Tutkija työilmapiiristä: Miten reagoit, kun työkaverisi kertoo hyvän uutisen?

Meillä on taipumus jumiutua negatiivisiin asioihin, vaikka myönteisiä tunteita on työpäivän aikana paljon enemmän, väittää myötätuntotutkija Miia Paakkanen.

tiede
Kokous.
Eleet, ilmeet ja äännähtelyt rakentavat työpaikan ilmapiiriä. Omia tapojaan kannattaa seurata ja tarvittaessa muuttaa.Raila Paavola / Yle

Ihminen on synnynnäisesti empaattinen ja halukas auttamaan muita. Työelämän itsekeskeisyys, jatkuva vertailu ja kilpailu eivät ole kovin terveitä ominaisuuksia. Keho ja aivot on viritetty empatiaan, eikä se ole sattumaa, sanoo väitöskirjaa myötätunnosta tekevä ekonomi Miia Paakkanen.

– Olemme kadottaneet sen, minkälainen ihmisolento oikeasti on. Työelämään on rakennettu palkitsemisjärjestelmiä, jotka eivät enää toimi. Nyt, kun töissä siirrytään enemmän tiimitekemiseen, niin olemme sen varassa, miten empaattisesti toimimme.

Myötätunnon lisäksi myötätuntotutkija innostuu myötäinnosta. Kun myötätunnossa kyse on eläytymisessä toisen kärsimykseen, on myötäinnossa kyse myötätunnon positiivisesta puolesta. Ja näitä iloisia ja positiivisia asioita työpaikoilla riittää, kunhan ne oppisi huomaamaan.

– Aivot haluavat hakea uhan, se on luonnollisempaa. Mutta meillä on taipumus jäädä jumiin negatiiviseen. Myönteisiä asioita on kuitenkin kaksi kertaa enemmän.

Paakkasen mukaan mitään taikakeinoja myönteisyyteen ei työpaikoilla tarvita. Riittää, kunhan edes huomioisi muut ja on heistä kiinnostunut.

Tunteet tarttuvat muihin

Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa työskentelevä Miia Paakkanen lähtee lokakuun alussa Stanfordin yliopistoon Yhdysvaltoihin keräämään materiaalia väitöskirjaansa varten. Suomessa hän on opettanut yrityksissä myötätuntoisempaa, myönteisempää ja inhimillisempää johtamista.

– Teimme esimerkiksi johtajille sellaisen harjoitteen, jossa toinen kertoo mikä on hänestä kaikkein innostavinta ja toinen ei saa reagoida siihen tunteella. Jos tämä toinen ei reagoi millään tavalla sinun tunteisiin, niin kyllä siinä romahtaa itseluottamus. Alkaa epäillä itseään, että tämä ei ollutkaan tärkeä juttu.

Niin pomoille kuin alaisille Paakkanen antaa vinkin: kiinnitä huomiota, miten elehdit, huokailet tai murahtelet. Kaikki tämä vaikuttaa ilmapiiriin. Ihmisellä on taito lukea toisen tunteita. Jo synnytyssairaalassa yhden vauvan itku saa pian muutkin vauvat itkemään.

Työpaikalla pienetkin teot voivat tarttua arvaamattomalla tavalla. Paakkanen puhuu moraalisesta nosteesta, jonka myötätuntoisesti ja epäitsekkäästi toista kohtaan toimiva saa aikaan. Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta, että auttaa toista tuomalla hänelle vaikka kupin kahvia.

– Pointti on siinä, että kun minä toimin epäitsekkäästi, niin sekä minä, se toinen että kaikki ne, jotka todistavat sen tapahtuman, kokevat nostetta. Siitä tulee nopeasti sosiaalinen ilmiö. Pienet ilonhetket moninkertaistuvat, Paakkanen sanoo.

Myönteisyys + myönteisyys = moninkertaista myönteisyyttä

Myötätuntotutkija toivoo, että työpaikoilla saataisiin pienet positiiviset hetket näkyviksi. Se voi vaatia, että aluksi niitä positiivisia hetkiä pitää hiukan etsiä.

– Kyse on pienistä tapojen muutoksista. Esimerkiksi, miten me reagoimme toisen hyviin uutisiin? Sanommeko vain kiva, mutta sitä ei näytetä tunteissa tai jopa vaihdetaan puheenaihetta?

Pienen harjoittelun jälkeen oppii kääntämään negatiivisetkin asiat positiivisiksi. Ensin negatiivinen asia kohdataan ja sitten asiaa viedään eteenpäin. Vähätellä ei tietenkään saa, eikä kääntää katsettaan pois, vaan tärkeintä on toisen pahan olon hälventäminen, Paakkanen muistuttaa.

– Voimakkain työkalu kaikista on kuunteleminen. Kun antaa negatiivisille tunteille myötätuntoista huomiota, tunne helpottaa. Ja kun antaa positiiviselle tunteelle positiivista huomiota, se kasvaa.

Kotona riitelyn tai työstressin tunteiden vallassa on vaikea olla tuottava ja keskittyä töihin. Jos veri, happi ja sokeri ovat kerääntyneet aivoissa tunteita säätelevään limbiseen järjestelmään, ei faktojen kuuntelu palavereissa oikein kiinnosta. Miia Paakkanen neuvoo, että tunnehöyryt kannattaa ensin päästellä ulos.

– Palavereissa ihan se perinteinen ”mikä meininki” -kysymys on todella suositeltava. Kun ensin kohdataan se ihminen, joka haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, niin sen jälkeen ollaan vapaampia ottamaan faktaa vastaan. Tunteista ei ole pakko puhua, eikä niihin tarvitse jähmettyä, mutta jos on joku hankala asia, niin sen uskaltaisi tuoda esille.