Torniolaislaivan haaksirikko vei matkustajat hyiseen hautaan - raatihuoneen kattotiili perille 300 vuoden päästä

Vuonna 1722 Pietarsaaren edustalle uponnut laiva pystyttiin identifioimaan vasta tällä vuosikymmenellä.

Tornio
Kirje vuodelta 1723
Barthold Ervastin kirje vuodelta 1723.Kimmo Hiltula / Yle

Tornio oli 1710-luvulla kärsinyt paljon iso vihan aikana. Tornio oli venäläismiehityksen aikana poltettu maan tasalle, pystyyn ei ollut jäänyt juuri muuta kuin kuin kirkko.

– Tornio ei ollut ainoa suomalainen kaupunki, joka joutui iso vihan aikana kärsimään. Kohtalotovereita oli monia muitakin, kertoo Tornionlaakson maakuntamuseon johtaja Minna Heljala.

Rauhan koitettua haluttiin Torniosta rakentaa entistä ehompi, suunnitelmissa oli rakentaa muun muassa tiilikattoinen raatihuone. Moista tiilikattoihmettä ei maailman pohjoisimmassa kaupungissa oltu nähty.

Neljä luodolle huuhtoutunutta

Kolmen torniolaisen porvarin varustama laiva oli syksyllä 1722 palaamassa Tukholmasta lastissaan muun muassa ikkunoita ja rakenteilla olleen raatihuoneen kattotiiliä. Mukana oli lähes 22 matkustajaa ja miehistön jäsentä, pääosin varakkaampaa kansanosaa Torniosta ja muualta pohjoisesta.

Syksyllä 1722 ei myrskyiltä oltu vältytty. Laivaa odotettiin kotisatamaan, turhaan. Vaikka odottajien huoli kasvoi, oli mahdollista, että laiva matkustajineen olisi joutunut talvehtimaan jossain Pohjanlahden satamassa.

Omaisten hento toive katkesi keväällä 1723, kun hylkeenpyytäjät löysivät Pietarsaaren edustalta neljä luodolle huuhtoutunutta ruumista. Kaksi hukkuneista tunnistettiin torniolaislaivan matkustajaksi, kaksi muuta oli meri muuttanut tunnistamattomiksi.

Isän hartain toive

Vaikka toiveet kadonneiden henkiin jäämisestä katosivat, jäi omaisille vielä huoli heidän ruumiidensa saattamisesta siunattuun maahan.

Sodankylän kappalainen, Barthold Ervast oli rajallisista tuloistaan huolimatta lähettänyt tyttärensä Chatarinan kokonaiseksi vuodeksi Tukholmaan opiskelemaan yläluokan naisille sopivia taitoja. Tyttären elämän taival oli katkennut paluumatkalla.

Isä kirjoitti huhtikuussa 1723 Pietarsaareen kirjeen, jossa hän ilmaisi hartaimman toiveensa.

"Täten pyydän, että hänet nostetaan merestä, puetaan kauniisti ja haudataan. Vastaan mielelläni niistä kuluista, joita hänen hautaamisestaan syntyy ja maksan ne kaikella kiitollisuudella."

Kappalainen kuvaili kirjeissään liikuttavalla tarkkuudella kaiken, mitä rakkaalla Chatarina-tyttärellä oli luultavammin ollut päällään, jotta hänet voitaisiin tunnistaa

"Hänellä on todennäköisesti ollut päällään sininen sarkahame, pehmustettu kotikutoinen hame, jossa on punaisia, keltaisia, sinisiä ja mustia raitoja, poronnahkaturkki, jossa on musta pellavakankainen päällys, kuten tapana oli."

Isän toive saada tyttärelleen kristilliset hautajaiset jäi lopulta toteutumatta.

Pietarsaaren seudun urheilusukeltajat löysivät hylyn 1970-luvun lopulla. Laivan alkuperä pystyttiin määrittelemään 2010-luvulla. Kiitos Pietarsaari-Kokkola -alueen urheilusukeltajien, meriarkeologien ja museoiden päätyi raatihuoneeseen tarkoitettu kattotiili lopulta Tornioon, tosin kolme vuosisataa myöhässä. Se on nähtävissä Tornionlaakson maakuntamuseossa.

Chatarina Ervastin ja monen muun laivassa olleen haudaksi muodostui hyinen Pohjanlahti.