1. yle.fi
  2. Uutiset

Skootteri on herrasmieslaji, jossa jalka nousee vain tarpeellisen korkealle

Kun kilometrejä on tarpeeksi, ei tarvitse esittää enää rajua. Jalan saa heittää etukautta satulaan ja ottaa mukavan pystyasennon ajaessa. Skootterin omistaja saa huoltoasemalla usein juttuseuraa, sillä monet muistavat nuoruutensa ajopelejä. Kun yksi luopuu autosta ja vaihtaa skootteriin, toinen hankkii menopelinsä vaimolta salaa.

kulkuneuvot
Keltainen vespa.
Keltainen vespa kerää katseet ja nostaa monelle muistoja pintaan.Heidi Kononen / Yle

Hämeenlinnalainen Timo Manninen on ajanut vuosia erilaisilla menopeleillä, mutta isojenkin moottoripyörien jälkeen kotiin jäi skootteri.

–Koska siinä on tyyliä ja tunnelmaa! Skootterilla on helppo ja mukava ajaa. Ajoasento on pystympi ja jalka nousee vanhallakin miehellä paremmin skootterin selkään. Skootterissa istumakorkeus on matalampi, joten lyhyetkin ylettää paremmin, virnistelee Timo Manninen.

Punaisen peltiskootterin nopeusmittari ja virta-avain.
Punainen peltiskootteri tarvitsee säännöllisen voitelun. Kello kertoo, ettei ole kiirettä.Heidi Kononen / Yle

Usein puheissa sekoitetaan vespa ja skootteri . Skootteri on ajoneuvolaji ja vespa tuotemerkki. Ensimmäistä vespaa on ajettu jo vuonna 1946. Manninen on huomannut, että kun hurauttaa skootterilla huoltoaseman pihalle, alkaa tapahtua.

–Tunteet heräävät monilla ohikulkijoilla. Pariskunnat haluavat muistella nuoruutensa Italian matkoja ja moni haluaa istua skootterin selässä ja kokeilla miltä siinä tuntuu. Skootterisaattueet herättävät vähemmän pahennusta ja enemmän liikutusta, kertoo Timo Manninen.

Kolmipyöräisiä skoottereita huoltoaseman edessä
Kolmipyöräisiä malleja valmiina syysretkelle!Heidi Kononen / Yle

Skoottereiden kausi on sama kuin muidenkin motoristien. Kun lumi sulattaa ensimmäisen ajoväylät, menopeli kaivetaan esiin. Ja kun tiet alkavat jäätyä, heitetään haikeat hyvästit kuluneelle ajokaudelle. Timo Mannisella kertyy kauden aikana mittariin 6 000-10 000 kilometriä.

Saa heittää etukautta

Helsinkiläinen Petteri Hankonen hurauttaa huoltoaseman pihalle komeannäköisellä bemarilla. Vuosittain kilometrejä kertyy noin 15 tuhatta.

–Vuonna 2007 hankin ensimmäisen oman skootterin kun päätin luopua autosta. Jonkin ajan kuluttua kävi ilmi, että jokin menopeli pitäisi olla, ja maxiskootteri tuntui oikealta ratkaisulta. Käytännöllisyys ratkaisi ja eniten pidän siitä että näissä on omat tavaratilat ilman lisävarusteita. Työmatkoja ajan noin viisi tuhatta kilometriä ja loput sitten muuta ajoa. Viimeksi ajoin Jäämeren rannoille, kertoo Petteri.

–Vanhemmalla vespalla ajava saa usein kuulla muistoja nuoruusvuosilta ja maxeista kysytään suoraan, että mikä se oikein on, kertoo Petteri Hankonen.

Nainen pitää valkoista skootteria kypärä päässä.
Kirsin skootterissa on käsilaukulle oma naulakko.Heidi Kononen / Yle

Skoottereita löytyy kookkaista matkapyöristä liikuttaviin peltiskoottereihin. Eurooppalaiseen katukuvaan kuuluvat vespat, jotka ovat kuin koruja. Turkulainen Ilkka Sulonen osti ensimmäisen vespansa vaimolta salaa.

–No kun vaimo ostaa käsilaukkuja, niin minä ostin vespan, puolustautuu Sulonen.

–Huoltoasemalla tullaan usein sanomaan, että kiva kun joku ajaa näillä vielä. Tällähän voi ajaa vaikka Pradan puku päällä ja mustat kiiltävät kengät jalassa. Vespalla ajaessa pää tyhjenee ja voi parantaa yksikseen maailmaa kypärän sisällä. Ajaessa tuntee tuulen ja tuoksut; tuore ruoho, leikattu nurmikko ja puidut viljapellot, tunnelmoi Ilkka Turusta.

Lue seuraavaksi