Marita Toiviainen – virkaomainen nyrkit savessa

Marita Toiviainen teki muutama vuosi sitten dramaattisen elämänmuutoksen. Hän jätti yritysrahoittajan työnsä pankissa ja ryhtyi vähävoimaisten kanssaihmisten yleiseksi edunvalvojaksi, virkaomaiseksi.

Kotimaa
Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

Painan Imatran edunvalvontatoimiston ovisummeria vanhan postitalon kolmannessa kerroksessa. Yleinen edunvalvoja työskentelee täällä perjantaisin.

Oven avaa siro, lempeältä vaikuttava rouva.

– Marita Toiviainen, johtava edunvalvoja, hän esittäytyy ja kättelee vieraan.

Luulin tapaavani varautuneen, kylmäkiskoisen ja elämään kyllästyneen jakkunaisen. Olenko erehtynyt?

Edunvalvontaan ei pääse eikä joudu tuosta vaan

Aina kun ihminen määrätään yleiseen edunvalvontaan, taustalla on jokin sairaus.

Edunvalvontaan ei pääse pelkästään sillä perusteella, että laskujen maksaminen ei huvita.

Edunvalvontaan päätyminen on pitkä prosessi.

Taustalla on aina jokin sairaus.

Usein vasta sitten kun ihmisen taloudelliset asiat ovat täydellisessä umpisolmussa eikä hän itse heikentyneen terveytensä takia kykene asioitaan hoitamaan, käräjäoikeus tai maistraatti määrää hänet yleiseen edunvalvontaan.

Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

Yleisesti luullaan, että yleisiä edunvalvojia työllistävät eniten ikääntyneet muistisairaat. Se ei pidä paikkaansa. Marita Toiviainen piirtää lehtiöönsä prosenttiluvut 40, 30 ja 30.

– Päämiehistämme 40 prosenttia on ikähaarukassa 65-100, hän muistuttaa.

Eniten päänvaivaa yleisille edunvalvojille aiheuttavat yhteiskunnan kelkasta pudonneet 40-65 -vuotiaat. Usein he ovat päällisin puolin riskissä kunnossa olevia miehiä. Tähän joukkoon kuuluu 30 prosenttia yleisen edunvalvonnan asiakkaista.

– Keski-ikäiset päämiehemme kärsivät erilaisista sairauksista kuten mielenterveysongelmista ja päihdeongelmista.

Loput 30 prosenttia edunvalvonnan asiakkaasta on alle 40-vuotiaita. Kehitysvammaisia, mielenterveyspotilaita, jonkin verran myös päihdeongelmaisia.

Ensitapaaminen jännittää – jokaista

Edunvalvojan ja uuden päämiehen ensitapaamisen yllä leijuu aina valtava tunnelataus.

Jokaista jännittää. Puhutaan niitä näitä. Ihminen lukee ihmistä, puolin ja toisin. On löydettävä yhteinen taajuus.

– Aloitan rupattelun leppoisasti, tilanteen mukaan. Kerron kuka olen ja että minä hoidan jatkossa hänen raha-asioitaan. Kaikki muu jää ennalleen, mutta isot raha-asiat on viisasta hoitaa porukassa.

– Kyse on tunteista, päämiehen tunteista.

Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

Kotitapaamisille ei koskaan mennä yksin. Se on työturvallisuuskysymys. Se on myös oikeusturvakysymys niin edunvalvojalle kuin tämän päämiehellekin.

– Yleensä ensitapaamiskeikalle lähtee edunvalvojan kaveriksi oma työpari sekä kodinhoitaja tai sosiaalityöntekijä. Mahdollisen omaisenkin otamme mielellämme mukaamme.

Rikkaita ja rutiköyhiä – salkunhoitoa ja velkajärjestelyjä

Kun edunvalvoja on saanut uuden päämiehen, edessä on ihmiselämän inventaario.

Mistä rahaa on tullut, mihin sitä on mennyt – ja paljonko sitä on sukanvarressa?

Päämiehen pankkitilit, sijoitukset ja muu omaisuus eri muodoissaan kartoitetaan ja luetteloidaan. Samoin velat.

Useimmiten kaikki juoksevat laskut ja eläkkeet käännetään edunvalvojan osoitteeseen. Edunvalvoja pitää silmällä, että meno- ja tulovirrat ovat tasapainossa.

Toisten perintöä varten ei säästetä.

Marita Toiviaisen päämiesten joukkoon mahtuu sekä hyvin toimeentulevia että vähävaraisia.

– Välillä hoidan osakesalkkuja, välillä velkajärjestelyjä.

Päämiehen itsemääräämisoikeus on pyhä asia, sitä kunnioitetaan.

– Jos rahaa on, tietysti sitä saa kuluttaa. Kunhan laskut tulevat hoidetuiksi, siitä vaan. Katsomme päälle vain sen verran kuin on pakko – ihan siltä varalta, että homma karkaa käsistä. Toisten perintöä varten ei säästetä.

Omat käyttövarat voivat jäädä kymppeihin viikossa

Edunvalvoja haarukoi päämiehensä kanssa myös sen, kuinka paljon päämies tarvitsee tai hänellä on mahdollisuus saada omia henkilökohtaisia käyttövaroja.

– Laskemme ensin varat, tulot ja pakolliset menot, ja ynnäilemme sen jälkeen, kuinka suureen kuukausittaiseen käyttörahaan päämiehellä on varaa.

Kaikki säästöt tuppaavat hupenemaan asiakasmaksuihin.

– Muutaman kympin viikoittaisella käyttörahalla on sitten maksettava jalkahoidot, vaatehankinnat, tupakat ja muut elämän pikku nautinnot. Tosi tiukilla silloin ollaan.

Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

Asuminen kunnallisessakin palvelutalossa maksaa paljon.

– Vaikka niitä säästöjä palveluasumisen alkuvaiheessa olisikin, ne tuppaavat hupenemaan melko pian asiakasmaksuihin ja erilaisiin palveluihin.

Jos päämiehellä on runsaasti säästöjä ja mahdollista muuta varallisuutta, myös yksityinen palvelukoti on mahdollinen.

– Yksityisten palvelukotien palvelumaksut ovat useimmille meistä liian korkeita. Niiden kuukausimaksu liikkuu 3 500 ja 4 500 euron välissä joten aika nopeasti pankkitili niissä tyhjenee.

Vastuulla 1200 ihmisen maalliset huolet

Marita Toiviainen sanoo, että yleinen edunvalvoja on rinnalla kulkija, kanssalainen.

– Olen tukihenkilö, autan päämiestäni pärjäämään arjen suurissa asioissa.

Viralliselta titteliltään Toiviainen on Lappeenrannan oikeusaputoimiston johtava edunvalvoja.

Päällikkö-Toiviaisen lisäksi hänen johtamassaan virastossa työskentelee seitsemän muuta edunvalvojaa ja yksitoista edunvalvontasihteeriä.

Edunvalvojat ja edunvalvontasihteerit työskentelevät vakituisina työpareina. Se helpottaa työtä. Usein pelkkä työparin toisen osapuolen huokaus kertoo toiselle kaiken tarpeellisen.

Olen tukihenkilö, kanssalainen arjen suurissa asioissa.

Toiviaisen virkavaltakunta, toiminta-alue, on laaja. Etelässä Luumäki ja Savitaipale, pohjoisessa ja Parikkala. Ja siinä välissä Lappeenranta, Imatra ja Ruokolahti. Siis koko Etelä-Karjala.

Asiakkaita eli päämiehiä Lappeenrannan edunvalvontatoimistolla on 1273. Jokaisella yksittäisellä edunvalvojalla on vastuullaan kutakuinkin 160 päämiestä.

Päämies ei ole kiva tai ilkeä – hän on omanlaisensa

Otaksun ääneen, että päämiehiä lienee kahdenlaisia: mukavia ja vähemmän mukavia. Marita Toiviaiselle toimittajan luokittelu on vieras.

– En jaottele ihmisiä kivoihin ja ilkeisiin. He kaikki ovat omanlaisiansa ihmisiä. Heillä kaikilla on oma elämänhistoriansa, oma tapansa ajatella. Me kaikki olemme erilaisia. Ja niinhän sen pitääkin olla.

– Joskus päämiehellä on poikkeuksellisen huono päivä, mutta saattaa se huono päivä osua myös minulle itsellenikin. Joskus asiat rullaavat, joskus eivät.

Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

Marita Toiviainen sanoo, että kaikkein palkitsevinta hänen työssään on se kun päämies, nykäisee hihasta, iskee silmää ja kuiskaa ”Sie oot kiva, kun sie huolehit miusta”.

– Kun menen hoitokotiin, ja päämies parahtaa iloisena "No sie jo sit tulitkii. Mie oon jo ootelt sinnuu", tippahan siinä tulee silmäkulmaan.

Eräs Lappeenrannan yleisistä edunvalvojista sai äskettäin kutsun päämiehensä syntymäpäiville.

Kutsu oli lempeä, mutta vaativa. Paikalle on saavuttava, koska ”siehän oot miun virkaomainen”.

Virkaomainen. Siitä ei päämiessuhde parane.

Dramaattinen elämänmuutos

Marita Toiviainen eli nuoruutensa imatralaisessa työläiskodissa, viisilapsisen perheen keskimmäisenä tenavana.

– Aina tehtiin kovasti töitä. Mitään ei saanut ilmaiseksi. Työnteko ja rehellisyys olivat elämän kulmakivet.

Toiviainen on nuoresta tytöstä asti rakastanut ruuanlaittoa ja leipomista.

– Jos en olisi tullut allergiseksi, olisin varmaankin kotitalousopettaja. Allergian takia uravalinta oli mietittävä uusiksi.

– Sitten pääsin kesätöihin pankkiin. Siitä alkoi 35 vuotta kestänyt pankkiurani, pankkineidistä esimieheksi ja lopulta yritysasiakkuuspäälliköksi

Marita Toiviainen
Tommi Parkkinen/Yle

.

Toiviainen opiskeli aikuisella iällä, viisikymppisenä, kauppatieteen maisteriksi – kahdessa vuodessa.

– Tuntui vain siltä, että voisihan tätä elämää katsella joltakin toiseltakin kantilta kuin pankin ikkunasta. Aikansa kutakin. Halusin tehdä töitä ihmisten kanssa nyrkit savessa.

Työpaikkailmoitus yleisen edunvalvojan virasta osui Toiviaisen silmään sattumalta. Se oli siinä.

Jätin pankkihommat. Halusin tehdä töitä ihmisten kanssa nyrkit savessa.

– Sukulaiset, naapurit ja silloiset pankkityökaverit olivat ihmeissään. Hulluksiko se on tullut?

– Kotona mies ja lapset kannustivat minua. He sanoivat, että tee ihmeessä vain ja ainoastaan sitä mikä hyvältä tuntuu.

Onko uranvaihto bisnesrahoituksesta edunvalvojaksi kaduttanut?

– Ei pätkääkään.