Oma lennonopettaja on ilmailukerhon elämisen edellytys

Lapissa tilanne oli vuosia se, ettei uusia lennonopettajia tullut ja opetus oli yhden miehen varassa. Ilman omaa koulutusta kerhojen on vaikea houkutella uusia harrastajia.

ilmailu
Pohjolan moottorilentäjien lennonopettaja Juhani Järvenpää vesitasolentokoneen edessä.
Juhani Järvenpää kouluttaa Lapissa muun muassa kellukekoneita lentäviä. Hän oli pitkään maakunnan ainoa lennonopettaja, mutta nyt seuraajia on saatu pian parikin.Antti Heikinmatti / Yle

Lennonopettajien puute voi tappaa ilmailuharrastuksen pienissä kerhoissa. Esimerkiksi Lapissa ehti vuosia olla vain yksi lennonopettaja, eikä uusia koulutettavia löytynyt.

Oma lupakirjakoulutus on harrastustoiminnan tulevaisuuden kannalta avainasia, sanoo lennonopettaja Juhani Järvenpää Pohjolan moottorilentäjistä. Jos uusia harrastajia ei voida kouluttaa, toiminta hiipuu.

– Kyllä se näivettää väkisinkin kerhon toimintaa. Lähteä nyt Kemistä vaikka Ouluun, mikä on tällä hetkellä lähin paikka missä saa lupakirjakoulutusta, niin kyllä se on työlästä ja paljon kalliimpaakin, Järvenpää sanoo.

Järvenpää oli pitkään Lapin ainoa lennonopettaja. Nyt opettajia on saatu Sodankylään toinen ja pian valmistuu kolmaskin Kemiin. Muun muassa aktiivisesti purjelentoa harrastavassa Perämeren ilmailukerhossa tilanne on heikompi: voimassaolevia kouluttajalupia ei enää ole yhtään.

Palo ilmailuun innosti opettajaksi

Järvenpää on opettanut uusia harrasteilmailijoita Lapissa vuodesta 1984 lähtien. Tämän vuoden aikana lentotunteja on kertynyt Pohjolan moottorilentäjien tulevan toisen lennonopettajan kouluttamisessa.

Pohjolan moottorilentäjät ry:n lennonopettaja Petri Rautio.
Antti Heikinmatti / Yle

– Se mitä siinä eniten tarvitaan, on innostus ilmailuun ja jaksamista olla lentokentällä tuntitolkulla, vaikka ei välttämättä pääse lentämään. Kyllä se on se luonne ja asenne kaikista tärkein, Järvenpää kuvailee.

Lennonopettajaksi opiskelemista jarruttaa pohjoisen ilmailuharrastajien parissa ainakin kaksi seikkaa: koulutus on kallista ja vaatii sitoutumista. Toistaiseksi lento-osan voi suorittaa Lapissa, mutta teoriakoulutusta varten on matkustettava Lahteen tai Helsinkiin.

– Teoriaa on 130 tuntia ja koulutuksissa on sadan prosentin läsnäolopakko. Vaikka tulevaisuudessa osa teoriasta voitaisiin siirtääkin nettiin, niin kaikkea ei missään tapauksessa, sanoo piakkoin lennonopettajaksi valmistuva Petri Rautio.

Raution opiskeluja on helpottanut se, että Järvenpää on päässyt eteläsuomalaisen lentokoulun kirjoihin, ja opettajakurssilla vaaditut tunnit on voitu lentää Kemin seudulla.

Ilmailuharrastuksella uutta nostetta

Päätös lennonopettajaksi ryhtymisestä syntyi paitsi omien ammattilentäjähaaveiden pohjalta, mutta myös kerhon jatkuvuuden turvaamisen vuoksi.

– Lentäminen on kuitenkin ollut itselle aina tärkeä harrastus ja lennonopettamisessa pääsee antamaan niitä taitoja muillekin ja houkuttelemaan muitakin tämän hauskan harrastuksen pariin, Rautio kertoo.

Ammattilentäjien työtilaisuudet ovat viime aikoina olleet paranemassa, mikä on lisännyt myös harrasteilmailun houkuttelevuutta. Moni urasta haaveileva aloittaa yksityislentäjän lupakirjasta.

Tämä on näkynyt myös pohjoisessa, sanoo Rautio.

– Minuakin on kysytty jo Ouluun sekä lennonopettajaksi että hyppykonetta lentämään. Lupakirjakurssille tulijoita kuulosti Oulussa olevan enemmän kuin siellä voidaan ottaa.