Aki sai omanlaisensa lottovoiton Saimaan saaresta: "Tuli sydänalaan sellainen hyvä tunne"

Lossinkuljettajan työpaikan avautuminen Saimaan saaressa oli Aki Purhoselle tilaisuus paluumuuttoon. Pietolansaari on osa Savonlinnan kaupunkia, mutta täydellisen syrjässä humusta.

mökkeily
Aki Purhonen kuljettaa Pietolansaaren lossia
Aki Purhonen on lossinkuljettaja Pietolansaaressa.Tanja Perkkiö / Yle

Pietolansaari. Savonlinnan kaupungin keskusta on 20 kilometrin päässä lossilta. Eihän tämä siis syrjässä ole, linnun- tai tässä tapauksessa saimaannorpantietä. Mutta maantietä täältä on matkaa kaupungin torille 85 kilometriä. Matka-aika noin puolitoista tuntia.

– Tuolta ne kaupungin valot taivaanrannasta illalla kajastaa, nauraa Aki Purhonen.

Pietolansaareen on tienviitalta matkaa 18 km.
Pietolansaareen ei pääse isolta tieltä.Tanja Perkkiö / Yle

Hän on syntyperäinen saarelainen ja muutti 5 vuotta sitten takaisin kotiinsa. Nyt 41-vuotiaana, entinen ravintolapäällikkö ja -kokki ajaa työkseen Pietolansaaren tilauslossia eli on töissä joka toinen viikko, joka toinen viikko voi vaikka reissata.

– Nyt on mennyt tiiviisti mökkiä rakentaessa, mutta ihan kohta se on valmis, sanoo itse rakentava Aki.

Kierrätystä ja naapuriapua

Hirret ovat satavuotiaat, ne Aki sai kummiltaan, uunin muurauksessa auttaa tuttu saaren asukas ja sitä ja tätä ja tuota on tehty muiden saarelaisten kanssa yhteistyössä. Itse on tullut opeteltua niin puiden kaatamista kuin niistä kattopaneelien tekemistäkin. "Sipi" toistuu puheissa.

– Toinen lossinkuljettaja eli Sipi Mielikäinen on hyvä ystävä, päivittäin soitan ja kyselen apua, niin mökkityömaalla, kuin täällä lossillakin.

Aki Purhonen ja pian valmistuva mökki
Aki Purhonen on suunnitellut itse mökkinsä ja se tehdään pitkälti kierrätysmateriaaleista. Hirret ovat satavuotiaat. "Ikinä en tätä pysty myymään."Tanja Perkkiö / Yle

Aki Purhonen kehuu ja kertoo saaren yhteisöllisyyttä useita kertoja. Vaikka seurakunta on sekalainen, puolivuotiaasta 80-vuotiaaseen, niin yhteen hiileen puhalletaan. Se on kuulemma pakko, kun kukaan muukaan ei saarelaisia auta. Syrjässä asuminen tehdään koko ajan vaikeammaksi, tuntuu saarelaisesta.

Leville iski lottovoitto

41-vuotiaan vilkkaan sinkkumiehen ei luulisi viihtyvän kaukana riennoista, mutta se on juuri päinvastoin. Ravintolaelämää tuli nähtyä niin töissä kuin muutenkin Levin-vuosina.

– Minulla oli kyllä hyvä työpaikka Levillä ja Lappiin tykästyin. Siellä varmasti olisin, jos ei olisi tullut tätä lottovoittoa, kertoo Aki.

Tuli sydänalaan sellainen hyvä tunne, kun muutin takaisin. Että kuulun tänne. Saarelaisuus on sydämessä, eikä se lähde pois.

Lottovoitto hänelle oli, että Pietolansaarella avautui lossinkuljettajan paikka. Hetken harkittuaan hän jätti Levin ja palasi kotiin. Tilauslossinkuljettaja on työviikoillaan koko ajan työssä, lähtö voi tulla puolen tunnin varoajalla.

– Ympäri vuorokauden ajetaan, aamulla puoli seitsemältä yleensä ensimmäinen lähtee töihin ja illansuussa palaavat. Mutta lossin saa tilata milloin vain, selittää Aki Purhonen.

Ehkä ollaan pussin perällä, mutta sumpun suu ei ole kiinni.

Sydän vai järki?

Maisemat kumpuilevat, vettä on kaikkialla, on kalliota, peltoa, metsää ja taivasta. Akikin kehottaa vain katsomaan ympärilleen, kun paluusta kysyy. Mutta onhan siinä muutakin, johon ulkopuolinen voi tarrautua vain, jos on samanlainen kotiseutusuhde.

– Tuli sydänalaan sellainen hyvä tunne, kun muutin takaisin. Että kuulun tänne. Saarelaisuus on sydämessä, eikä se lähde pois.

Yleinen tie päättyy veteen, jatkuu lossilla
Pietolansaarentie päättyy veteen ja matka jatkuu tilauslossilla. Tanja Perkkiö / Yle

Aki Purhonen ei ole mikään erakko tai hiljainen tuppisuu. Puhetta pulppuaa ja mökkirannassaan hän esittelee keittiökodan, jossa ammattikokki hemmottelee ystäviään viimeisen päälle ruuilla ja juomilla.

Moni haaveilee tällaisesta, mutta jos se muutto olisi edessä, ei kuitenkaan muuttaisi.

Talkoisiin ei ole tänne varmaan vaikeaa houkutella ystäviä muualta?

– Taitaa olla vääränlaisia ystäviä, ne vaan juopottelee täällä, hekottaa Aki.

Saaren asukkaat sensijaan kaikki auttavat toisiaan kykyjensä mukaan. 14 vakituisen asukkaan saaren vuoden toimintakalenteri kuulostaa vilkkaalta: on hirvikauden avaus, pääsiäispilkki, rantakala, peijaiset, pikkujoulut, "suarkirkko", joka kertoo myös yhteistyöstä Saukonsaaren ja Pesolansaaren suuntaan.

Jokaista tarvittaisiin yhteisössä

Kesäasukkaita ja sellaisia vapaa-ajan asukkaita, jotka viihtyvät Pietolassa paljon, on tietysti vakituisten lisäksi myös. Heitä Purhonen toivoo mukaan toimintaan.

– Vaikka tietää, että viikonloput menee herkästi niissä omissa pihahommissa ja muissa mökkitöissä, niin uskallan sanoa, että saariyhteisön tapahtumiin ja talkoisiin osallistuminen kantaa kyllä hedelmää.

Aki Purhonen itse on ystävystynyt saaressa mökkeilevien saksalaisten kanssa, osoituksena on mökkityömaan lattialla kori baijerilaista olutta ja tehdyt reissut vieraisille Müncheniin.

Voisiko tänne muuttaa?

Palataan mökkityömaalta lossille, sillä on aika hakea iltapäivän ensimmäinen koulusta palaava kotiinsa. Lossinkuljettajan nuoruusvuosina saarelaislapset kävivät ala-asteen Särkilahdessa ja yläasteen Sulkavalla. Nyt kolme opintieläistä kulkee Pietolansaaresta Punkaharjulle kouluun. Ja lähes kaikki Aki Purhosen lossimatkaajat tulevat kuljettajan koppiin lauttamatkan ajaksi vaihtamaan kuulumisia.

– Kyllä kohtaan hämmästelyä, kun kerron muualla käydessäni, että asun saaressa ja vielä enemmän siitä, että olen lossinkuljettaja. Moni haaveilee tällaisesta, mutta jos se muutto olisi edessä, ei kuitenkaan muuttaisi.

Poliittisten päättäjien Aki Purhonen sanoo hallituksesta riippumatta vain leikkaavan ja vievän syrjäseutujen asumisen edellytyksiä. Siksipä hän kompensoisi asiaa kieltämällä yksityisautoilun kehäykkösen sisällä.

– Jos työn voisi tuoda mukanaan, niin sitten ehkä tännekin joku muuttaisi, täällä toimii nyt 4G ja jotenkin työnantajien pitäisi tukea etätyötä. Toisaalta tänne muuttaja joutuu luopumaan paljosta.

Toimittaja ei saa koskaan vastausta kysymykseen mistä Aki Purhonen on "lottovoittonsa" myötä joutunut luopumaan.