Museo kerää lahjoituksia mahapiirongin kunnostamiseksi

Pohjois-Pohjanmaan museo ottaa käyttöön museoille epätavanomaisen keinon vanhan esineen konservoimiseksi. Keräys liittyy museon juhlavuoteen.

Pohjois-Pohjanmaa
Museon mahapiironki
Sivulta katsottuna mahapiirongin etupuoli pullottaa kuin vatsa.Pohjois-Pohjanmaan museo

Pohjois-Pohjanmaan museo etsii lahjoittajia 1700-luvulta peräisin olevan mahapiirongin kunnostamiseksi.

Museolehtori Arja Keskitalo kertoo tietävänsä muutaman tapauksen, joissa museot ovat keränneet lahjoituksia kunnostuskohteisiin, mutta se ei missään tapauksessa ole yleistä.

Ajatus mahapiirongin keräyksestä liittyy museon 120-vuotisjuhlaan, jota vietetään lokakuun 15. päivä kalaasin merkeissä.

– Emme haluaisi ottaa vastaan syntymäpäivälahjaa tai kukkia, vaan lahjaa vastaavan summan voi lahjoittaa lipaston korjaukseen. Se voi olla arvoltaan vaikka pari euroa. Haluamme lahjan olevan mieluummin sellaisen, joka hyödyttää kokoelmaa, Keskitalo sanoo.

Lahjoituksia aletaan ottaa vastaan museon kalaasissa eli kekkereillä 15. lokakuuta alkaen.

Museon järjestämään kalaasiin on kaikille avoin kutsu. Toivomuksena on, että osallistujat pukeutuisivat vanhan ajan vaatteisiin, ja näin saisivat kuvauttaa itsensä museon eri aikausien interiööreissä.

Piirongin voi kunnostaa neljällä tonnilla ja opiskelijatyöllä

Pohjois-Pohjanmaan museon kokoelmiin kuuluva mahapiironki on Keskitalon mukaan niin huonokuntoinen, että sitä ei voi käyttää näyttelyissä.

Mikäli riittävä rahasumma saadaan kerättyä, viedään piironki konservoitavaksi Metropolia Ammattikorkeakouluun Vantaalle.

– Arvioimme, että sen kunnostus maksaisi noin neljä tuhatta euroa. Se kattaisi kunnostuksen ja sen, että opiskelijat tulisivat laittamaan sen matkustuskuntoon ja kuriirikyydityksen, Keskitalo kertoo.

Yhdeltä konservaattorilta piirongin kunnostaminen veisi pitkän ajan.

Arja Keskitalo

Metropolia Ammattikorkeakoulussa opinnäytetyönä suoritettava tutkimus toisi parhaimmillaan lisätietoa mahapiirongin tyylistä, tekijästä ja materiaaleista.

– Etuna on myös se, että monta opiskelijaa on tekemässä yhtä kohdetta. Yhdeltä konservaattorilta piirongin kunnostaminen veisi pitkän ajan.

Konservointitoimenpiteistä on tarkoitus tehdä tutkimusraportti videoineen, kuvineen ja tutkimuskuvineen. Vaiheita olisi mahdollista seurata opiskelijoiden ylläpitämässä blogissa.

Museon kokoelmissa on verraten vähän esineistöä 1700-luvulta. Konservoituna mahapiirongin voisi tuoda yleisön eteen näytille.

Huonekalu on muisto loiston ajoista

Piironki on niin sanottu museolöytö, eli sen lahjoitusajankohdasta tai lahjoittajasta ei ole tietoa.

Sen tekijästä ei myöskään ole varmaa tietoa. Huonekalun pohjassa on kaiverrus 1766 sekä nimikirjaimet E V.

Tämän hetkisten tietojen mukaan se voisi viitata vuonna 1760 kaupunkiin muuttaneeseen puuseppä Erik Waickoon, jonka töitä on myös Kansallismuseon kokoelmissa. Ouluun puuseppien ammattikunta perustettiin vuonna 1781.

Oulun kaupungin historian kannalta esine on kiinnostava. Vuonna 1765 kaupunki sai tapulikaupunkioikeudet. Ulkomaan kauppaoikeuksien vapautuminen mahdollisti vauraan kauppiasluokan syntymisen, ja kaupungin loiston aika oli ovella. Oululaisporvareiden kodit täyttyivät toinen toistaan komeimmista huonekaluista.

Tämä mahapiironki on muisto noista ajoista.