"En jaksa tätä enää yhtäkään päivää" – Uupumuksen kanssa taistellut äiti levittää tietoa väsymyksestä

Uupumuksesta kirjan kirjoittanut Hanna Lehtonen seisoi viisi vuotta sitten kuilun partaalla.

terveys
Äiti ja lapsi meren rannalla
Kuuntele radio-ohjelma, jossa Hanna kertoo tarinansa. Otteita Väsynyt äiti -kirjasta lukee Mari Karjalainen. Kohdassa 9:10 kuulet Varpu Mäntymäen toimittaman haastattelun, jossa Hanna kertoo halustaan auttaa muita, sekä kirjan saamasta palautteesta. Arkistokuva.

Hanna Lehtonen oli yhdeksän vuotta sitten kuin kuka tahansa esikoistaan odottava äiti. Lehtonen luki kirjoja ja selvitti muun muassa, millaista lapsen hoitaminen on ja miten arki tulee muuttumaan.

Raskauden loppupuolella Lehtonen kuitenkin alkoi kärsiä unettomuudesta. Tästä alkoi vuosia kestänyt taistelu uupumuksen kanssa.

– Tuohon aikaan liittyi myös vanhemmuuden suorittaminen, mikä on varmasti yleistä esikoisen kanssa, Lehtonen muistelee.

Lehtonen unohti itsensä ja otti jokaisen neuvolan ohjeistuksen kirjaimellisesti. Ruoka-aikoja noudatettiin kellontarkasti. Uupumus eteni jatkuvasti huonompaan suuntaan, vaikka Lehtonen halusi vain lapselleen parasta ja olla hyvä äiti.

– En osannut odottaa kaikkea sitä unettomuutta, väsymystä ja alavireisyyttä, Lehtonen kertoo.

Lehtosen aviomies yritti auttaa parhaansa mukaan ja isovanhempiakin olisi voinut pyytää useammin perheen tueksi. Lehtonen kuitenkin omistautui äitiydelle täysin. Edes aviomies ei tiennyt, että pinnan alla kaikessa hiljaisuudessa Lehtosen hyvinvointi rakoili pahasti.

Kun Lehtonen palasi työelämään, oireet alkoivat olla jo niin fyysisiä, että hän oksensi ennen töihin lähtöä.

Hajonnut ikkuna rikkoi suojamuurin

Pohjakosketuksesta on nyt jo viisi vuotta.

– Menin lasten kanssa mummolaan ja hain takakonttiin puupöydän. Kun suljin ovea kuului valtavan kova ääni ja koko takaikkuna hajosi. Lyyhistyin maahan itkemään varmaankin kymmeneksi minuutiksi. Silloin tunnustin äidilleni, että en jaksa tätä enää yhtäkään päivää, Lehtonen muistaa.

Lehtonen haki apua, mutta pitkään kestäneestä uupumuksesta toipuminen kesti pari vuotta. Reilu vuosi sitten Lehtonen kirjoitti aiheesta kirjan. Nyt hän kiertää muun muassa neuvoloissa puhumassa uupumuksesta ja on vastikään perustanut verkkosivut (siirryt toiseen palveluun), jonne on koottu vanhempia tukevaa tietoa.

– Tapaan paljon ihmisiä, jotka sanovat, että "miten joku voi ajatella samalla tavalla kuin minä" tai "kiitos kun sanot tämän ääneen".

– Olen painottanut sitä, että tukea on tarjolla paljon, mutta sitä pitää pyytää, Lehtonen kertoo.

Lehtonen toivoo, että neuvoloissa kartoitettaisiin aina alkoholinkäytön ja muiden elintapojen lisäksi myös unensaantia.

– Vanhempien väsymys on vaikea käsite. Se kuuluu vanhemmuuteen, mutta kuinka pitkään ja missä menee raja? Ihmiset ovat lisäksi erilaisia. Toinen uupuu nopeammin kuin toinen, Lehtonen muistuttaa.

– Uupumusta usein hävetään. Neuvolassa käyminen on myös vähän niin kuin kävisi esittelemässä, että näin hyvin meillä menee. Aina siellä ei uskalla puhua omasta jaksamisesta, Lehtonen kertoo.

Lue myös mammaryhmäläisten kokemuksia vertaistuen merkityksestä (siirryt toiseen palveluun).