Löylykauha ja sukkapari eivät ole enää pakkopullaa – "kässä" on nyt sukupuolineutraalia

Uusi opetussuunnitelma romuttaa vanhan ajattelutavan käsityötunneista. Nyt korostetaan luovuutta eikä sitä osaako lapsi tehdä kopion opettajan mallikappaleesta.

Koulutus ja kasvatus
Lapsi käyttää talttaa ja vasaraa
Viivi Juntunen näyttää, että talttaaminen on hauskaa ja helppoa.Niko Mannonen / Yle

KajaaniKajaanin Soidinsuon koulun teknisen työn luokassa on käynnissä täysi tohina. Oppilaat talttaavat ja hiovat puuveneitään lopulliseen muotoonsa niin tarmokkaasti, että pöydät ja lattia täyttyvät lentelevistä puulastuista. Viereisessä luokassa osa samasta ryhmästä huristaa ompelukoneella ja maalaa kuvioita laivojen purjeisiin. Molemmissa luokissa on oma opettaja, mutta käytännössä menossa on sama tunti.

Syksystä saakka alakouluissa ei ole enää käyty teknisen- ja tekstiilityön tunneilla. Nyt lukujärjestyksessä on ainoastaan käsityötä. Uudistus (siirryt toiseen palveluun) on osa vaiheittain käyttöön astuvaa opetussuunnitelmaa. Yläkoulujen seitsemännet luokat siirtyvät samaan systeemiin vuonna 2017.

– Käsityö täytyy ajatella täysin uudella tavalla. Ennen meillä oli tekstiilityötä tytöille ja teknistä työtä pojille. Nyt siirryttiin kokonaan sukupuolineutraaliin käsityöhön. Periaatteessa entinen ajattelumalli piti heittää romukoppaan, selventää Kajaanin Soidinsuon koulun rehtori Auli Halonen.

Taltta ja vasara
Enää ei ole teknisen työn ja tekstiilityön tunteja alakouluissa, vaan käsitöitä.Niko Mannonen / Yle

Nyt käsityötä lähestytään ilmiöinä, eli käsittelyyn otetaan tuttu arkielämän asia ja mietitään millaisia kovista tai pehmeistä materiaaleista valmistettavia tuotteita sen ympärille voidaan rakentaa. Koululaiset ovat valmistaneet tähän mennessä esimerkiksi saunan ja leivän aihepiireihin kuuluvia esineitä. Ideat ja toteutus lähtevät lapsista.

– Mietitään mitkä ovat niitä asioita, jotka ihminen voi tehdä itse käsin.

Moni muistaa peruskoulun käsityötunnit joko väkipakolla neulotuista symmetrisistä lapasista tai hampaat irvessä taotusta saunakauhasta.

– Neulomisen opettelu ei ole enää jatkossa kahden tismalleen samanlaisen sukan tekemistä. Nyt opetellaan neulontatekniikka ja sen jälkeen pohditaan, missä neulosta voisi käyttää, Halonen kertoo.

Tunnit ja työt suunniteltava kokonaan alusta

Linjamuutos vaati koulutyön uudelleen järjestelemistä kesällä. Teknisen- ja tekstiilityön tilat ovat molemmat käytössä käsityötunnin aikana. Käytännössä tunneille tarvitaan myös kaksi opettajaa.

– Satsasin aika paljon siihen, että meillä on molempia taitoja omaavia opettajia ryhmissä, sanoo Auli Halonen.

Myös tuntien rakenne ja lukuvuoden aikana tehtävät työt piti suunnitella kokonaan alusta.

Uusi opetussuunnitelma lähtee työn suunnittelusta ja dokumentoinnista. Oppilaat dokumentoivat oman työnsä edistymistä ja vaiheita koko työn valmistamisen ajan tabletilla kuvin ja tekstein.

Hiomapaperin käyttö
Enää ei tehdä opettajan mallityön kaltaisia töitä, vaan koululaiset saavat käyttää enemmän luovuutta.Niko Mannonen / Yle

– On tärkeää, että työvaiheet on laitettu ylös ja innovoitu ideaa. Lapsethan ovat ihan hirveän luovia. Mielikuvitus on ihan mieletön luonnonvara ja sitä kyllä lapsilta löytyy, kun annetaan raamit, joiden pohjalta työtä lähdetään tekemään, Halonen kertoo.

Käsityö opettaa lapselle runsaasti tärkeitä taitoja, joilla on merkitystä läpi elämän.

– Arkielämän taidoissa nämä teknisen puolen taidot ovat meillä jokaisella kotonakin tärkeämpiä kuin tekstiilityön. Voi olla, että pitää maalata jotakin tai korjata repsottava lista. Aika harva enää nykyajan aikuisista neuloo niitä sukkia ja lapasia.

Ketjusilmukan teko kiinnostaa kotonakin

Oppilaat ovat rehtorin mukaan omaksuneet uuden mallin nopeasti ja innokkaasti.

– Kyse on siitä miten työ pohjustetaan ja miten oppilaat kokevat, että se on heille hyödyllistä, Halonen sanoo.

– Osa kakkosluokan pojista innostui ketjusilmukan virkkaamisesta niin, että he olivat tehneet monta kymmentä metriä ketjusilmukkaa kotonakin. Kyse on siitä, että saadaanko idea myytyä lapsille mielenkiintoisena ja hyödyllisenä.

Periaatteessa entinen ajattelumalli piti heittää romukoppaan.

Auli Halonen

Halonen antaa erityiskiitoksen siitä, että Soidinsuon koulun opettajat ovat ottaneet uuden työskentelymallin vastaan innolla.

– He ovat olleet valmiita kokeilemaan. Tietysti se kollegiaalinen tuki, joka kahden opettajan työskentelymallissa on mahdollista järjestää, on auttanut.

Halosen mukaan yhteinen ideariihi on pystyssä myös oppituntien ulkopuolella.

– Tosi paljon on yleisiä keskusteluja opettajanhuoneessa. Porukalla mietitään mikä työ otetaan.

Opettajan luovuuskin on koetuksella

Soidinsuon koulun käsityönopettaja Perttu Alakorpi on tyytyväinen uudistukseen kokonaisuutena, vaikka alussa oppituntien suunnitteleminen tuntui tahmealta. Opettajalta vaaditaan nyt enemmän joustavuutta ja oman luovuuden ammentamista kuin aikaisemmin.

– On lähdettävä suunnittelemaan suurempia kokonaisuuksia. Kun oppilaat suunnittelevat itse oman työnsä, jokainen on eri työvaiheessa joka kerta.

Ompelukone
Koska käsityö on nyt ilmiöpohjaista, opettajien on syytä hallita monenlaiset materiaalit ja työtavat.Niko Mannonen / Yle

Tämä haastaa myös opettajaa. Enää tuntien sisältö ei ole niin hyvin ennakoitavissa kuin ennen uutta opetussuunnitelmaa. Lapsia rohkaistaan suunnittelemaan kokonaan omanlainen tuote, eikä kopioimaan mallia opettajalta tai mallintamaan vieruskaverin ideoita.

– Siinä joutuu opettajakin pähkäilemään, kun ei ole enää sellaista opettajan mallityötä, jonka kaikki voisivat vain toistaa, Alakorpi sanoo hymyillen.

– Pitää sietää epävarmuutta. Ei voi tietää, millaisia töitä oppilailta tulee, hän jatkaa.

Alakorpi uskoo, että opetussuunnitelman mukainen opetus tekee tämän päivän koululaisista oma-aloitteisia ja rohkeita tekijöitä.

– Nyt saadaan tehtyä sellaisia tulevaisuuden tekijöitä kuin on tarve. Saadaan luovuutta ja rohkeutta kokeilla. Ennen ei ole ollut vara epäonnistua ja nyt pitää antaa sillekin tilaa, kuten työelämäkin vaatii.

"Se ei haittaa, vaikka tulisi vesimylly veneen sijasta"

Alakorpi on vasta valmistunut käsityönopettaja. Uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin ja sen mukaiseen opetukseen perehdyttiin jo opiskelujen aikana.

– Kävin Savonlinnassa erikoistumassa teknisen työn opettajaksi. Siellä painotettiin hyvin paljon kokonaisen käsityön ajattelua ja prosessin arvioimista ja uusia materiaaleja. Opiskelija joutui hallitsemaan kaikki eri materiaalit: muovin, metallit, sähkön ja pehmeät materiaalit siinä rinnalla.

Nyt saadaan tehtyä sellaisia tulevaisuuden tekijöitä kuin on tarve.

Perttu Alakorpi

Kässäuudistuksen myötä päättötodistuksen arvioinnissa näkyy oppilaan prosessin hallinta, ei työn lopputulos. Jos sattuu niin, ettei käsityötunnilla valmistettu purjevene pysyisikään pinnalla, se ei ole katastrofin paikka.

– Arviointi perustuu siihen, miten oppilas on sisäistänyt käytetyt työmenetelmät. Se ei haittaa, vaikka tulisi vesimylly veneen sijasta.

Vanhat ryhmäjaot näkyvät myös Alakorven mukaan nykypäivän koulumaailmassa. Pölyttyneet käytännöt ja käsitykset ovat kuitenkin koko ajan rapistumassa.

– Kyllä nyt huomaa, että tässäkin ryhmässä tytöt ovat kohta innokkaampia tekijöitä kuin pojat. Se on mukava nähdä, että taltat ja höylät pysyvät näppärästi myös tyttöjenkin käsissä.

Lapset: Ei ole olemassa tyttöjen ja poikien töitä

Neljäsluokkalaisen Krista Hyyryläisen hyppysissä pysyvät sekä neula ja lanka että taltta ja vasara. Hänen mielestään käsityötaitoja on tärkeää osata. Niitä oppii parhaiten koulussa.

– En tee käsitöitä hirveästi kotona, mutta täällä koulussa kyllä. Tämä on mukavaa, hän sanoo.

Myös Luka Kilpeläisen mielestä käsityö kuuluu lukujärjestyksen ehdottomaan parhaimmistoon.

– Se yksi kivoimmista. Siinä tehdään kaikenlaisia erilaisia vaikeita ja kiinnostavia juttuja, hän luonnehtii.

Lapsi näyttää tekemäänsä lippua
Luka Kilpeläinen on valmistamassa lippua ja purjetta laivaansa. Hän viihtyy käsityön tunneilla.Niko Mannonen / Yle

Erityisesti Kilpeläinen nauttii teknisen työn luokan työvälineisiin tarttumisesta, mutta hänellä ei mene sormi suuhun myöskään ompelukoneen äärellä. Hän on tehnyt aikaisemmin muun muassa kangaskassin, jonka ompeleminen oli haastavaa, mutta mielenkiintoista. Ompeleminen on Kilpeläisen mielestä yhtälailla poikien hommaa.

– On se, koska se on haastavaa, ettei lanka mene minne sattuu, hän sanoo.

Käsityö kuuluu myös Viivi Juntusen suosikkioppiaineisiin. Talttaaminen ja muu puutöiden tekeminen onnistuu hänen mukaansa yhtä hienosti tytöltä kuin pojalta.

– Mun mielestä se on yhtä paljon tyttöjen hommaa, hän sanoo.