Klassikkoelokuva uudistetaan teatterissa – "Valkoista peuraa ei voi tehdä enää sellaisenaan"

Nykyteatterin ja tanssin keinoja käyttävä esitys kertoo turhautuneesta kyläyhteisöstä, joka yrittää ritualistisin keinoin eheyttää luontosuhdettaan ja ympäristöään.

kulttuuri
Esiintyjät tanssivat lavalla poronsarvien alla.
Tanssi kuvaa esityksessä mystistä todellisuutta.Tiia Korhonen / Yle

Elokuvaklassikko Valkoinen Peura saa uuden muodon Kajaanin kaupunginteatterin näyttämöllä. Ohjaaja Hanna Kirjavainen oli jo lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei ikonista elokuvaa voi esittää enää entisellään.

– Oli tarve hieman uudistaa sitä todellisuutta, koska elokuvan katsottuani Valkoista peuraa ei voi tehdä enää sellaisenaan. Halusin, että näyttämöllä on se todellisuus, missä alkuperäiskansat tällä hetkellä elävät ja kamppailevat valtakoneiston syrjäyttäminä, ohjaaja Hanna Kirjavainen kertoo.

Valkoinen peura (siirryt toiseen palveluun) saa ensi-iltansa lauantaina 8. lokakuuta Kajaanin kaupunginteatterissa (siirryt toiseen palveluun). Joulukuussa se nähdään Helsingissä ja tammikuussa 2017 Syktyvkarissa Venäjällä Komin tasavallassa.

– Toivottavasti synnytämme näyttämöllä ennen kokemattoman maailman, joka olisi kosketuksissa katsojan sen hetkiseen tilanteeseen tai elämään. Yleisöt tulevat olemaan erilaisia. Pääkaupunkiseudulla on tietynlainen punavihervasemmisto, joka janoaa uutta. Pienemmillä paikkakunnilla tulokulma teatteritaiteeseen ja nykyesityksiin on ihan toisenlainen, Kirjavainen naurahtaa.

Esiintyjät katsovat näyttämöllä televisiosta elokuvaa Valkoisesta peurasta.
Alkuperäinen elokuva on mukana esityksessä. Sen antamin viittein kyläyhteisö pyrkii eheyttämään luontosuhdettaan ja ympäristöään.Tiia Korhonen / Yle

Esitys pohjautuu löyhästi vuonna 1952 ilmestyneeseen Erik Blombergin palkittuun elokuvaan. Siinä saamelaisneito muuttuu kirouksen voimasta valkoiseksi peuraksi ja tappaa kaikki häneen rakastuvat miehet. Kajaanin teatterin näyttämöllä myytti muuntuu uhrirituaaliksi.

– Meidän versiossamme fokuksessa on kyläyhteisö, joka kamppailee oman elinympäristönsä puolesta. Elokuvan suomin viittein he yrittävät toteuttaa peurariittiä, joka onnistuessaan puhdistaisi heidän ympäristönsä, suojelisi heitä ja eheyttäisi heidän luontoyhteyttään, Kirjavainen kuvailee.

Fakta ja fiktio sulassa sovussa

Kajaanin kaupunginteatterin ja Routa Companyn (siirryt toiseen palveluun) yhteistuotanto yhdistää nykyteatterin ja tanssin keinoja sekä Pohjois-Komissa vuonna 2014 kuvattuja dokumentaarisia videohaastatteluja.

Ohjaaja Hanna Kirjavaisen mukaan fakta ja fiktio kulkevat sulassa sovussa ja tasa-arvoisina näyttämöllä.

– Meillä on elävässä elämässä vastineensa saavat henkilöt näyttämöllä, jotka esiintyvät autenttisina myös videokuvissa. Kehyskertomus kamppailevasta kyläyhteisöstä on fiktion tuotosta, mutta se voisi olla hyvinkin mahdollista. Tanssille teoksessa jää ikään kuin mystisen ja vähän myyttisen todellisuuden kuvaaminen.

Valkoisen peuran esiintyjät näyttämöllä.
Ympäristökatastrofi mullistaa pienen kyläyhteisön elämän nykyteatteria ja tanssia yhdistävässä Valkoisessa peurassa.Tiia Korhonen / Yle

Esiintyjät Sari Palmgren ja Heikki Törmi kertovat, että todellisten ihmisten esittäminen on hienoa ja mielenkiintoista.

– Esitän Alenaa, eronnutta yhden lapsen äitiä. Meidän kaikkien roolihahmot ovat oikeita ihmisiä, he näkyvät dokumenttimateriaalissa aina monologin taustalla, Palmgren kertoo.

– Roolihenkilöni lähtökohtana on Ivan. Hän on poronhoitoyhtion pomo. Tuon hänen maailmansa hetkittäin näyttämölle. On hienoa, että saa esittää elävää ihmistä, on esikuva. Ivan näkyy esityksessä todellisena henkilönä ja kuvana ja minä olen tässä taas näyttelijän roolissa hänenä, Törmi jatkaa.

Tanssille teoksessa jää ikään kuin mystisen ja vähän myyttisen todellisuuden kuvaaminen.

Hanna Kirjavainen

Esityksessä puhutaan vähän, kuten alkuperäisessä elokuvassakin. Muutaman perinteisen monologin lisäksi esityksessä on kahdeksan runolaulua.

– Koen itseni tässä enemmän esiintyjäksi kuin näyttelijäksi, koska esityksessä on monta tasoa ja me liikumme hyvin paljon, lähes 30 vuotta näyttelijänä työskennellyt Heikki Törmi kertoo.

– Olemme hakeneet eläinhahmoja liikkeen kautta. Tanssia ja liikettä joskus vähän vierastetaan, mutta mehän liikumme jo ennen kuin puhumme. Teatterissa liikettä käytetään usein mystisenä asiana, mutta meillä on myös muutama arkiliikkeestä koostuva koreografia, Routa Companyn tanssija ja koreografi Sari Palmgren jatkaa.

Ikirouta sulaa

Esitys ottaa ohjaaja Hanna Kirjavaisen mukaan vahvasti kantaa, mutta se tapahtuu lämpimällä myötätunnolla ja ihmisten idealistiselle kömpelyydelle hymyillen.

– Yritän olla länsimaisen hyvinvointivaltakeskittymän ulkopuolelle, reuna-alueille jäävien ryhmien puolella. Näitä ryhmiä esityksessämme ovat alkuperäiskansat ja eläimet, eli otamme kantaa myös tehoeläintuotantoon.

– Taustalla on paradoksi länsimaisessa hyvinvoinnissa, sillä öljy-yhtiöt ovat kiihtyvissä määrin huomanneet ikiroudan ja jään sulamisen uutena mahdollisuutena tuottaa lisää kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmaston lämpenemistä edistävää fossiilista polttoainetta. Haluamme nostaa myös tämän kehäpäätelmän esityksellä esiin, Kirjavainen lisää.