Enkeleitä ja seitsenpäisiä petoja – maailmanlopun kudonnaisesta korjataan 600 vuoden synnit

Ainutlaatuinen työ koki kovia Ranskan vallankumouksessa.

kulttuuri
Seitsenpäinen lohikäärme ja seitsenpäinen sarvekas leijona taistelevat valtikasta sinisten levien katveessa.
Maailmanlopun seinävaatteen tekijät kutoivat työhönsä muun muassa seitsenpäisten petojen taistelun.Jean-Pierre Dalbéra / CC BY-SA 3.0

Eurooppalaisen kulttuuriperinnön vähän tunnettuihin helmiin kuuluva, maailman tiettävästi pisin keskiaikainen seinävaate on saamassa kauan kaipaamansa puhdistuksen, kertoo Ranskan kulttuuriministeriö.

Maailmanlopun kauhuja eli apokalypsia lohikäärmein, enkelein ja seitsenpäisin pedoin esittelevä kudonnainen on ehtinyt historiansa aikana olla monenlaisessa käytössä ja paikassa. Ääripäät lienevät hevostalli, jonne seinävaate palasteltiin eristeeksi kylmää vastaan, ja kunniapaikka Anjoun herttuan hovissa 600 vuotta sitten.

Anjoun herttua määräsi 1370-luvulla tekemään maailmanloppua kuvaavan seinävaatteen Raamatun Johanneksen ilmestyskirjan mukaan. Tekstissä ei säästellä outoja otuksia, taivaallista sotaväkeä, maanjäristyksiä tai tulivuorenpurkauksina. Nykyraamatussa teksti on nimeltään Johanneksen ilmestys. (siirryt toiseen palveluun)

40 metriä jäi matkan varrelle 

Kuvakudonnainen valmistui seitsemässä vuodessa. Nykyiset mitat ovat 104 metriä pituutta ja 4,6 metriä korkeutta, mutta alkujaan pituutta oli 40 metriä enemmän ja korkeuskin ylsi 5,8 metriin.

Vuosisatojen varrelle on jäänyt noin 20 kuvapaneelia ja osa reunuksesta. Aika on himmentänyt myös värit ja painanut pölyä ja likaa syvälle loimilankojen väliin.

Anjoun herttuat luopuivat aarteestaan, kun se oli ollut heidän seinällään satakunta vuotta. Teos lahjoitettiin Angers'n katedraaliin. Pari sataa vuotta myöhemmin Ranskan vallankumous riepotteli kuvakudosta pahan kerran. Se leikeltiin matoiksi, hedelmätarhaan hallansuojiksi ja tallin seinää eristämään.

Kulttuuriministeriön edustajan mukaan "vanhan rouvan kunto on syytä tutkia senttimetri senttimetriltä". Tutkimusten perusteella päätetään, millainen restaurointi on tarpeen kudonnaisen pitkän iän jatkamiseksi.

Korjaukset kertovat paljon

Ensimmäinen hyväntahtoinen mutta kömpelö restauroija oli palaset 1850-luvulla pelastanut pappi. 1950-luvulta alkaen kudonnainen on ollut näytteillä Angers'n linnan (siirryt toiseen palveluun) galleriassa, jonka valot ovat haalistaneet värejä entisestään.

Nyyklistyviä ihmisiä tulisen sateen alla. Heidän toisella puolellaan enkeli puhaltaa torveen, toisella seisoo pyhumys suojassa katoksen alla.
Angers'n linnassa näytteillä olevassa seinävaatteessa sataa tulta ja tulikiveä ja enkelit puhaltavat tuomiopäivän torveen. Dennis Jarvis / CC BY-SA 2.0

Teoksen valolta suojassa olleesta takapuolesta on nähtävissä, millaisina värit ovat alkujaan räiskyneet. Sieltä näkyvät parhaiten myös menneiden sukupolvien tekemät korjaukset. Tutkijat odottavat vastauksia moniin kysymyksiin.

– Missä työ tehtiin? Kuinka monessa kutomossa? Paljonko tekijöitä oli? luettelee Angers'n linnan toiminnasta vastaava Hervé Yannou, jonka mielestä kudonnainen on Ranskan oma sikstiiniläiskappeli.

Ikää seinävaatteella on kokonainen vuosisata enemmän kuin Vatikaanin kappelin kuuluisilla maalauksilla, Yannou muistuttaa ylpeänä.

Lähteet: AFP, Yle