Munuais- ja maksaliitto yrittää lisätä elinsiirtoja kampanjoimalla elinluovutuskorttien puolesta. Jos ihminen on allekirjoittanut elinluovutuskortin, omaisille tehtävä kysely helpottuu.

Tänä vuonna on tehty esimerkiksi lähes 220 maksa- ja munuaissiirtoa Meilahden sairaalassa Helsingissä. Luovuttajia tarvitaan merkittävästi lisää.

– Kehitystä on tapahtunut, mutta harmittavan hitaasti. Ihmisen elämä on monesti kiinni elinsiirroista. Sen avulla voi päästä kalliista ja raskaista hoidoista ja saada terveen elämän, kuten itsekin olen saanut, kertoo puheenjohtaja Maija Piitulainen Keski-Suomen munuais- ja maksayhdistyksestä.

Kampanjointia tarvitaan, sillä elinsiirroissa päätökset on tehtävä nopeasti.

– Tärkeää on, että keskustelet omaistesi kanssa ja teet kantasi selväksi elinluovutustahdostasi läheisillesi. Elinluovutuskortti on vahva tahdonilmaisu surun ja kriisin hetkillä läheisille, muistuttaa järjestösuunnittelija Marjukka Miettinen Munuais- ja maksaliitosta.

– Kun aivokuolema tapahtuu, on selvitettävä, onko henkilö kelvollinen luovuttaja. Sitten on löydettävä mahdollinen elimen saaja, kuvailee Maija Piitulainen.

Munuaisen voi siirtää elävältäkin

Lain mukaan kaikki kansalaiset ovat potentiaalisia luovuttajia, mutta etukäteen olisi hyvä tietää luovuttajan tahto. Myös elävien luovuttajien elinsiirtoja halutaan edistää.

– Näin pystyttäisiin lisäämään omaisluovutusten määrää tulevaisuudessa. Sitä me halutaan aktivoida Suomessa. Se tarkoittaa munuaisen siirtoa Suomessa, korostaa Marjukka Miettinen.

Melkein 25 vuotta olen saanut elämälle jatkoaikaa.

Terttu Salmela

Jyväskyläläiselle Terttu Salmelalle on tehty kolme maksansiirtoa.

– Melkein 25 vuotta olen saanut elämälle jatkoaikaa ja olen hyvin kiitollinen, että olen saanut siirtoja. Luovutuksia tarvitaan.

Katukyselyssä jyväskyläläiset suhtautuivat eri tavoin elinluovutuksiin. Veli-Matti pitää hyvänä, että asiasta kampanjoidaan kaduilla, koska se saa ajattelemaan. Erika puolestaan arvioi, että lähisukulaisille voisi luovuttaa, mutta vieraalle hän ei lähtisi munuaista antamaan.

– Se tuntuu vieraalta ajatukselta, miettii Erika.

Maija Piitulaisen mukaan nuoret suhtautuvat ennakkoluulottomasti elinluovutuksiin. Iäkkäämmillä on käsityksiä, että elinluovutuskortin allekirjoitus on pelottava asia.

– Että jos sen allekirjoittaa niin tapahtuu jotain pahaa. Nuorilla ei tätä pelkoa ole ja muutenkin nuorilla on elämänrohkeutta ehkä enemmän. Tästä huolimatta allekirjoituksia on liian vähän. Toivottavasti ihmisillä on rohkeutta kirjoittaa, sillä koskaan ei tiedä, milloin joku läheinen tai itse on avun tarpeessa, alleviivaa Piitulainen.

Laki sallii elimien, kudosten ja solujen irroittamisen vainajasta

Elinten luovutuksesta säädetään laissa ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä. Lakitekstin mukaan kuolleen ihmisen elimiä, kudoksia ja soluja saadaan irrottaa, jos ei ole tiedossa tai jos ei ole syytä olettaa, että vainaja eläessään olisi vastustanut toimenpidettä. Jos vainaja on eläessään kieltänyt elimiensä, kudoksiensa tai solujensa irrottamisen, toimenpidettä ei saa tehdä.

Lähisukulaisille voisi luovuttaa.

Erika

Ennen kuin kuolleen ihmisen elimiä, kudoksia tai soluja irrotetaan, on mahdollisuuksien mukaan selvitettävä vainajan oma elinaikainen käsitys elimiensä, kudoksiensa tai solujensa irrottamisesta.

Laki sallii elimien, kudosten ja solujen irrottamisen alaikäiseltä vainajalta, jollei hänen huoltajansa vastusta toimenpidettä.

Toimenpiteen saa tehdä myös täysi-ikäiselle vainajalle huolimatta sairaudesta ja mielenterveyden häiriöstä, jollei lähiomainen tai muu läheinen vastusta sitä.