Pimeäsukellus on kuin vedenalainen avaruusmatka

Oulun seudulla on parikymmentä aktiivista sukellusharrastajaa.Vaikka harrastus mielletään lämpimien olosuhteiden ajanvietteeksi, sukeltaa voi Suomessakin läpi vuoden.

Kaksi pimeäsukeltajaa harrastuksensa parissa.

Paikkoja, joissa sukeltaessa näkyvyys on hyvä, on rajallisesti. Siksi pimeäsukellus tarjoaa harrastajan arkeen virkistävän vaihtoehdon, kun tuttua vettä saa tutkia valokeilan avulla. Mustaan veteen upottautuvan sukeltajan näkyvyys on rajattu, mutta ympäristö on sitäkin ihmeellisempi.

– Ei sitä voi oikein sanoin kuvailla, se täytyy itse kokea, kertoo tänä kesänä laitesukelluksen aloittanut Lauri Stenius.

– Se on hyvin erilaista, aivan kuin leijuisi toisella planeetalla, Oulun Vesimiehet ry:n puheenjohtaja Pasi Pentinpuro kuvailee.

Arjen haasteet eivät ulotu pinnan alle

Mustassa vedessä toiset sukeltajat valaisevat näkymiä. Vuosien saatossa veteen unohdettuja esineitä voi ihailla helmeilevien vesikuplien keskellä. Löytyy pyykkinaru ja auto. Jopa piano lojuu hiekkamontun pohjalla.

Ensimmäistä kertaa sukeltavalle kokemus on erityisen häkellyttävä. Pitkälle syksyä mentäessä vesi on jo kylmää, mutta varusteet kohdillaan siitä ei ole vaivaa. Suomessa sukelluksessa käytetään yleensä kuivapukua, jonka alle voi pukea lämpimiä vaatekerrastoja. 

Se on hyvin erilaista, aivan kuin leijuisi toisella planeetalla.

Pasi Pentinpuro

Harrastajalle sukeltaminen on hyvä irtiotto arjesta.

– Siellä kyllä työasiat ja arjen haasteet unohtuu täysin. Sukeltaessa on tärkeää pysyä rauhallisena ja rentona. Se on mukavaa ja rauhallista, Pentinpuro kertoo.

Sukellusharrastaja on apu kadonneen etsinnässä

Moni sukellusharrastaja kuuluu myös vapaaehtoiseen pelastustoimintaan. Paikallisia sukeltajia saatetaan pyytää avuksi kiireettömille etsinnöille, esimerkiksi hukkuneiden löytämiseksi.

Pentinpuro kertoo, että sukellusharrastajana saa silloin tällöin pyyntöjä naapureilta ja ystäviltä etsiä kadonneita esineitä vedestä.

– Näitä on useita kertoja kesässä. On etsitty avaimia, perämoottoria ja jopa vihkisormusta, mutta sitä ei valitettavasti löytynyt, Pentinpuro kertoo.