"Klassikoita ei tarvitse lukea, mutta ne on hyvä tuntea"

Yle Uutiset kysyi lukijoilta, pitääkö niin sanottuja klassikkoteoksia lukea. Vastaajat olivat lähes yhtä mieltä siitä, että "pakkoluettaminen" koulussa on pelkästään pahasta.

kirjallisuus
Vänrikki Stoolin tarinat
Jyrki Lyytikkä / Yle

Kysymykseen "Jäikö Kalevala kesken? Pitääkö klassikoita lukea?" vastattiin lähes yksimielisesti, että ainakaan koulussa ei saa väkipakolla tuputtaa.

Yleissivistyksen kannalta on hyvä tuntea klassikoita, mutta en nyt tiedä onko niitä pakko lukea. Toisaalta klassikoilla on pölyttynyt maine ja niitä pidetään raskaina ja vaikeina, mutta eivät kaikki klassikot tätä ole. Minusta niiden esittely/suosittelu esim. kouluissa on parempi kuin pakkoluettaminen. Nimenomaan koulussa ihmisille tulee yleensä se käsitys, että klassikot ovat tylsää tavaraa. –Gina

Myös nimimerkki Knapsu epäilee, että pakottamisella syntyy vain elinikäinen vastemielisyys, mikä on pahasta. Teoksen pitäisi sen sijaan jäädä mieleen kutkuttamaan. Kirjoittaja on yrittänyt synnyttää tätä kutkutusta opettaessaan äidinkieltä lukiossa:

 Seitsemästä veljeksestä kävimme läpi tiettyjä kohtia syventäen maailmankuvaa ja päähenkilöitä. Tuntemattoman sotilaan luimme kokonaan. Silläkin retkellä oli pysyttävä nuoren tukena ja oppaana. Yllättäen (?) tytöt olivat monesti innokkaimpia. - Pääasia että teos jää mieleen kutkuttamaan. Muuan Aleksis Kiveen ennakkoluuloisesti suhtautunut olutseuralainen sai nelikymppislahjaksi meiltä kavereilta Seitsemän veljestä, ja miehestä tuli Kivi-friikki. -Knapsu

Lapsille omat versiot

Myös nimimerkki Mimapu suosittaa suomalaisten klassikkoteosten maailmaan tutustumista mutkan kautta. Lapset pääsevät tunnelmaan pienille kirjoitettujen versioiden avulla. Aikuisillekin on lempeä tie.

Oikotie onneen: Suomen lasten Kalevala, Koirien Kalevala. Muista aiheista Suomen lasten historia, Sarjakuvaraamattu, Egyptin prinssi....

Asian ydin selviää, itselle ja lapsille. Äänikirjat myös tosi mahtava keksintö. Esim Waltarin teokset ovat hienoa kuunneltavaa. –Mimapu

Nimimerkki tunteahistoria on sitä mieltä, että klassikoiden kautta tutustuu oman kansakunnan historiaan. Kieli on tärkeässä asemassa.

Kalevalan runokieli on suomen kielen mukaista poljennoltaan, joten se on siksikin tärkeä käsitellä. Teoksen voi lukea luku viikossa tahdilla, jolloin aikaa kuluu noin vuosi. Seitsemän veljeksen kieli on kaunista, mutta nuoret voisivat lukea Riina Katajavuoren Wenla Männistön. Sitä kautta opettaja voi avata klassikkoteoksen maailman ja aivan pienille sopii Koiramäen Kalevala. –tunteahistoria

Sinisukka on tutustuttanut päiväkoti-ikäisiä Kalevalaan ja Seitsemään veljekseen Mauri Kunnaksen kautta.

Mikä on klassikko?

Kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi luonnehti Ylen haastattelussa, että klassikolle on tyypillistä, että se tunnetaan, vaikka suurin osa ei olisi koskaan sitä lukenut. Kirjallisuuden tutkimus määrittelee klassikon tiukasti.

Arkikielessä klassikoksi saatetaan nimittää vaikkapa pari vuotta vanhaa kirjaa, virallinen määritelmä vaatii teokselta pitempää arvostusta.

– Klassikko on pitkäaikaisesti arvostettu, käytössä ollut ja luettu kirjallinen teos, Nummi tiivistää.

Lisäksi klassikoista on tehty runsaasti tutkimusta, sitä käytetään opetuksessa ja sitä voi kutsua mallikelpoiseksi. Klassikko on laadukas kirja, jota voi jäljitellä – ensiluokkainen.

Klassikko voi myös olla teos, joka on kirjallisuushistoriallisesti merkittävä, vaikkei se muuten kovin laadukas olisikaan. Usein nämä ominaisuudet kuitenkin klassikossa yhdistyvät.