Myytti nälkätaiteilijasta totta – kaupan päälle loppuunpalaminen

Kulttuurin huonosti palkattu pätkätyöläisyys yleistyy kaiken aikaa taidealoilla.

kulttuuri
Jarkko Lehmus.
Jarkko Lehmus.Antti Haanpää / Yle

Jarkko Lehmus esittelee itsensä esittävien taiteiden sekatyöläiseksi. Hän ei ole nostanut koskaan työttömyyskorvausta.

– Se tarkoittaa sitä, että olen opettanut samaan aikaan zumbaa ja tehnyt konseptuaalista esitystaidetta.

– Se on se skaala, josta olen elantoni kerännyt. Työ on jatkuvaa silppua ja pätkää, Lehmus sanoo.

Tanssissa freelancerina työskentely on aina ollut normi, sillä taidemuodolta puuttuvat lähes kokonaan teatterin kaltaiset rakenteet. Työt tehdään pääosin projekteissa, joita rahoitetaan apurahoin.

Se on raakaa meininkiä, jos meinaa elättää itsensä pelkästään tanssijana

Jarkko Lehmus

– Koska rahaa on vähän, pitää olla ainakin 2–4 produktiota pyörimässä samaan aikaan täyspäiväisen elannon saamiseksi, Lehmus toteaa.

Päällekkäiset työt johtavat siihen, ettei tanssitaiteilijalle jää vapaapäiviä palautumiseen.

– Se tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa ainakin kroppa hajoaa, ja välillä myös pää. Koskaan ei ole rahaa ja aikaa samaan aikaan.

Lehmus kertoo joutuneensa freelancerina työuupumuskierteeseen.

– Se on oikeasti raakaa meininkiä, jos meinaa elättää itsensä pelkästään tanssijana.

Nyt Lehmus tekee töitä vakituisella pestillä tuottajana Cirkossa, uuden sirkuksen keskuksessa. Taiteellinen työ jatkuu muun muassa tanssijana Tero Saarinen Companyssa sekä koreografina, ohjaajana ja esiintyjänä omissa produktioissa.

– Kun rytmittää työpäivänsä hyvin, myös omaan taiteiluun löytyy aikaa, Lehmus toteaa.

Kalle Ropponen.
Kalle Ropponen.Jari Kovalainen / Yle

Vakituinen työ kortilla

Valosuunnittelija Kalle Ropponen kertoo olevansa onnekas freelancer. Hän on täystyöllistetty. Parhaillaan Ropponen suunnittelee valoja Seppo Parkkisen kirjoittamaan näytelmään Canth, jonka Kaisa Korhonen ohjaa Kansallisteatteriin. Ropposen työsuhde kestää neljä kuukautta. Se on teatterissa poikkeuksellisen pitkä pesti freelancerille.

– Neljän kuukauden kiinnitys tarkoittaa suurimuotoista työtä. Yleensä sopimukset tehdään kolmeksi kuukaudeksi, Ropponen sanoo.

Freelancerina työskentelemisestä on tullut normi monissa perinteisissä taidelaitoksissa, kuten teattereissa, jotka aiemmin palkkasivat taiteilijoita vakituisiin tehtäviin.

Ilmiö on huomattu Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitossa Temessä, jonka puheenjohtaja Kalle Ropponen on. Lähes 5 000 jäsenen liitossa on ohjaajia, lavastajia, dramaturgeja, valo- ja äänisuunnittelijoita sekä pukusuunnittelijoita. Liittoon kuuluu myös sirkus- ja tanssitaiteilijoita.

Jäsenistä jo 80 prosenttia tekee töitä freelancereina.

Ihmiset tyytyvät kohtaloonsa

Kalle Ropponen

– Se kertoo siitä, että instituutiot, kuten vaikka Kansallisteatteri, eivät kiinnitä ihmisiä enää vakituisesti taloon.

– Freelancerina työskentely lisääntyy taidealoilla. Se on tendenssi, Ropponen toteaa.

Tulot pienenivät

Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto selvitti hiljan teattereissa työskentelevien freelancerjäseniensä ammatti-identiteettiä ja ansiotasoa. Suurin osa eli lähes kolme viidesosaa tienasi viime vuonna alle 23 000 euroa vuodessa. Se on hieman yli 1 900 euroa kuukaudessa. Kyselyssä kävi ilmi, että monella on useampi ammatti.

– Nälkätaiteilijan myytti elää edelleen todella voimakkaana. Ihmiset tulevat toimeen tosi vähällä ja tyytyvät kohtaloonsa.

– Tutkimuksesta voidaan myös todeta, että ihmisten ansiotaso on laskenut, Ropponen toteaa.

Teatterien muutamien kuukausien pituiset pätkätyöt ovat vain yksi osa taiteilijoiden toimeentuloa. Lähes kaikki freelancerit työskentelevät myös taidelaitoksien ulkopuolella, taiteen vapaalla kentällä. Sitä rahoitetaan pääasiassa apurahoin.

– Iso osa työstäni perustuu siihen, että hankin itse apurahakentältä rahoituksen taiteelliselle työlleni, Ropponen selventää.

Lotta Esko.
Lotta Esko.Nella Nuora / Yle

Intohimosta ei makseta

Samassa veneessä Ropposen kanssa on kuvataiteilija Lotta Esko, joka työskentelee maalaamisen lisäksi myös lavastajana. Hän on tehnyt töitä sekä valtion tukemissa teattereissa että taiteellisesti kunnianhimoisissa vapaan kentän produktioissa.

Jos olisin yksinhuoltaja, en tulisi millään toimeen

Lotta Esko

Viimeksi Esko oli kuukausipalkkaisessa työssä pari vuotta sitten. Teatteripesti kesti kolme kuukautta.

– Kuukausipalkkaisena voi keskittyä työhönsä eikä siihen, että riipii kasaan erilaisia euroja sieltä täältä.

Taidelaitosten ulkopuolisiin tuotantoihin voi saada apurahoja, mutta taiteellisella vapaudella on hintansa.

– Apurahat niissä vapaan kentän tuotannoissa, joita olen tehnyt, ovat niin pieniä, että ne eivät riitä käytännössä mihinkään. Jos olisin yksinhuoltaja, en tulisi millään toimeen.

Esko haluaisi keskittyä kuvataiteilijan työhönsä, mutta se on miltei mahdotonta, sillä satunnaiset taulukaupat eivät elätä. Muutakin työtä on tehtävä.

– Se syö itse maalaamista. Vaikeus on siinä, ettei maalaamisesta tule perustuloa.

– Taidetta tehdään intohimolla selkänahasta, Esko selventää.