esi-isistä.

Tutkimuksesta käy ilmi, miten orjanomistajia oli 1700- ja 1800-luvulla levittäytynyt eri yhteiskuntakerroksiin. Orjanomistajia oli muun muassa Jane Austenin, Thomas Malthusin ja Edmund Burken ystäväpiirissä.

Lloydsin ja Bookerin juuret orjuudessa

Tuore tutkimus paljasti myös, että orjanomistusta löytyy monien merkittävien brittiyritysten taustalta.

Orjista hyötyivät muun muassa Lloydsin, Royal Bank of Scotlandin ja Barclaysin edeltäjät, samoin Booker, Man ja Royal & Sun Alliance.

Myös brittimuseoissa ja kirjastoissa on teoksia, jotka on hankittu orjuuden tuoman vaurauden avulla. Tällaista esineistöä on muun muassa National Galleryssa, British Museumissa ja Tatessa.

Tutkijat haluavat brittien kohtaavan menneisyytensä

Orjuuden tutkimuskeskuksen johtaja Nick Draper haluaa, että britit kohtaavat sen tosiasian, että maa hyötyi merkittävästi orjuudesta.

Hänen mukaansa tätä puolta Britannian historiassa on laiminlyöty. Britit ovat sen sijaan keskittyneet orjuuden poistamista ajaneeseen William Wilberforceen, hän katsoo.

Drape haluaa, ettei teollisen vallankumouksen, 1700-luvun ja Brittiläisen imperiumin historiaa voisi kirjoittaa orjuutta kohtaamatta.

The Guardian arvioi, että tutkimus myös antaa eväitä Karibian maille, jotka vaativat Euroopan mailta korvausta orjuuden aiheuttamista kärsimyksistä (siirryt toiseen palveluun).

Britannian parlamentti kielsi orjuuden vuonna 1807, mutta vasta 26 vuotta myöhemmin orjat vapautettiin siirtomaissa Länsi-Intiassa, Mauritiuksella ja Etelä-Afrikassa. Orjanomistajille maksettiin korvausta orjien menettämisestä.