Shimon Peres piti israelilaisissa yllä toivetta rauhasta – nyt on vallassa jyrkempi sukupolvi

Kirjailija ja toimittaja Rony Smolar kuvailee keskiviikon vastaisena yönä kuollutta Shimon Peresiä sivistyneeksi poliitikoksi, joka loppuun asti edusti israelilaisille rauhanprosessia, toivoa rauhasta. Israelin tiedotusvälineissä Peresiä on tituleerattu jopa Israelin perustajaisäksi.

Ulkomaat
Shimon Peres 1923-2016
Shimon Peres 1923-2016Ronen Zvulun/EPA

93-vuotiaana aivoverenvuotoon menehtynyt Shimon Peres oli viimeinen vanhan polven rauhanpoliitikko, tiivistää kirjailija ja toimittaja Rony Smolar.

Sivistynyt, loppuun asti aikaansa seuraava poliitikko.

– Israelilaisilla oli häneen viha-rakkaussuhde, hänellä oli terävä kieli ja hän ei presidenttinä ollessaan epäröinyt tuoda eriävää mielipidettään esille oikeistolaista Likud-puoluetta edustavalle pääministerille Benjamin Netanyahulle, jonka oli pakko kuunnella kiltisti presidentin näkökantoja, kuvailee Smolar.

Peres oli ainoa israelilaispoliitikko, joka on toiminut sekä pääministerinä (vuosina 1984-1986 sekä 1995-1996) että presidenttinä (2007-2014). Hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla yhdessä silloisen pääministerin, Jitzhak Rabinin ja palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatin kanssa vuonna 1994.

Smolar haastatteli Peresiä kolmasti, ja seurasi läheltä Peresin uraa toimiessaan vuosina 1980-2002 Yleisradion avustajana Israelissa.

Sellaisia poliitikkoja kuin Peres ei enää ole

Smolarin mukaan Israelin politiikassa on tapahtunut selvä sukupolvenvaihdos.

Peres ja hänen kiistakumppaninsa työväenpuolueen sisältä, Jitzhak Rabin – sekä oikeiston Menachem Begin ja Ariel Sharon – elivät mukana Israelin alkuvuosikymmenien eloonjäämistaistelussa. Kokivat sodat vuosina 1948, 1956, 1967 ja 1973. Vastapuolena pidettiin niinä vuosikymmeninä koko arabimaailmaa.

Kun Israel selviytyi voittajana sodista, ja arabimaista Egypti taipui rauhansopimukseen vuonna 1979, Israelissa katsotiin, että voimakas valtio saattoi tehdä myös myönnytyksiä palestiinalaisille. Kompromissien myötä syntyivät Oslon rauhansopimukset 1993 ja 1995 sekä rauhansopimus Jordanian kanssa 1994.

– Peresiä voi siinä suhteessa kutsua myös realistiksi ja visonääriksi, että hän Israelin tulevaisuutta pohtiessaan otti huomioon myös palestiinalaiset ja heidän oikeutensa, sanoo Smolar.

Benjamin Netanyahu ja Shimon Peres
Presidenttinä Shimon Peres (oik.) ei epäröinyt olla eri mieltä oikeistoa edustavan pääministerin, Benjamin Netanjahun kanssa.Dan Balilty/EPA

– Nykyään on vallassa palestiinalaisten vastarinnan eli intifadan sukupolvi, joka on radikaalimpi, ja kokee vastapuolekseen arabimaiden sijasta palestiinalaiset. Palestiinalaisten suhteen ollaan koviksia ja ajatellaan, että "kyllä me palestiinalaisten kanssa pärjätään".

Intifadan ajaksi lasketaan vuodet 1987-1993. Niin kutsuttu toinen intifada alkoi vuonna 2000, eikä sen voi katsoa kunnolla loppuneen.

Israelin puoluekenttäkin on aivan toinen kuin 1950-luvun lopulla, Peresin ryhtyessä politiikkaan. Silloin työväenpuolue oli vankasti vallassa, nyt puoluekenttä on pirstaleinen.

– Peresin vanhasta työväenpuolueesta ei ole kuin rippeet jäljellä, sanoo Smolar. Poliittiseen keskustaan on tullut uusia puolueita. Ja pienillä oikeistolaisilla uskontopuolueilla on kokoaan suurempi vaikutusvalta, jos ne pääsevät vaa'ankieliasemaan.