Nykytekniikka paljasti uusia muinaisjäänteitä Kajaanissa – "Kuopat näkyvät selvästi"

Viime kesänä löydettiin kaupungin keskustaajamasta yksitoista uutta muinaisjäännöspaikkaa.

arkeologia
Kaivinkone arkeologisilla kaivauksilla.
Muun muassa aivan Kajaanin keskustassa tehtiin arkeologinen inventointi viime kesänä.Niko Mannonen / Yle

Kajaanissa on ollut asukkaita jo kivikaudella (siirryt toiseen palveluun), sillä kaupungin itäosassa sijaitseva Äkälänniemen asuinpaikka on todettu radiohiiliajoituksella runsaat 8 000 vuotta vanhaksi.

Kaupungin kaavoituksen tarpeisiin tehtiin viime kesänä keskustaajaman arkeologinen inventointi, jossa etsittiin maan pinnalta merkkejä muinaisjäännöksistä. Tällaisia ovat röykkiöt, kummut, kuopat ja painanteet.

Inventoinnissa tarkastettiin jo ennestään tunnettuja kohteita, joita oli yhdeksän. Niistä seitsemän kohteen tiedot ajankohtaistettiin. Näiden lisäksi uusia kohteita löytyi yksitoista, joista yli puolet oli entisiä tervahautoja. Niiden lisäksi löytyi veneenvetoon 1800-luvulla rakennettuja möljiä sekä kellari, isovihan aikainen tykinpaikka, yksi kanava ja ajoittamattomia kuoppakohtia.

– Vimpelinvaaralta löytyi kuopparivi, joista ei ole varmuutta, että ovatko ne pyyntikuoppia. Ne pitäisi kaivauksilla varmistaa, kertoo Kainuun Museon arkeologi Riikka Mustonen.

Uusilla menetelmillä uusia löydöksiä

Nykyään arkeologista tutkimusta helpottavat uudet menetelmät, kuten laserkeilaus (siirryt toiseen palveluun), joiden avulla myös Kajaanin uudet löydökset on tehty.

– Laserkeilauksessa kuopat näkyvät ihan selvästi. Niitä voidaan etsiä myös karttojen avulla. Jos on olemassa esimerkiksi kaksi järveä, joiden välissä kulkee hiekkaharju, se on otollinen paikka tällaiselle kohteelle. Tämän jälkeen voidaan maastossa käydä tarkistamassa löytyisikö sieltä jotakin, sanoo Kainuun Museon arkeologi Riikka Mustonen.

Samalla aidat ovat ohjanneet peurojen juoksua kohti pyyntikuoppia.

Riikka Mustonen

Vesistöillä on oma vaikutuksensa kohteiden löytymiseen. Isoissa järvialtaissa, kuten Oulujärvessä näkyy maan kohoaminen. Järven länsiosassa maa kohoaa nopeammin ja itäosassa järveä veden pinta nousee. Oulujärven itäpäässä vesi on noussut järven syntymisen jälkeen yli 20 metriä. Tulvimisen seurauksena järven itäosan rannoilla sijainneet kivikautiset kohteet ovat jääneet veden alle.

Sama ilmiö on myös Nuasjärven puolella, jossa järven länsipäässä Kajaanissa asuinpaikat, kuten Äkälänniemi ovat säilyneet ja tulviminen on tapahtunut järven itäpäässä Sotkamossa.

– Kivikautiset asuinpaikat ovat olleet rantasidonnaisia. Myös voimalaitosten myötä veden säännöstely on lisääntynyt ja se vaikuttaa Kainuussa paljon näiden asuinpaikkojen säilymiseen, kertoo Mustonen.

Pyyntikuoppien pitkä historia

Pyyntikuopat ovat syviä kaivanteita, johon metsästetyt peurat on ajettu. Kuoppien pohjalla on saattanut olla myös teräviä seipäitä.

– Ihmiset ovat käyttäneet metsästyksessä pyyntikuoppia tosi kauan, aina varhaiselta kivikaudelta lähtien 1800-luvulle saakka. Ajankohtaa on kuitenkin mahdotonta arvioida. Jos niistä löytyy jotakin ajoitettavaa materiaalia, niin silloin voidaan tehdä radiohiiliajoitus, kertoo Mustonen.

Arkeoligi Riikka Mustonen
Kainuun Museon arkeologi Riikka MustonenNiko Mannonen / Yle

Ajan kuluessa ihmisten metsästysmenetelmät ovat muuttuneet ja nämä muutokset ovat havaittavissa myös pyyntikuopissa.

– Alunperin peurat on ajettu yksittäisiin kuoppiin. Myöhemmin on tullut pyyntikuoppaketjuja, joiden ympärille on rakennettu aitoja, jotka ovat estäneet peurojen karkuun pääsyn. Samalla aidat ovat ohjanneet peurojen juoksua kohti pyyntikuoppia.

Arkeologi Mustonen pitää pyyntikuoppia merkittävinä kohteina. Merkittävää on myös ajantasainen kokonaisuus, jossa tervahaudat ja muut arkeologiset kohteet on merkitty kaavakarttoihin.