Kulttuurivieras, arkkitehti Juhani Pallasmaa suunnitteli Kampin ja Itiksen, mutta inhoaa shoppailua ja vitivalkoisia koteja

Arkkitehti Juhani Pallasmaa ihmettelee, miksi asunnot ja museot maalataan Suomessa valkoisiksi. Oma maku on kadonnut, ja kodit ovat alkaneet näyttää samasta puusta veistetyiltä.

Arkkitehtuurin emeritusprofessori Juhani Pallasmaa pitää jatkuvaa sisustusvimmaa outona. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Sisustuslehdissä esiteltävillä asunnoilla on hyvin vähän tekemistä tavallisten kotien kanssa. Niissä ei ole värejä, eikä juuri tavaroitakaan. Arkkitehti Juhani Pallasmaa ei lue sisustuslehtiä, paitsi joskus parturissa. Hän on 60-luvun arkkitehtuurin grand old man. Arkkitehtuurin emeritusprofessori sanookin leikkisästi “minä olen 60-luku”.

Valkoinen tuli sisustukseen modernismin myötä, mutta Pallasmaalle 60-luku merkitsee värejä. Nykyään jäljelle on jäänyt valkoinen. Yksi syy siihen on se, että ihmiset ovat antaneet kodeissaan vallan asiantuntijolle.

Pallasmaa syntyi ja varttui Hämeenlinnassa. Sanaa kauneus ei hänen lapsuudessaan käytetty, mutta ihmiset halusivat rakentaa asioita, ja pyrkimyksenä oli, että tehdään käytännöllistä ja kaunista.

Nykyisin kauneuden asiantuntijat sisustavat kodit ja suunnittelevat vaatteet. Sisustuslehtien sivuilla valkoista piristetään syksyllä harmaalla ja keväällä roosalla. Kodit alkavat näyttää samasta puusta veistetyiltä.

– Valkoinen liittyy puhtauteen ja hygieniaan. Allergialääkärit ovat sitä mieltä, että me elämme aivan liian kliinisessä maailmassa ja ihmisen suolisto mene siitä sekaisin.

Myös uudet taidemuseot ovat valkoisia. Pallasmaa kysyy miksi.

– Roomassa ja Pariisissa huomaa, että maailman hienoimmat taideteokset viihtyvät hyvin värillisissäkin tiloissa. Samoissa paikoissa, missä ihminenkin viihtyy.

Ryyppäsi Ratian kanssa

Emeritusprofessori Juhani Pallasmaa on kiertänyt maapallon yli sata kertaa, mutta nyt hän pysyy kotinurkilla. Tahtia on hidastettava muutamaksi viikoksi, koska Pallasmaa kompastui New Yorkissa työmatkallaan. Lääkäriin hän pääsi vasta pitkän ja tuskallisen lentomatkan jälkeen, polvikierukka oli hajonnut.

Vieraat 1960-luvun arkkitehtiradikaali vastaanottaa toimistollaan Helsingin Tehtaankadulla keppi kädessä. Toimisto on täynnä klassikkohuonekaluja. Aallon lamput ja Jacobsenin muurahaistuolit ovat mustia ja valkoisia. Seinillä riippuu värikkäitä maalauksia.

Taide viihtyy siellä, missä ihmisetkin viihtyvät. Sitä varten ei tarvita valkoisia seiniä, sanoo arkkitehti Juhani Pallasmaa. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Pallasmaa kuului 60-luvun radikaaleihin arkkitehteihin. 1960-luvulla Suomessa purettiin valtava määrä vanhoja rakennuksia. Muuttoaalto maalta kaupunkiin alkoi.

Virheitä tehtiin paljon. Mutta osa pystyttiin myös estämään. Pallasmaa taisteli jo 60-luvun alussa autojen ylivaltaa vastaan. Hän oli mukana nuorten arkkitehtien ryhmässä, joka sai torpattua Katajanokan ja Presidentinlinnan välille suunnitellun eritasoristeyksen.

– Suunnitelma oli jo menossa kaupunginvaltuuston, mutta saimme sen kaadettua.

60-luvussa oli vauhtia ja taiteilijat uskoivat tulevaisuteen. Kuvataiteilijat, arkkitehdit ja tekstiilisuunnittelijat ryyppäsivät yhdessä. He uskoivat väreihin ja parempaan tulevaisuuteen.

– Suunnittelimme Marimekolle myymälöitä ja Marikylää Porvoon lähelle. Se ei koskaan toteutunut. Mukana olivat kaikki Marimekon sen ajan suunnittelijat, esimerkiksi Armi Ratia ja Annika Piha.

Nykyisin optimismin ja usko oman tekemisen arvoon on hänen mielestään kadonnut. Tilalle on tullut ahdistus ja ankeus.

– Tulenkantajat halusivat 1920-luvulla avata ikkunat Eurooppaan, mutta me halusimme  avata ikkunat koko maailmaan.

Shoppailu on väkivaltaa sielulle

Helsingissä on menossa valtava rakennusbuumi. Keski-Pasilaan rakennetaan  uutta keskustaa ostoskeskuksineen ja pilvenpiirtäjineen. Pasilan asema puretaan. Haave Helsingin kakkoskeskustasta ei ole uusi, sitä on elätelty 50-luvulta lähtien.

Kampin ostoskeskuksen portaat. Arkkitehti Juhani Pallasmaa 2006. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Pallasmaa toivottaa Keski-Pasilalle onnea. Hän itse on suunnitellut Helsinkiin kaksi isoa kauppakeskusta, Itäkeskuksen ja Kampin. Itse hän inhoaa ostoksilla käymistä. Vaimo ostaa kaiken alusvaatteita myöten.  

– En ole käynyt Itäkeskuksessa kahteenkymmeneen vuoteen, koska se on muuttunut niin järjettömäksi. Kauppakeskuksen keskikadulta on purettu osia, jotka suunnittelin. Siinä ei ole enää mitään ideaa.

Kampin ostoskeskuksessa Pallasmaa kävi pari viikkoa sitten. Sen käytävät ja kaartuvat porraskuilut olivat säilyneet kutakuinkin ennallaan.

Puurakentaminen ei sovi museoihin

Suomessa puhutaan kovaan ääneen puurakentamisen puolesta. Lokakuun puolessa välissä ratkaistaan, kuka saa arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon. Ehdolla on useita puurakennuksia.

Esiraadin valitsemat finalistit ovat Lappeenrannan kaupunginteatteri, Löyly-sauna Helsingin Hernesaaressa, Rovaniemen keskuskentän katsomorakennus Railo ja Suvelan kappeli Espoossa. Voittajan valitsee entinen pääministeri Paavo Lipponen.

Pallasmaa kannattaa puurakentamista, mutta se ei hänen mielestään sovi joka paikkaan.

– Mitä järkeä olisi tehdä suuri taidemuseo, esimerkiksi Guggenheim puusta. Älytön ajatus! Olen itse suunnitellut taidemuseon Inariin ja siellä sai tulipalovaaran takia käyttää puuta vain julkisivuun. Museo on paikka, jossa taideaarteiden on oltava turvassa tulipalolta.

Arkkitehtuurikilpailuissa on Pallasmaan mukaan se ongelma, että voittajat valitaan nykyään vain estetiikan perusteella. Kukaan ei enää pohdi, sopiiko talo käyttötarkoitukseensa ja voiko siinä asua.

Koti vai talo?

Arkkitehdin tehtävä on suunnitella ihmisille koteja. Pallasmaata harmittaa se, että arkkitehdit haluavat keskittyä tekemään luomuksiaan. Hän  muistelee mielellään kuuluisaa modernistia Mies van der Rohea. Mies suunnitteli 1960-luvulla Yhdysvalloissa asiakkaalleen Farnsworth Housen, jota pidetään nykyään yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä asuinrakennuksista.

Kotia ei voi suunnitella, se on asukkaan ja perheen elämän tuote, Pallasmaa sanoo. Kuva: Jouni Immonen / Yle

Asiakkaan ja arkkitehdin välille puhkesi riita. Asiakas oli sitä mieltä, että hän oli tilannut kodin, mutta sai vain talon talon. Riitaa puitiin käräjillä. Oikeusjuttu toi esiin kaksi vastakkaista näkökulmaa, suunnittelijan esteettisen näkökulman ja asiakkaan oman näkemyksen.

– Kotia ei voi suunnitella, se on asukkaan tai perheen elämän tuote, eräänlainen erite, Pallasmaa sanoo.

Oikeus ratkaisi riidan arkkitehdin eduksi. Mies van Der Rohe voitti, eikä joutunut maksamaan asiakkaalle korvauksia.

"En jää koskaan eläkkeelle"

Vaikka Juhani Pallasmaa täytti syksyllä 80, hän ei suunnittele eläkkeelle jäämistä. Harvoin kukaan edes kysyy hänen ikäänsä. Hän jatkaa kirjoittamista, koska voi ja haluaa. Opettamisesta on kuitenkin tullut piinallista.

Pallasmaa uskoo, että korkeimman opetuksen tarkoitus ei ole välittää tietoa, vaan viisautta. Kuva: Jouni Immonen / Yle

– Kun sanot kenen tahansa kulttuurihistorian henkilön tai ilmiön nimen, näet opiskelijoiden silmistä, että he eivät ymmärrä, mistä puhut.

Emeritusprofessorin mielestä tyhjä katse kertoo siitä, että yleissivistys on kadonnut.

– Korkeimman opetuksen tarkoituksena ei ole välittää informaatiota, vaan viisautta. Viisaus on sitä, että ihminen yhdistelee uudelleen asioita, jotka kuuluvat  perussivistykseen. 

Arkkitehtuurimuseossa aukeaa keskiviikkona 12. lokakuuta näyttely 1960-luvun suomalaisesta arkkitehtuurista. Entinen pääministeri Paavo Lipponen valitsee arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon voittajan torstaina 13. lokakuuta.

Kuva: Yle Uutisgrafiikka