Tutkijat löysivät geeneistä selityksen rasvaisen ruoan himolle

Lihavuustutkija huomauttaa, että syömisen säätely on hyvin monimutkainen asia, jota tunnetaan vielä erittäin huonosti.

terveys
Ylipainoinen nainen bikineissä.
Ritva Tarkki / Yle

Tietynlaisen geenimutaation omaavat ihmiset ovat erityisen persoja rasvaiselle ruoalle, osoittaa Iso-Britanniassa tehty tutkimus. Näillä rasvaisesta ruoasta pitävillä ihmisillä on tavallista suurempi riski lihoa.

Cambridgen yliopiston tutkimusryhmän toteuttamassa tutkimuksessa tarjoiltiin 54 vapaaehtoiselle kanakormaa ja mansikoista, marengista sekä kermavaahdosta tehtyä jälkiruokaa. Tutkittavista 14 oli viallisen MC4R-geenin omaavia ylipainoisia, 20 "tavallisia" ylipainoisia ja 20 hoikkia.

MC4R-geeni osallistuu nälän, ruokahalun ja energiankulutuksen säätelyyn ja sen mutaatioiden tiedetään aiheuttavan lihavuutta. MC4R-geenin vajauksesta kärsii noin 1–5 prosenttia vaikeasti lihavista ihmisistä.

Nature Communication -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) koehenkilöille tarjoiltiin kolmea versiota kormakanasta. Ruoka-annokset olivat saman näköisiä ja maistuivat niin samanlaiselta kuin mahdollista. Yksi annoksista oli vähärasvainen, toinen keskirasvainen ja kolmas runsasrasvainen. Koehenkilöt saivat maistaa vähän kaikista annoksista, minkä jälkeen he saivat vapaasti ottaa kaikista kolmesta annoksesta niin paljon lisää kuin halusivat.

Myös jälkiruoasta valmistettiin kolme eri versiota, joissa oli eri määrät sokeria.

Tutkijat havaitsivat, että vaikka syödyn ruoan määrissä ei ollut tutkittavien ihmisten välillä suuria eroja, ne joilla oli MC4R-geenin mutaatio, söivät huomaamattaan enemmän rasvaista ruokaa kuin hoikat ja lihavat verrokkinsa.

Sen sijaan MC4R-muunnosta kantavat henkilöt eivät pitäneet jälkiruoasta, jossa oli eniten sokeria.

Tutkimusta johtanut professori Sadaf Farooqi sanoo BBC:lle (siirryt toiseen palveluun), että MC4R-geenin muunnos näyttäisikin saavan ihmisen mieltymään rasvaan, mutta ei sokeriin. Farooqin mukaan tutkimuksen tulokset osoittavat, että ainakin osaa ruokamieltymyksistämme määrää biologia eikä tahto.

Farooqi kuitenkin huomauttaa, että ihmiset eivät ole täysin avuttomia geeniperimänsä edessä. Normaalipainon voi saavuttaa järkevällä ruokavaliolla ja runsaalla liikunnalla.

Lihavuustutkija: Syömisen säätelyä tunnetaan vielä huonosti

Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikön apulaisprofessori Kirsi Pietiläinen huomauttaa, että vain eräät hyvin harvinaiset geenien pistemutaatiot eli puutokset aiheuttavat selkeän hyvin vaikean lihavuuden. Kaikilla muilla geenit vain altistavat lihavuudelle, toisilla enemmän kuin toisilla.

Jos meidät laitettaisiin luolamiesolosuhteisiin, niin ainoastaan ehkä näistä pistemutaation omaavista ihmisistä tulisi lihavia. Kukaan muu ei olisi lähimainkaan ylipainoinen.

Kirsi Pietiläinen

– Jos meidät laitettaisiin luolamiesolosuhteisiin, niin ainoastaan ehkä näistä pistemutaation omaavista ihmisistä tulisi lihavia. Kukaan muu ei olisi lähimainkaan ylipainoinen, Pietiläinen selittää.

Lihavuustutkijan mukaan syömisen säätely on hyvin monimutkainen asia, jota tunnetaan vielä erittäin huonosti.

– Nyt on tunnistettu noin sata geeniä, jotka on yhdistetty lihavuuteen tai painoideksiin. Oikeasti ruokahalun säätely on paljon monimutkaisempi. Siihen varmasti osallistuu useita satoja geenejä, Pietiläinen selittää.

Hänen mukaansa syömisen säätelyn määräävät lopulta geenien erilaiset kombinaatiot ja yhteisvaikutukset.

– Yhden geenin vaikutus on useimmiten hirvittävän pieni. Siinäkin tapauksessa, että on selvästi altistava variantti kyseessä, Pietiläinen sanoo.

Hän huomauttaa, että pelkällä geeniperimällä ylipainoa ei voida selittää. Lihavuus johtuu myös ihmisen omista valinnoista.

– Harvalla on niin huonot geenit, ettei sillä omalla tahdonvoimalla ole mitään merkitystä.

Pietiläinen huomauttaa, että suurimmalle osalle ihmisistä ruokahalu olisi mahdollista saada hallintaan omilla toimilla.