Antti Jokinen huolissaan lähiönuorten syrjäytymisestä: "Asiat ovat vain eskaloituneet entistä pahempaan suuntaan"

Pahan kukat -elokuva kertoo toisen sukupolven syrjäytyneistä nuorista. Elokuvan ohjaaja Antti Jokinen taltioi siinä tämän päivän Suomea, jossa yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtaminen on iso ongelma.

kulttuuri
Pystytukkainen punkkari kerrostalojen edessä
Pahan kukat on jo palkittu Shanghain elokuvafestivaaleilla.Solar Films

Pahan kukat (siirryt toiseen palveluun) -elokuva on äänekäs hätähuuto toisen sukupolven syrjäytyneiden puolesta.

Se nostaa esiin kylmän todellisuuden joidenkin suomalaisten betonilähiöiden tilanteesta. Ohjaaja Antti J. Jokinen väittää kuvastaneensa tämän päivän Suomea, jossa tilanne voi huomenna olla paljon pahempi.

Nyt kun ollaan tässä, niin asiat ovat vain eskaloituneet.

Antti Jokinen

Tällä viikolla ensi-iltaan tulevan elokuvan ohjaaja onkin huolissaan lähiönuorten syrjäytymisestä. Jo toinen sukupolvi on tipahtanut tai tipahtamassa yhteiskunnan ulkopuolelle.

– Kun ihmiset ajetaan tilanteeseen, jossa heillä ei ole paljoakaan vaihtoehtoja, niin se saattaa johtaa radikalisoitumisiin ja ikäviin tapahtumiin.

Elokuva osui suoraan ajan henkeen

Jos ohjaaja vielä pari vuotta sitten pelkäsi elokuvaa käsikirjoittaessaan, onko leffa ajankohtainen vielä syksyllä 2016, niin se pelko oli turha.

– Nyt kun ollaan tässä, niin asiat ovat vain eskaloituneet ja entistä pahempaan suuntaan.

Lähinuorten elämästä kertova elokuva taltioitiin viime syksynä.

Pahan kukat nostaa esiin nuorten syrjäytymisen seuraukset, yhteiskunnan kipupisteet ja vanhempien avuttomuuden niiden edessä.

Juuri toisen sukupolven syrjäytyneisyys on ollut Jokisen elokuvan lähtökohta.

Ohjaaja viittaa OECD:n lukuihin, jonka mukaan jopa neljännes suomalaisista nuorista miehistä olisi syrjäytynyt tai ainakin vaarassa.

– Se on järjetön määrä, siis joka neljäs nuori mies on ilman opiskelupaikkaa tai työtä! Jos siihen ei joku havahdu, niin täytyy olla ihan puusilmä, Jokinen jyrähtää.

Korjausliike pitäisi tehdä jo nuorena

Antti Jokinen näkee lähiöiden ongelmavyyhdin ratkaisun riippuvan siitä, miten ihmiset saadaan aktivoitua takaisin osaksi yhteiskuntaa.

Ohjaaja nojaa käsiinsä tiiliseinän edessä
Ohjaaja Antti Jokisen neljäs pitkä elokuva kertoo betonilähiöissä elävistä vihaisista syrjäytyneistä tai syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä.Miki Wallenius / Yle

– Oli se sitten opiskelu- tai työpaikkojen luomista niin nuorille kuin vanhemmillekin. Miehet ovat vaarassa, kun työpaikka menee tai tulee avioero.

– Isot ongelmat, kuten huumeiden käyttö, rikokset ja radikalisoituminen lähtevät nuoruudesta. Jos sinne panostettaisiin, niin asioiden korjaaminen tulisi paljon halvemmaksi kuin sitten myöhemmin.

Elokuva kuvattiin Itä-Helsingin maisemissa vuosi sitten. Betonilähiöt ja siellä kytevä syrjäytyminen eivät ole kuitenkaan pelkästään Helsingin ongelma.

Sitä löytyy muodossa tai toisessa kaupungeista, joiden lähiöihin ovat valuneet yhteiskunnan turvaverkkojen varassa pyristelevät ihmiset.

– En halunnut elokuvassani mustamaalata tai nimetä mitään lähiötä. Lähiöissä on myös ihan onnellistakin elämää.

Mitään ei tarvinnut lavastaa

Antti Jokinen näyttää äänekkäässä ja käsivaralla kuvatun elokuvan nopeutetuissa kuvissa, kuinka lähiössä junat tulevat ja menevät.

– Pääsy siihen junaan, joka veisi sinut pois sieltä, on yllättävän hankalaa.

Päähenkilöt haaveilevat uudesta, rikoksista vapaasta elämästä jossakin muualla, toisessa kaupungissa.

Elokuvaa hallitsevat tylyt, osin rapistuneetkin kuvat betonikolosseista. Niitä ei tarvinnut kaukaa hakea.

– Emme lavastaneet mitään. Kaikki on kuvattu oikeissa kodeissa ja kaduilla. Luokkakohtauskin oli tehty oikeassa luokassa niiden oppilaiden kanssa, Antti Jokinen alleviivaa.

Vaikka [Pahan kukat](http://yle.fi/ylex/uutiset/pahan_kukat-tahdet_mikael_gabriel_ja_juno_elokuva_on_aito_kuvaus_siita_millaista_on_elaa_lahioissa/3-9193167)_ selvästi kumartaakin yhdysvaltalaisten räppäri- ja lähiöelokuvien suuntaan, ei ohjaaja kuitenkaan myönnä laittaneensa filmiinsä "ameriikanlisää".

– Tämä on kollaasi haastattelemieni nuorten elämästä. Jotkut eivät halua sanoa, että tällaista on Suomessa vuonna 2016, vaikka se on 100-prosenttisesti totta.

Kuvaustiimin kalustoa yritettiin varastaa

Jokinen kiistää, että hänen neljäs pitkä elokuvansa olisi poliittinen elokuva.

Siellä sai olla silmät selässä koko ajan.

Antti Jokinen

– Tämä on ymmärrys siitä, että Suomessa on paljon vihaisia syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia, jotka elävät väärän tiedon varassa.

Juuri väärä tieto ja toivottomuus saavat ihmiset tekemään vaarallisia päätöksiä.

– Jos heitä ei nyt saada otettua yhteiskunnan piiriin, niin pahaa voi tapahtua ja pahaa on jo alkanutkin tapahtua.

Kuvaryhmä joutui myös itse toteamaan vilkkaan metroasemalähiön elämänmenon. Tavaroista oli pakko pitää kiinni.

– Meidän kalustoa yritettiin ainakin 3-4 kertaa varastaa. Siellä sai olla silmät selässä koko ajan.

Samalla tilanne toi tiimille tunteen, että tässä ollaan ihan oikeiden asioiden kanssa tekemisissä.