yle.fi-etusivu

Suomi putosi kilpailukykyvertailun sijalle 10 – mutta tämäkin otsikko liioittelee asiaa

Maiden kilpailukykyvertailu on tutkijoiden mukaan hankalaa: vääntyneellä vasaralla lyödään huojuvaa naulaa, mutta tulos on silti ainakin hyvä yritys.

talous
Suomen kilpailukykyvertailu
Yle Uutisgrafiikka / Rea Lemström

Suomi on pudonnut Maailman talousfoorumin (WEF) vuotuisessa kilpailukykyvertailussa sijalle 10. Viime vuonna Suomi oli sijalla 8.

Ruotsi nousi vertailussa Suomen ohi kilpailukykyisimmäksi Pohjoismaaksi. Norja ja Tanska ovat Suomen perässä. Kaikkiaan mukana oli 138 maata ympäri maailmaa. Eniten nousivat Intia (sijalle 39) ja Albania (sijalle 80), pohjalla ovat Mauritania ja Jemen.

Vertailun Suomen-tiedot on kerännyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla. Sen mukaan hyvää on, että Suomi pysyy kärkiporukassa. Silti Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa.

– Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testisuureet on maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.

Vertailu, joka perustuu yritysjohtajien näkemyksiin

Kilpailukyvyn mittaaminen ei ole yksinkertainen asia. Edes koko termin selittämiseen ei ole yhtä tapaa. Etlan Rouvisen mukaan WEF:n vertailussa sillä tarkoitetaan "maan kykyä tarjota kansalaisilleen pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ja hyvinvointia".

WEF rankkaa maat järjestykseen peräti 112 eri vertailutiedon perusteella. Poikkeuksellista kuitenkin on, että näistä 70 prosenttia pohjautuu yritysjohtajien haastatteluihin.

Lähes koko vertailu heijastelee siis yritysjohtajien näkemyksiä asteikolla 1–7 siitä, voiko heidän oman maansa poliisivoimiin luottaa, millainen on perusopetuksen laatu, kuinka paljon palkkatasot joustavat ja niin edelleen.

WEF:n kansalliset kumppanit, jollainen Etlakin on, valitsevat haastateltavat itse. Suomen vastaajissa on eri kokoisten yritysten johtajia, mutta termistä "yritysjohtaja" huolimatta yllättäen myös virkamiehiä, tutkijoita, järjestöjen edustajia – ja Rouvinen itse.

– Jos pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla, niin yritysjohtaja kuvaa haastateltavia globaalisti parhaiten. Mutta porukka vaihtelee maittain. Ne voivat olla kauppakamareita tai vastaavia, mutta olen kuullut opiskelijoitakin käytetyn, Rouvinen sanoo.

"Ei tämä mitään järjettömiä tuloksia tuota"

Suomesta vastaajia oli tällä kertaa 47. Vähiten vastauksia tuli Suomen kokoisesta Norjasta, 32, ja eniten Yhdysvalloista, 485.

Erilaisten vastausmäärien ja -tyylien heittelyä tasataan painotuksilla. Vertailun lopullinen luottamusväli on Rouvisen arvion mukaan 5–10 sijaa molempiin suuntiin. Suomen sijoitus voisi olla siis mitä tahansa väliltä 1–20, mutta kuitenkin tukevasti vauraimpien maiden joukossa.

Rouvisen mukaan yksinkertainen tapa parantaa vertailun luotettavuutta olisi, että WEF kokoaisi erillisen organisaation tekemään koko vertailun. Tämä tuottaisi tasalaatuista tietoa joka maasta.

Rouvinen uskoo, että nykymetodillakin osutaan silti ainakin maalin suuntaan.

– Tasapainoilen oman uskoni ja kriitikin välillä, Rouvinen sanoo.

– Ei tämä kysely mitään järjettömiä tuloksia tuota. Aina kun tämä lista tulee, kuuluu reaktioita että tulokset ovat suunnilleen sellaisia kuin niiden on ajateltukin olevan.

"Alakuloinen" talous laskee Suomen sijoitusta

Kahden sijan pudotuksessa ei ole Rouvisen mukaan mitään dramaattista. Siitä hän on hiukan huolestunut, että trendi on laskeva.

Vertailun tämän vuoden kehut Suomelle ovat tuttuja: yhteiskunta toimii hyvin, on läpinäkyvä ja turvallinen ja tuottaa koulutettua ja tervettä kansaa.

Yhtä tuttuja ovat moitteet: markkinat ovat pienet, taloutta vaivaa alakuloisuus, työmarkkinoiden pitäisi joustaa enemmän, palkkajoustossa Suomi on sijalla 138 eli viimeinen – yritysjohtajien mielipidevertailussa siis.

Mutta mitä tarkoittaa talouden alakuloisuus? Se liittyy tutkimuksessa käytettyyn mittariin macroeconomic environment eli makrotalousympäristö. Alakuloisuus kuvaa koettua ilmapiiriä, joka on ristiriidassa kärkikymppisijoituksen kanssa.

– Onhan Suomessa taloushaasteita, mutta ne eivät ole mitään verrattuna pessimismiin, joka meillä vallitsee, hän sanoo.

Yhteistyöjärjestö OECD:n työryhmä kävi kesäkuussa haastattelemassa suomalaisia kärkivaikuttajia hallituksen tilaamaa innovaatiopoliittista raporttia varten. Ryhmä kertoi jälkikäteen olevansa järkyttynyt siitä, miten paljon tuhkaa suomalaiset ripottelivat päälleen, vaikka maa pärjää mittauksissa hyvin.

Taloussosiologi: Vertailu on aina poliittinen työkalu

Mitä kilpailukykyvertailuista pitäisi ajatella? Onko väliä, onko Suomi mitalikorokkeella vai pääjoukon tuntumassa? Ainakin pitäisi muistaa, että vertailu on aina poliittinen työkalu, sanoo taloussosiologian professori Pekka Räsänen Turun yliopistosta.

– Kilpailukyky on politiikkaa varten lanseerattu termi, jota ei ole kunnolla avattu. Kilpailukyky ei ole konkreettinen asia vaan tässäkin sitä, miten WEF sen määrittelee, Räsänen sanoo.

Politiikka tuottaa aina tarvetta raporteille ja raportit tarpeen politiikalle, Räsänen jatkaa.

Kyse on hänen mukaansa siitä, millaisina välineinä vertailuja käytetään.

– Esimerkiksi koulutusleikkaukset ovat tämän vertailun pohjalta hankalasti perusteltavissa, koska Suomi on niissä kärjessä. Työvoiman joustavuuden tarvetta taas voidaan nostaa tämän avulla.

Kilpailukykyvertailu on kooste subjektiivisista näkemyksistä, Räsänen sanoo. Vaikka tuloksissa on heittoa, hän päätyy samalle kannalle Etlan Rouvisen kanssa: on hyvä asia, että kilpailukykyä kuitenkin verrataan globaalisti ja toistuvasti. Tulosta pitäisi arvioida kuin kotoisia lukiovertailuja: sijoitukset ovat pintatasoa, mutta lopullinen hyöty otettavissa irti mitä sitten -kysymyksistä.

Tämänkin jutun otsikko kääntyy herkästi liioittelevaksi, Räsänen pelkää.

– Nämä otsikoidaan herkästi, että Suomi tippui vertailussa. Toivon, että tämä tulos luettaisiin kuitenkin niin, ettei Suomella mitenkään huonosti mene globaalissa kilpailussa.

Yle.fi-etusivulla juuri nyt:

Tähtitiede

Aurinkokunnassamme käväisi punertava kummajainen kaukaa tähtien välistä

Lastenlääkärit

Ujo nuorukainen ajautui vahingossa lääkikseen – nyt hän on palkittu lastenlääkäri, jolla on ainutlaatuinen kyky voittaa pienten potilaiden luottamus

NHL

Koditon taiteilija myi teoksiaan kadulla, nyt hän maalaa muotokuvia NHL-seuran kunniagalleriaan – "Inspiraatio mielenterveysongelmien ja köyhyyden kanssa painiville"

Musiikki

Miksi lisäkeikoista ei hiiskuta ennen kuin varsinainen keikka on myyty loppuun? Cheekin keikkamyyjä kertoo, miten päätökset tehdään