Suomalainen Lasse Enersen tekee uraa haamusäveltäjänä Hollywoodissa

Suomalaissäveltäjän ensimmäinen iso työkomennus Hollywoodissa oli musiikin säveltäminen Showtimen Penny Dreadful –sarjaan.

kulttuuri
Lasse Enersen
Lasse EnersenTomi Hinkkanen

Säveltäjä Lasse Enersen joutui kovan paikan eteen, kun hän sai tehtäväkseen säveltää musiikkia HBO:n Penny Dreadful -sarjaan. TV:ssä pyöri jo sarjan tulevien jaksojen mainokset – niiden, joihin Enersenin oli määrä säveltää. Silloin säveltäjän otsalle nousi kylmä hiki. Hän tajusi, että työ olisi saatava valmiiksi ennätysajassa.

Sävellystyö on tapahtunut täällä, Enersenin perheen kodin autotallissa. Se sijaitsee rauhallisella kadulla Burbankissa, Los Angelesin esikaupungissa, kivenheiton päässä elokuvastudioista. Enersen on rakentanut autotalliin omin käsin studion.

– Katsoin vain YouTube –videoilta, miten rakennetaan seinä, katto, lattia, ilmastointi ja akustiikka. En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt vastaavaa. Ajattelin, että on fiksua tehdä kaikki alusta asti itse. Silloin on edes kerran elämässään rakentanut jotain, Enersen, 38, perustelee.

Säveltäjän on sävellettävä joka päivä - oli työtä tilattu tai ei

– Heti kun sain tämän studion valmiiksi, tein tietoisen päätöksen, että sävellän joka päivä kahdeksan tuntia, oli mulla sitten töitä tai ei. Ajattelin, että olen tyhmä, jos en kehitä itseäni samalla kun etsin töitä ja odotan, että jotain tapahtuu. Se oli jälkikäteen ajateltuna fiksu päätös, sillä mitä parempi olen, sitä helpompi on saada töitä, kertoo Lasse Enersen.

Enersenin musiikki on klassisen melodista, mutta toimintaa, kauhua, ja hirviömusaakin irtoaa tarvittaessa. Hänellä ei kuitenkaan ei ole kätköä, josta voisi tarvittaessa vetää esiin ennalta sävelletyn soundtrackin.

– Melkein kaikki säveltäjät kirjoittavat pöytälaatikkoon, mutta en ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi käyttänyt sieltä mitään. Jokainen elokuva kun vaatii jotain, joka on tehty juuri sitä varten. Kuulen heti, jos elokuvassa on käytetty musiikkia, joka ei ole tehty siihen. Kun ammattilainen tekee musiikkia, se istuu elokuvaan kuin räätäli olisi tehnyt sen, Enersen tietää.

Lasse Enersen
Lasse Enersen Burbankissa.Tomi Hinkkanen

Tekniikan keskellä

Studiossa on niin hyvä akustiikka, että siellä voi äänittää oikeillakin instrumenteilla. Valtaosa työstä on kuitenkin digitaalista.

– Elokuvasäveltäjän erottaa normaalista säveltäjästä se, että hänellä on valtavasti laitteita. Tässä on eri ruutuja, keyboardeja ja miljoona softaa samanaikaisesti päällä, Lasse esittelee.

Takavuosien syntetisaattoreissa oli oma keinotekoinen äänensävynsä, mutta nykyään niillä voidaan matkia mitä tahansa instrumenttia. Säveltäjä painaa koskettimistaan mitä erilaisempia ääniä – jousia, viuluja, torvia.

– Tässä on kaikki sinfoniaorkesterin soittimet ja niiden eri soittotavat eri raidoilla. Näin ollen pystyn soittamaan koskettimilta vaikka fagottia tai oboeta ja luomaan äänitteen, joka kuulostaa sinfoniaorkesterilta, säveltäjä selittää.

Teos lähetetään orkestroijalle, joka kirjoittaa partituurit. Niiden pohjalta orkesteri soittaa ne äänitysstudiossa. Oikeaa orkesteria ei säästösyistä toisinaan käytetä lainkaan, vaan säveltäjän tekemä digitaalinen versio kuullaan lopullisessakin teoksessa. Niin tehdään usein tv-ohjelmissa.

"Silloin en tiennyt, että alalla on likainen salaisuus"

Enersen on säveltänyt lapsesta saakka. Ensimmäinen sävellystyö nimeltä Kaislikossa suhisee syntyi jo seitsemänvuotiaana.

Suomessa Enersen sävelsi paljon musiikkia ulkomaisiin dokumenttielokuviin. Sitten Enersen lähestyi sähköpostilla ja musiikkinäytteiden kera ihailemansa ranskalaissäveltäjä Alexandre Desplatin manageria ja tarjosi itseään säveltäjän avustajaksi.

– Sain vastauksen jo varttia myöhemmin. Desplatilla ei ollut koskaan aikaisemmin ollut assistenttia, mutta nyt hän oli tekemässä musiikkia samanaikaisesti kahteen elokuvaan, säveltäjä muistelee hyvinajoitettua yhteydenottoaan.

Enersen muutti Pariisiin. Hänelle rakennettiin pieneen yksiöön samanlainen studio kuin ranskalaissäveltäjällä oli. Näin laitteet ja ohjelmat olivat yhteensopivat. Suomalainen sävelsi musiikkia tiettyihin kohtauksiin Desplatin nimissä.

– Silloin en tiennyt, että alalla on likainen salaisuus. Isoilla elokuvasäveltäjillä on useita avustajia säveltämässä. Nimisäveltäjä tekee 30 minuuttia musiikkia, jota ei ole kirjoitettu suoraan kuvaan. Assistentit ottavat sieltä teemoja ja tekevät kovimman työn, Lasse selittää.

Avustajat ovat yleensä nuoria säveltäjiä. He eivät saa työstään kunniaa tai tekijänoikeuskorvauksia, mutta suostuvat järjestelyyn kokemustaan kartuttaakseen. Myös Enersen on Pariisin pestiinsä tyytyväinen.

Lasse Enersen
Lasse EnersenTomi Hinkkanen

Ison veden taa

Kipinä Yhdysvaltoihin muuttamiselle syttyi kolme vuotta sitten.

– Vaimoni sai kustantajan ja agentin lastenkirja-alalta Yhdysvalloista. Lapsemme olivat silloin yksi- ja kolmevuotiaat. Päätimme, että jos ikinä aiomme mennä Yhdysvaltoihin, niin se on nyt, Enersen taustoittaa.

He saivat työviisumin kolmeksi vuodeksi. Ensimmäiseksi Enersenin oli löydettävä työnsaantiin tarvittava agentti.

– Laitoin agentti Seth Kaplanille sähköpostia ja musiikkia. Hän kuunteli kaikki sävellykseni, jotka netistä löytyvät ja piti niistä. Tapasimme Hollywoodissa ja pari viikkoa sen jälkeen hän soitti ja kysyi, haluaisinko säveltää musiikkia Penny Dreadful -sarjaan, Enersen kertaa.

Taas Enersenille rakennettiin identtinen studiosysteemi. Viikko agentin puhelusta miehellä oli Penny Dreadfulin päätähdet Eva Green ja Timothy Dalton edessään ruudulla ja hän alkoi kirjoittaa sarjaan musiikkia.

– Sanoin vaimolle, että tämä on elämäni tilaisuus. Hommasimme siivoojan, jotta vaimo myös pystyy tekemään jossain välissä omaa työtään. Rupesin kuntoilemaan entistä enemmän ja pitämään ruokavaliostani kiinni, sillä jos tulen kipeäksi, olen kusessa, säveltäjä hymähtää.

Uran kovin koitos

Enersen sävelsi 90 päivää putkeen.

– Se oli äärimmäisen tiukka ja kovatahtinen työrupeama. En nähnyt lapsia tarpeeksi. Istuin studiossa 16 tuntia joka päivä. En ole ikinä ennen tehnyt niin paljon töitä kuin sen kolmen kuukauden aikana, säveltäjä huokaa.

Säveltäjän musiikki soi kuudessa Penny Dreadfulin jaksossa. Palkkioksi mies kuittasi keskivertoamerikkalaisen vuosipalkkaa vastaavan summan. Taaskaan diiliin ei sisältynyt tekijänoikeuksia tai niistä maksettavaia korvauksia, vaan ne pistää taskuunsa sarjan pääsäveltäjä.

– Kun on töitä, niitä on hirveästi. Siinä pitää kirjoittaa kokonaisen oopperan verran musiikkia kuukaudessa tai kahdessa. Se on järjetön määrä musiikkia. Ja sen pitää olla hyvää musiikkia. Tämä on vähän epäinhimmillinen duuni, mutta sen takia se on myös tosi siistiä. Nyt kun ei ole samanlaista pestiä päällä, on tylsää. On koukuttavaa kun on paljon töitä, mies naurahtaa.

Musiikki tekee elokuvasta enemmän

Elokuvasäveltäjän on ymmärrettävä musiikin lisäksi elokuvan kieli.

– Pitää ymmärtää käsikirjoituksen kolminäytöksinen rakenne, mitkä ovat tarinan tärkeimmät kohdat ja ymmärtää, mitä elokuva yrittää sanoa, Lasse luettelee.

Säveltäjä näkee filmin ensi kertaa raakaleikattuna versiona. Ohjaajan kanssa neuvotellaan, millaista musiikkia siinä tulisi olla.

– Joillakin on hyvin tarkka näkemys siitä ja toiset eivät tiedä yhtään. Täytyy olla joustava ja yrittää tehdä musiikilla elokuvasta parempi, Enersen kuvailee.

Hän käy joka kohtauksen läpi ja miettii, miksi siihen tarvittaisiin musiikkia.

– Alan säveltää saman tien. Lähden kokeilemaan jotain, laitan jonkun saundin tai soinnun. Kokeilen, mikä istuisi siihen kuvalliseen maailmaan, jottei se olisi ylimääräinen elementti. Musiikilla aina alleviivataan jotain tai kerrotaan jotain, mitä kuva ei kerro, Lasse luonnehtii.

Musiikin tarkoitus on auttaa yleisöä seuraamaan tarinaa. Tärkeitä vuorosanoja voidaan painottaa musiikilla. Se ei saa häiritä elokuvan seuraamista tai aiheuttaa myötähäpeää. Musiikin on tuettava elokuvan maailmaa.

– Jos on vaikka synkkä kauhuelokuva, pitää miettiä, miltä kauhu tuntuu ja minkälaisia soittimia ja soittotapoja käytän tässä. Esimerkiksi romanttisissa komedioissa käytetään usein näppäilemällä soitettavia pizzicato-jousia.

Yleisöllä on tietty ennakko-odotus elokuvamusiikista.

– Se on aina se ”sama, mutta erilainen”. Musiikin pitäisi olla jollain tavalla tuttua, mutta myös samalla uniikkia, Enersen kiteyttää.

Lasse Enersen
Lasse Enersen Burbankissa Warner Bros -studioiden edustalla.Tomi Hinkkanen

Eurooppalainen Ameriikassa

Säveltäjä on tyytyväinen kolmeen ensimmäiseen Ameriikan-vuoteensa.

– Täällä tutustuu huikeisiin lahjakkuuksiin. Eurooppalaiset jyräävät tälläkin alalla aika paljon. He tuovat ehkä sitten erilaista, uutta verta, joka kiinnostaa, Lasse arvelee.

Säveltäjän uusin projekti on suomalaiselokuvan parissa. Siitä ei vielä voi paljastaa muuta, kuin että leffaa aletaan kuvata ensi vuonna. Lähtiessään Hollywoodiin Enersenien suunnitelmana oli katsoa, miten pitkälle he kolmessa vuodessa pääsisivät ja päättää sen jälkeen jatkosta.

– Olemme hakeneet uutta viisumia, joten kyllä me taidamme tänne jäädä ainakin vielä kolmeksi vuodeksi eteen päin, Lasse Enersen toteaa tyytyväisenä.

Tomi Hinkkanen, Los Angeles