Pöllön papanat johtivat nisäkkäiden sukupuun juurelle 70 miljoonan vuoden taakse

"Saaren tappaja" eli maailmassa, josta dinosaurukset olivat katoamassa.

tiede
Pieni ruskea jyrsijä
Kuubanalmikki on nesophontesin yhä elävä sukulainen, mutta sekin on aivan sukupuuton partaalla. Lontoon luonnonhistoriallinen museo

Brittitutkijat ovat onnistuneet selvittämään 70 miljoonaa vuotta sitten Karibian saarilla eläneen erittäin varhaisen nisäkkään perimän.

Dinosaurusten hiipuminen sukupuuttoon oli tuohon aikaan avaamassa nisäkkäille tien evoluution huipulle. 25 miljoonassa vuodessa ne kasvoivat kymmenien grammojen pikkuotuksista jopa 17-tonnisiksi jättiläisiksi.

Nesophontesin nimi tarkoittaa ”saaren tappajaa”. Suuren koon takia nimeä ei annettu – isoimmatkin yksilöt painoivat vain hieman yli sata grammaa – mutta tutkijat uskovat otusten olleen varsinaisia ahmatteja päästessään hyönteisapajille.

Päästäisten ja siilien sukua

Viimeinen Karibialla eläneistä nesophontes -lajeista kuoli sukupuuttoon ilmeisesti 1500-luvulla ja erittäin nopeasti. Lajista tekivät selvän oletettavasti rotat, joita saarille seilasi espanjalaisten valloittajien laivoissa. Kaikkiaan hävisi kymmeniä nisäkäslajeja.

Lontoon luonnonhistoriallisen museon (siirryt toiseen palveluun) tutkijoiden onni oli eläimen epäonni: otus joutui pöllön saaliiksi 750 vuotta sitten, ja pöllö papanoi luut, jotka eivät olleet sulaneet sen vatsassa. Niiden ansiosta tutkijat pääsivät nesophontesin jäljille.

DNA:n eristäminen trooppisista fossiilista on erittäin vaikeaa, sillä ilmasto rapauttaa jäänteitä. Lontoon luonnonhistoriallisen museon tutkijat kuitenkin onnistuivat saaman ”saaren tappajan” luista riittävän määrän kyllin hyväkuntoista ainesta.

Sen perusteella he pystyivät sijoittamaan lajin sukupuuhun, jossa on nykyisiä päästäisiä, siilejä ja kontiaisia.

Latinankielinen sukupuu nesophontesista siileihin, päästäisiin ja kontiaisiin.
Lontoon luonnonhistoriallinen museo

Lisäpontta levinneisyystutkimuksille

Lajien polveutumishistoriaa selvittävä fylogenetiikka osoittaa kiistatta, että Karibialla edelleen elävät kaksi almikkilajia ovat nesophontesin sisarlajeja, tutkijat kertovat. Nykyisin myös ne ovat aivan sukupuuton partaalla.

Nesophontes ja nykyisiin almikkeihin johtanut laji erosivat toisistaan aikana, jolloin tulivuoret muovasivat pohjoisen Karibian saaret. Tämän päivän kartoista saaria ei tosin tunnistaisi.

Molecular Biology and Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä julkaistut tutkimustulokset ovat kiinnostavia muullekin nisäkkäiden biomaantieteelle eli lajien levinneisyyden tutkimukselle. Ne auttanevat myös sen selvittämisessä, mikä rooli ihmisellä on ollut sukupuutoissa.