Analyysi: Alkoholistista kohtuukäyttäjäksi – totta vai toiveajattelua?

Alkoholiongelmaisten hoidosta käydään lähes uskonsotaa: voiko alkoholisti juoda pisaraakaan? Jotkut katsovat, että lupaukset kohtuukäytön mahdollisuudesta ovat silkkaa hoitopopulismia.

Analyysit (Yle Uutiset)
Satu Miettisen Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle

Alalla vallitsee, jos ei nyt oppiriita niin ainakin tulikivenkatkuinen näkemysero kohtuukäytöstä. Moni alaa tunteva kertoo, että kyse on jopa enemmästä kuin oppiriidasta. Se on elämän ja kuoleman kysymys, lähes uskonsota.

Kuuma peruna on kohtuukäyttö.

Osa hoitavista tahoista ja lääkäreistä katsoo, että kyllä alkoholiongelmaiselta voi kohtuukäyttö onnistua, jos hän vain noudattaa hoito-ohjeita. Toiset taas sanovat, ettei alkoholistista tule kohtuukäyttäjää ikinä. Siksi kohtuukäytöstä olisi parempi vaieta kuin Voldemortista.

Pikemminkin pitäisi uskaltaa sanoa suoraan, että nyt on pantava korkki kiinni, jos mielii vielä elävien kirjoihin.

Tätä mieltä on myös potilasjärjestö Suomen Päihderiippuvaiset ry. Yhdistyksen kulmakivet ovat täysraittius ja lääkkeettömyys. Järjestön asiantuntijalääkärin, päihdepsykiatri Antti Loimalahden mielestä meillä suositellaan alkoholiongelmaiselle kohtuukäyttöä aivan liian pitkään. Pikemminkin pitäisi uskaltaa sanoa suoraan, että nyt on pantava korkki kiinni, jos mielii vielä elävien kirjoihin.

– Aina löytyy joku ammattilainen, jolta saa tukea omien tavoitteiden määrittelyyn. Siihen kohtuukäytön harhaan potilas sitten ripustautuu. Oikeasti se on turhan toivon antamista, hyssyttelyä, hän sanoo.

*Alkoholiongelma on vaikea aihe. *Siinä on kyse tunteista, kyynelistä. Toisille se nostaa pintaan pelonsekaisia muistoja, joissa sininen valonkajo lankeaa poliisiauton konepelliltä lastenhuoneeseen. Kotona itketään ja nauretaan vuoronperään. Lattialla on lasinsirpaleita. Taasko se alkaisi.

Siksikö kohtuukäytöstä ei saisi puhua?

Jollekulle kohtuukäyttö voi kuitenkin olla pelastus, sanoivat haastattelemani päihdelääkärit Esti Laaksonen, Hannu Alho ja Kaarlo Simojoki. Mahdollisuus, jolla alkoholiongelmaisesta voi tulla vielä isä tai äiti lapsilleen. Sitä mahdollisuutta hän ei ehkä saisi, jos hänen pitäisi lopettaa kerrasta – koska se on niin vaikeaa. Simojoki puhui myös armottomuudesta ja siitä, miten julmaa on, kun vaaditaan kaikki tai ei mitään. Miksi ei riitä, että vaihtaa viskipullon kaljapulloon, Simojoki kysyy.

Kirjoitin viikko sitten Jussista. Yhdessä toimitukseen tulleessa palautteessa sanottiin ykskantaan, että jutussa esiintynyt Jussi ei ole alkoholisti, ei ole koskaan ollutkaan. Jos hän olisi alkoholisti, hän ei voisi ottaa yhtään ryyppyä. Ei sitä saunakaljaakaan. Siihen kiteytyy alaa repivä uskonkappale.

Lopulta kiista palautuu yhteen ainoaan kysymykseen. Siihen, kuka on alkoholisti.

Määrittely on hankalaa jo siksikin, että koko alkoholisti-sana on haluttu häivyttää kielenkäytöstä. Päihdelääkärit välttävät sitä, koska se on leima. Lääketieteen nykykäsityksen mukaan alkoholiriippuvuus on kuin veteen piirretty viiva. Näin ajattelee muun muassa lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suositus.

Jussi oli väärä mies puhumaan siksi, että oli onnistunut pääsemään monien tavoittelemaan kohtuukäyttöön.

Tautiluokitukseen alkoholiriippuvuus on merkitty koodilla F10.2. Käypä hoito -suosituksessa sanotaan, että riippuvuudesta kärsivällä on pakonomainen tarve käyttää alkoholia. Hänen on vaikea lopettaa ja muut mielihyvän lähteet jäävät sivuun. Juuri tästä Jussi minulle kertoi. Käsiensä tärinästä, juomaputkistaan. Siitä, että elämä kapeni neljän seinän sisään.

Hän kertoi olleensa alkoholisti, mutta siitä moni loukkaantui. Jussi oli väärä mies puhumaan. Väärä siksi, että oli onnistunut pääsemään monien tavoittelemaan kohtuukäyttöön. Päihderiippuvaiset ry:n mielestä kohtuukäytön suosittelu Jussin kaltaiselle oli lääkärin etiikan vastaista. Päihdelääkäri Loimalahti, joka on itsekin raitistunut alkoholisti, muotoilee asian diplomaattisemmin.

– Jos runsaasti alkoholia käyttävä ihminen oppii kohtuukäyttöön, hän ei loppujen lopuksi ollutkaan alkoholisti. Alkoholisti on se, joka ei opi kohtuukäyttöön.

Jusseja on tässä maassa paljon, sekin selvisi katsojien ja lukijoiden palautteesta. Jussin tavoin moni tavoittelee kohtuukäyttöä ja nykykäsityksen mukaan häntä voivat auttaa myös lääkkeet.

Mutta siitäkin ollaan montaa mieltä.

Hoitokäytäntöjä ohjaavassa Käypä hoito -suosituksessa kerrotaan, että esimerkiksi nalmefeeni- tai naltreksonilääkitystä voidaan käyttää alkoholiriippuvuuden hoidossa. Näytön aste on tasoa A eli vahva. Suosituksen laatinutta ryhmää johtanut päihdelääketieteen professori Hannu Alho on myös Control Clinicsin vastaava lääkäri. Hän myy yrityksen hoitomenetelmää, jonhon edellä mainitut lääkkeet kuuluvat. Alho on kiistelty hahmo.

Se, että on mukana bisneksessä, ei vielä tee kenestäkään jääviä.

Soitan selventävän puhelun Duodecimiin. Saan tietää, että Käypä hoito -suositukset laaditaan konsensuksessa, yhteisymmärryksessä. Ne eivät ole yhden ihmisen päätöksiä.

– Se, että on mukana bisneksessä, ei vielä tee kenestäkään jääviä. Hannu Alholla ei tietojeni mukaan ole merkittävää taloudellista intressiä asiassa, eikä hän saa klinikalta toimeentulonsa kannalta merkittäviä tuloja, kertoo Duodecimin Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen.

Potilasjärjestön asiantuntijalääkäri Antti Loimalahti ei ole tyytyväinen selitykseen. Hänen mielestään Alhon rooli on ongelmallinen ja syö Käypä hoito -suosituksen uskottavuutta. Professori Alho taas sanoo, että haluaa auttaa potilaita kaikin käytettävissä olevin keinoin.

– Ja koska näistä lääkkeistä ja kohtuukäytöstä on tutkimustietoja, jonka hankkimiseen en ole osallistunut, katson, että yksityisvastaanottoni ei vie pois työryhmän uskottavuutta, jatkaa Alho.

Asiantuntijalääkäri Antti Loimalahti on mukana laatimassa rinnakkaista suositusta alkoholiriippuvaisille Päihderiippuvaisten toimeksiannosta. Siinä halutaan nostaa esiin potilaan kokemus.

– Riippuvuutta ei kannata hoitaa lääkkeillä. Olisi rehellistä myöntää tämä. Hoitotulokset ovat paljon parempia niillä, jotka lopettavat kokonaan. Miksi tyytyä puolinaiseen hoitoon, eihän näin tehdä syöpäsairaillekaan, kärjistää Loimalahti.

Kyse on myös rahasta. Vuonna 2013 kunnat käyttivät THL:n mukaan päihdeongelmaisten auttamiseen noin 200 miljoonaa. Lisäksi tulevat itse maksetut hoidot ja lääkkeet. Tästä kakusta moni haluaa palansa. Alkoholi aiheuttaa veronmaksajille miljardikulut ja siihen nähden auttamiseen käytetyt rahat ovat pähkinöitä. Esimerkiksi yhden haimatulehduksen hinnalla kymmenen ihmistä pääsisi kuukaudeksi intensiiviseen terapiaan.

Sote-uudistuksen jälkeen päihdehuollosta vastaavat maakunnat ja asiakkaalla on valinnanvapaus.

Mitä sitten tapahtuu?

Millaisia kokemuksia sinulla on päihdehoidosta? Oletko päässyt katkolle mutta jäänyt ilman jatkohoitoa? Ota yhteyttä satu.miettinen@yle.fi